LINUX&IT – Riku Eskelisen Linux- ja IT-weblog

Jäitkö ilman Raspia? Toimi näin

2012-03-03T14:55:00.000+02:00

Raspberry Pin hankkiminen on
vaikeaa, mutta pikkuhiljaa asiat
alkavat selventyä.
Kuva: Raspberry Pi -logo/ Raspberry
Pi Foundation

Raspberry Pi julkaistiin karkauspäivänä, mutta monet asiat menivät pieleen. Käsittelen julkaisun onnistumisia ja epäonnistumisia kirjoituksessani RPi:n julkaisukaaos. Lisäksi saatat haluta lukea muut aiemmat kirjoitukseni laitetta koskien.

Moni Raspberry Pista haaveillut jäi nuolemaan näppejään julkaisupäivänä, mutta onneksi kaikki toivo ei ole menetetty. Olen kerännyt tähän kirjoitukseeni erinäisiä tiedonmurusia siitä, mistä, miten ja milloin voi yrittää itselleen oman lelunsa saada.

Malttamattomia varten ohjeeni laitteen hankkimiseen tiivistettynä kuuluu näin:

Ilmoita kiinnostuksestasi RS Componentsin tuotesivulla tai Premier Farnell/ element14:n tuotesivulla.
RS Components aloittanee listan purkamisen ensi viikolla, ~~Farnellin aikataulu on avoin~~ Farnellin tilanteesta alkaa tihkua uutta tietoa, kts. päivitetyt tiedot postauksen lopusta. Seuraa sähköpostiasi.
Seuraa lisäksi Raspberry Pi -säätiön tiedotteita heidän verkkosivustollaan.
Älä osta esim. Ebayssä riistohintaan myynnissä olevaa kamaa, saatat tulla pahimmassa tapauksessa huijatuksi.
Elämä ei ole koskaan yksinkertaista, eikä RPi-tilaus tee siihen poikkeusta. Selvitän asiaa alla, joten harkitse tämän postauksen lukemisen jatkamista.

Päivitetty 6.3. klo 17:30, päivitetyt tiedot postauksen lopussa.

Laitteita jakelevat virallisesti Premier Farnell/ element14 ja RS Components. Molempien firmojen Raspberry Pi -sivulla voi tällä hetkellä vain ilmoittaa kiinnostuksensa tuotetta kohtaan, mutta ainakin RS Components kertoi lehdistötiedotteessaan myyvänsä laitteita first-come-first-served -periaatteella ilmoittautuneille ensi viikolla.

Farnell Suomen verkkosivuilla kerrotaan, että he eivät myy yksityisasiakkaille, vaan ostoaikeissaan tulisi kääntyä jälleenmyyjien puoleen. Tiedustelin asiaa heiltä, ja sain seuraavanlaista infoa¹:

Yleensä Farnell ei myy yksityisille henkilöille tässä olemme tehneet nyt poikkeuksen. Saimme tiedon vasta soittosi jälkeen iltapäivällä.Tällä hetkellä emme pysty ottamaan uusia ennakkotilauksia, mutta nettisivullamme tai alla olevasta linkistä voit rekisteröidä kiinnostuksesi ja sen perusteella lähetämme lisätietoja saatavuudesta.

Hieman myöhemmin sähköpostiini kolahti toinen vastaus samaan kyselyyni:

Normaalisti emme myy tuotteitamme yksityishenkilöille Suomessa,johtuen mm. siitä että meillä ei ole mahdollisuutta toistaiseksi luottokorttilaskutukseen.

Rasberry Pi:n osalta kuitenkin järjestämme tilauksen ennakkomaksumahdollisuuden.

Seuraavien erien toimitusajasta emme ole vielä saaneet tietoa.

Kannattaa rekisteröidä kiinnostuksensa
pysyäkseen ajan tasalla. Esimerkiksi
Farnellin sivustolla ilmoittautuminen käy
helposti.
Kuva: Kuvakaappaus Farnellin RPi-tuotesi-
vusta.

Ilmeisesti siis Farnell Suomella olisi jotenkin Farnellin yleisestä toiminnasta poikkeava tilausmenettely, johon liittyy ennakkomaksu. Pyysin asiasta selvennystä, ja päivitän tätä kirjoitusta, kun lisätietoa tulee saataville. Tällä hetkellä nähdäkseni varminta on kuitenkin ilmaista kiinnostuksensa Farnellin Raspberry Pi -sivulla.

Tiedustelin lisäksi laitteen saatavuutta eräältä Farnell Suomen jälleenmyyjäliikkeelta, K-S Elektroniikalta. He kertoivat, etteivät tällä hetkellä kykene toimittamaan laitetta. Tiedustellen² asiaa ensi viikolla muistakin paikoista, ja päivitän tätä kirjoitusta sen mukaan.

Joka tapauksessa maltti on tässäkin asiassa valttia: nettihuutokaupoissa myydään Raspeja kovaan hintaan, ja monet ovat moiseen langenneet. Tällaisiin paniikkiostoksiin ei kuitenkaan ole tarvetta, sillä säätiö on vakuuttanut, että kaikki halukkaat kyllä laitteensa ennen pitkää saavat. Ostaminen muualta kuin Farnellilta tai RS Componentsilta (jälleenmyyjineen) onkin lähinnä rahanhukkaa. Lisäksi huijatuksi tulemisen riski on melkoinen.

Monet asiat ovat näemmä epäselviä vielä jälleenmyyjillekin. Nyt onkin olennaista seurata niin Farnellin, RS Componentsin kuin ennen kaikkea Raspberry Pi -säätiön tiedottamista, ja toimia niiden mukaan.

Päivitys 4.3. klo 12:30: Sekä RS Componentsilla että Farnellilla on nyt usein kysytyt kysymykset -sivunsa, jotka antavat paljon kaivattua lisävaloa asioihin. Tämän lisäksi RS Components lähetti viime yönä viestin, joka vahvisti rekisteröitymiseni kiinnostuneeksi.
Päivitys 6.3. klo 17:30: Farnellin uudesta FAQ-kysymyksestä voisi saada sellaisen kuvan, että nyt rekisteröityville ostomahdollisuus aukeaa touko-kesäkuussa (korostus omani):

Q: I got an email from Farnell element14 stating that my delivery date for the Raspberry Pi I ordered is now into May or June, is this correct?

A: Sorry! We updated the data in our system so that new customers placing their pre-order would be advised of the delivery date at the end of May or beginning of June. If you originally had an estimated delivery date in March or April, your delivery estimate is still as per the original communication.

Lisäksi Farnell Suomelta soitettiin minulle, ja kerrottiin Raspberry Pin verottomaksi myyntihinnaksi 27,07 euroa. Toimitusmaksu on 11 euroa, ja alveineen kokonaishinnaksi tulee 46,83 euroa. Maksu tapahtuu kuulemma sitten kun he saavat tuotetta varastoon, mitään aikaa tälle he eivät osanneet kertoa.
--
1) Viestissä puhutaan soittamisesta, vaikken missään vaiheessa ole heille soittanut.
2) Eli "todennäköisesti tiedustelen". Uskoakseni tiedustella-verbi taipuu noin, vaikka nopea Facebook-kysely ei tuottanut konsensusta. Kuten aina, kirjoitusvirheistä voi kertoa kommenteissa.

RPi:n julkaisukaaos

2012-02-29T14:36:00.001+02:00

Raspberry Pista kiinnostuneet kaatoi-
vat molempien jakelijoiden verkkosi-
vut. Farnellin sivusto oli kirjoitushet-
kelläkin tavoittamattomissa.

Kuva: Kuvakaappaus Firefox-selaimesta

Heräsin kello 7.30, ja laitoin tietokoneen päälle. Vilkaisin nopeasti, että tililläni on tarpeeksi rahaa siltä varalta että ostomahdollisuus oikeasti tulisi. Sen jälkeen välilehtiin aukesi raspberrypi.org (403 Forbidden) ja verkkokauppasivusto raspberrypi.com (Down for Maintenance).

Muutamia sekunteja¹ ennen 8.00:aa se tapahtui: Raspberry Pi julkaistiin. Säätiö päätyi olemaan käyttämättä omaa verkkokauppaansa, ja antamaan myynnin suurten elektroniikkayhtiöiden, RS Componentsin ja Premier Farnellin, tehtäväksi. Molempien yhtiöiden sivustot menivät välittömästi nurin liikenteen johdosta. Alkoi paniikki, kun kiinnostuneet eivät pystyneet ostamaan laitteitaan.

Päivitetty viimeksi klo 3.3. 13.25. Päivitetyt tiedot sivun lopussa.

Lue myös followuppini Jäitkö ilman Raspia? Toimi näin

Säätiö päivitti tilannetta Twitterissä, ja #raspberrypi-tagi nousi Twitterin Worldwide Trends -listalle ihmisten purkaessa epätietoisuuttaan, epätoivoaan ja turhautumistaan. Kello 8.30 säätiö ilmoitti uskovansa, että kaikki Farnellin laitteet on myyty. Samaan aikaan RS Components ei ollut myynyt laitteen laitetta, vaan ainoastaan tarjonnut mahdollisuuden ilmaista kiinnostuksensa laitteesta.

Puolitoista tuntia julkaisusta, klo 9.30, molemmat verkkokaupat olivat edelleen jumissa. Kun vielä tuli tieto siitä, että RS Components aloittaa laitteiden myynnin vasta loppuviikosta, annoin periksi siinä kymmenen aikaan, ja päätin ottaa nokoset.

RS Components ei ole edes aloitta-
nut myymistä; kiinnostuneet voivat
kuitenkin jättää yhteystietonsa tuo-
tesivulla.

Kuva: Kuvakaappaus/ RS Components

Herättyäni puolenpäivän jälkeen ajattelin tarkistaa tilanteen: RS Componentsin sivusto latautui nopeasti, ja klo 13:n jälkeen myös Farnellin sivusto alkoi jälleen toimia.

Farnell ilmoittaa Suomen tuotesivullaan, että tavaraa olisi tulossa varastoon kuukauden päästä tilauksesta. Hintaa Raspberry Pilla on 27,07 euroa. Kuitenkin kun ennakkotilausta yrittää viedä tilausvaiheeseen, rekisteröitymislomakkeen ohje kertoo:

Jos olet yksityishenkilö, voit etsiä tuotteita ilman rekisteröitymistä ja tilaus tulee tehdä jälleenmyyjämme kautta.

Eli ilmeisesti laitteita ei myydä, ainakaan suomalaisille, suoraan yksityisille. Jälleenmyyjäluettelosta selviää, että tuotteita jälleenmyy Suomessa 14 yritystä. Pyydän vielä Farnell Suomea varmistamaan, että he eivät todellakaan ole myymässä laitteita kuluttajille, ja päivitän tätä kirjoitustani saamieni tietojen perusteella. Samoin lähetin tiedustelun saatavuudesta ja hinnasta jyväskyläläiselle K-S Elektroniikka Oy:lle.

Huhujen mukaan RS Components olisi myymässä laitteita siinä järjestyksessä, kun halukkaat ovat ilmoittautuneet, ja Twitterin mukaan myös yksityisille, vaikka ilmoittautumislomakkeessa on myös yrityksen nimi pakollisena kenttänä. RS Componentsin Raspi-tuotesivuilla hinnaksi ilmoitetaan 21,60 puntaa, eli 25,63 euroa.

* * *

Kertoi säätiö julkaisun yhteydessä vähän muutakin: Edullisempaan A-mallin muistimäärä kasvatetaan B-mallin 256 megatavuun, mikä on varmasti tervetullut uutinen niille, jotka odottavat loppukesän/syksyn varsinaista opetuskäyttöjulkaisua.

Täytyy todeta, että säätiö olisi voinut toteuttaa julkaisun paremminkin - mutta myös paljon huonommin. Säätiön julkaisutiedote oli alusta asti koko ajan saatavilla, ja Twitter-tiedottaminen toi kaivattua lisävalaistusta asioihin. Raspberrypifoundationilaiset ovatkin varmasti julkaisutiedotesivulla kaavailemansa pubiinlähdön ansainneet.

Kuitenkin näiden kahden toimittajan, RS Componentsin ja Premier Farnellin, osalta julkaisu oli epäonnistunut: etukäteen heillä varmasti oli tiedossa, että kiinnostus tulee olemaan suurta. Tällöin olisi ehkä ollut paikallaan varautua siihen jonkinlaisella kevytsivulla. Kun soppaan heitetään vielä mukaan epäselvyydet siitä, milloin laitteita ollaan myymässä, voivatko yksityiset tilata, miten ennakkotilauksen voi tehdä ja mitä kautta tilaus pitää tehdä, ei voi kovin tyytyväinen olla. Kokonaisarvosanoiksi antaisin RS Componentsille ‒2 ja Premier Farnellille ‒4 asteikolla (‒5...+5)².

Monet kysymykset ovat edelleen avoimena:

Milloin RS Components aloittaa myynnin? Keille?
Toimittaako Farnell/ Farnell Suomi yksityisille? Milloin?
Miten Farnellin suomalaiset jälleenmyyjät toimivat?
Mitä tuotteet tulevat maksamaan posteineen ja veroineen?
Aikooko Raspberry Pi Foundation käyttää omaa verkkokauppaansa enää lainkaan?
Milloin seuraava erä on myynnissä?

Toivottavasti säätiö yhdessä toimittajien kanssa tuo pikaisesti selvennystä näihin asioihin.

Päivitys 29.2. klo 14:40: Farnell ohjaa nyt kiinnostuneet sivulle, jossa voi ilmoittaa olevansa kiinnostunut laitteesta.
Päivitys 1.3. klo 13:30: RS Components julkaisi lehdistötiedotteen, jossa se kertoi saavansa laitteiden ensimmäisen erän varastoonsa ensi viikon lopulla, ja ryhtyvänsä myymään laitteita kiinnostuneille ilmoittautumisjärjestyksessä:

RSexpects to receive the first batch of boards into warehouses latenext week, with the shipping of products on a first come, firstserved basis in line with customer registrations. As deliveries ofthe Raspberry Pi boards arrive at RS, registered customers will bekept up-to-date with the progress on availability.

K-S Elektroniikka ei ole kirjoitushetkellä vastannut tiedusteluun, kuten ei myöskään Farnell Suomi.
Päivitys 3.3. klo 13:25: K-S Elektroniikka ja Farnell Suomi vastasivat tiedusteluihini, käsittelen vastauksia osana seuraavaa blogipostaustani.
--
1) Melko tarkasti aika oli juuri tämä, katsoin ajan tietokoneelta, joka pitää itsensä synkassa aikapalvelinten kanssa.
2) ‒5=Erittäin huono, 0=Neutraali, +5=Erittäin hyvä

Varo "soittoäänen" tilausta Zediltä

2012-02-28T23:06:00.000+02:00

Mitä tässä mainostetaan? No tietenkin oikeutta tilata 7 soittoääntä viikon
sisällä hintaan 19 €.
Kuva: Kaappaus Zed Oy:n mainoksesta.

Vapaasti lähetettävissä TV-ohjelmissa on mainoksia, tämähän on itsestäänselvää. Mainoksissa markkinoidaan tuotteita ja palveluja, ja useimmiten tarkoituksena on saada katsoja kiinnostumaan tuotteesta ja ostamaan sen. Joskus ei ole kuitenkaan aivan selvää, mitä oikeastaan ollaan myymässä, ja toisinaan vaikuttaakin enemmänkin siltä, että katsojaa halutaan tietoisesti johtaa harhaan.

Mielestäni Zed Oy mainostaa varsin epäilyttävästi tuotteitaan televisiossa. Esimerkkeinä toimikoon kolme kyseisen yhtiön mainosta, jotka esitettiin tallentamani ohjelman (Supertehtaat: Lego, SuomiTV, ma 27.2.2012) mainoskatkoilla.

Liitin mainokset yhteen videoon, jonka voit katsoa alta. Laatu videossa on kehnohko, mutta parempilaatuinen yksilö on katsottavissa Vimeossa (jätä salasanakenttä tyhjäksi). Viittaan eri mainoksiin niissä soitetun artistin nimellä.

Ensimmäinen mainos: Chisu (0:12-0:31)

Mainoksessa miesääni kehottaa tilaamaan Chisun Sabotage-kappaleen soittoääneksi lähettämällä tekstiviestin lyhytpalvelunumeroon samalla kun kyseinen kappale soi taustalla. Mielestäni tästä saa sellaisen kuvitelman, että kyseessä on nimenomaan tämän yksittäisen kappaleen lataus.

Kuitenkin alareunassa pienin kirjaimin seisoo seuraavaa:

Tilaamalla tuotteen saat 75 krediittiä Zed One -palveluun. K-18 tai huoltajan suostumus. Tilaus on kertaluonteinen ja sinulla on seitsemän päivää aikaa käyttää krediitit. Hinta 19e. Tarkista puhelimesi sopivuus: www.zed.fi. Asiakaspalvelu puh. 0203 16400 (0,08e/puh + 0,15e/min). Palvelun tarjoaa Zed Oy, Iso Roobertinkatu 21, 00120 Hki

Eroa on kuin yöllä ja päivällä: siinä missä muu materiaali mainostaa yhtä soittoääntä, on pikkupräntti tarjoamassa musiikkikappaleen sijaan melkein 20 euron edestä "krediittejä", jotka pitäisi käyttää viikossa.

Zedin tukisivuilta selviää, että yksittäinen "aito soittoääni" maksaa kymmenen krediittiä, joten 75 krediitillä saa seitsemän ja puoli soittoääntä. Vastaavasti yksittäisen soittoäänen hinnaksi tulee 2,53 euroa! Melko kova hinta, ottaen huomioon että esim. Nokia Musiikki -kaupasta ostettuna Chisun Sabotage-kappale maksaisi 1,29 euroa - tällöin käsiinsä saa kopiosuojaamattoman kokonaisen kappaleen.

Krediitit pitää lisäksi käyttää viikossa - sen jälkeen ne oletettavastikin lakkaavat olemasta.

Toinen mainos: Kari Tapio (0:32-0:47)

Mainoksessa sama miesääni opastaa samanlaisin ohjein kuin ensimmäisessäkin tilaamaan Kari Tapion Olen suomalainen -kappaleen soittoääneksi. Lisänä kuitenkinkerrotaan mahdollisuudesta voittaa Tapion yhdeksänlevyinen CD-boksi. Olen suomalainen soi taustalla.

Ehdot ovat myös samat kuin Chisu-mainoksessa, joten myös tämän soittoäänen tilaamalla saa todellisuudessa 75 krediittiä viikoksi 19 euron hintaan. Vertailun vuoksi Tapion 44-kappaleisen Olen suomalainen - 44 huippuhetkeä 1972-1992 -kokoelman voi ladata Nokia Musiikista 12,99 eurolla.

Kolmas mainos: Hurriganes (0:48-1:18)

Tässä ohjelman mainoskatkojen viimeisessä Zed-mainoksessa tuttu miesääni komentaa: "Tilaa nyt Hurriganesin klassikkobiisit Zed Plussasta soittareina!". Mainoksessa tarjolla on kahden kappaleen, Get Onin ja I Will Stayn, soittoäänet.

Mainoksen pikkupräntti eroaa kahdesta aiemmasta: siinä missä aiemmissa kyseessä on ollut hintava kertatilaus, tässä ehdot ovat seuraavat:

Tilaamalla tuotteen liityt Zed Plussaan. Vähimmäislaskutus aina 15e. Tilaus uusiutuu kk:n välein. K-18 tai huoltajan lupa. Tarkista puhelimesi sopivuus: www.zed.fi. Tilauspalvelun sulku: lähetä SULJE numeroon 17235. Asiakaspalvelu 0203 16400 (0,08e/puh + 0,15e/min). Palvelun tarjoaa Zed Oy, Tammasaarenlaituri 3, 00180 Hki.

Zedin ohjesivusto paljastaa, että Zed Plus -kuukausimaksuun kuuluu 60 krediittiä - tämä tarkoittaa 6 soittoääntä, eli 2,50 euroa/kappale. Kuukauden välein puhelinlaskuun napsahtaa 15 euroa lisää maksuksi jäsenyydestä. Melko kallista, kun Nokia Musiikista Roadrunner-levyn (sisältää molemmat mainitut kappaleet) saa ladattavaksi 9,99 eurolla - ja sitä ei tarvitse maksaa kuukausittain.

Johtopäätöksiä

Ei kannata maksaa maltaita soittoää-
nistä, kun varsinaisetkin kappaleet
saa halvemmalla. Vaikkapa juuri jul-
kaistu Robinin levy alle 10 €.

Kuva: Kuvakaappaus/ Nokia Musiikki

En testannut tilaamista, mutta Zed kertoo ohjesivuillaan, että tilaukseen kuuluu 2-3 vahvistusviestiä. Viestit teoriassa estävät virhetilaukset, mutta tietämättä viestien sisältöä on vaikea arvoida niiden vaikutuksia käytännössä.

Kun huomioon otetaan vain mainokset, on mielestäni selvää, että Zed yrittää täysin tietoisesti johtaa ihmisiä harhaan ja tilaamaan kalliita palveluita, joista on hyvin vähän hyötyä: ideana on antaa asiakkaan ymmärtää, että hän tilaa yhtä tuotetta (soittoääntä) ja todellisuudessa tarjota toista (kerta- tai kestotilauspalvelua) - palveluntarjoajan eduksi. Vaikka luultavasti Zed noudattaa mainoksissaan lakeja ja asetuksia, on aiheellista kysyä, onko sen toiminta kuitenkaan kovinkaan eettistä tai kunnioitettavaa.

Oma suositukseni on, että kyseiseltä palveluntarjoajalta ei kannata tilata yhtään mitään. Jos haluaa suosikkikappaleen soittoääneksi kännykkäänsä, voi kokonaisen kappaleen ostaa omakseen huomattavasti edullisemmin.

--
DISCLAIMER: Korostan tässä, että tässä esittämät näkemykset ovat omiani. En tiedä, onko "huijaaminen" Zedin taktiikka, vai näenkö minä mainokset vain sellaisina. Tee itse omat johtopäätöksesi.
Tekijänoikeuksista: Joo, ne Zedin mainokset ovat tekijänoikeussuojattua materiaalia, mutta parhaan ymmärrykseni mukaan lainaaminen tällaisessa yhteydessä on sallittua - myös silloin kun se tarkoittaa koko teoksen julkaisua.

Valmiina, paikoillanne...

2012-02-28T13:06:00.000+02:00

Huomenaamulla se tapah-
tuu, joten kellot valmiiksi.
Kuva: Gnu2000: Alarm Clock
Redux. CC BY-NC 2.0

Raspberry Pi -säätiön blogissa ilmoitettiin eilen odotetun ultraedullisen tietokoneen julkaisuajankohta:

The Raspberry Pi Foundation will be making a big (and very positive) announcement that just might interest you at 0600h GMT on Wednesday 29 February 2012. Come to www.raspberrypi.org to find out what’s going on.

Suomeksi siis huomenna klo 8.00¹ kannattaa olla tietokoneensa äärellä - viime aikoina kutinani siitä, että ensimmäisen 10 000 laitteen erä katoaa minuuteissa, on vain vahvistunut.

Ei kuitenkaan kannata hakata F5:sta raspberrypi.org:n sivulla, sillä tämä ruuhkauttaa palvelimen. Säätiö tweettasi asiasta eilen:

Guys - can you please stop hitting F5 on our website quite so often? You're bringing the server to its knees.

Sen sijaan kannattaa seurata vaikkapa juuri Twitteriä, tai ottaa kohteeksi eri letkun päässä oleva virallinen verkkokauppa, johon laite kuitenkin tulee myyntiin.

Jos huomenna käy hyvä munkki, ja saa etuoikeuden ostaa laitteen ensimmäisestä erästä, kannattaa muistaa, että itse laitteella ei vielä tee mitään. Käyttääkseen myyntiin tulevaa Raspberry Pin B-mallia tarvitsee lisäksi:

vähintään 700mA@5V ulos antavan microUSB-virtalähteen (esim. kännykänlaturi)²
SD-muistikortin (julkaistu Debian vaatii vähintään 2Gt muistikortin)
Komposiitti- tai HDMI 1.4 -kaapelin sekä yhteensopivan näyttölaitteen.

Näiden lisäksi esimerkiksi verkkojohto³ ja USB-hubi voivat tulla tarpeeseen. Osan tarvikkeista voi ostaa Raspberry Pi -verkkokaupasta, mutta luonnollisesti myös kikanttien tarvikkeet käyvät yhtälailla. Lisätietoa tarvikkeista ja asennuksesta on Embedded Linux Wikissä.

* * *

Ajankohta on suomalaisittain hieman inhottava: monien työ- tai koulupäivä alkaa juuri klo 8.00, eikä tällöin verkkokaupan pommittaminen onnistu. En halua kannustaa lintsaamaan töistä tai koulusta, mutta kyllä tämä on sen magnitudin tapahtuma että kannattaa lintsata töistä tai koulusta. Onneksi minulla ei ole parempaa tekemistä huomisaamuna, joten kahvinkeitin (esitelty erään postaukseni lopulla) napsahtaa tulille heti aamusta.
--
1) Aika on Suomen aikaa, ts. Itä-Euroopan aikaa, ts. Eastern Europe Time ts. EET.
2) Käytännössä normaali tietokoneen USB-portti ei käy, koska liittimen läpi ei mene dataa; Raspi ei pysty pyytämään lisää virtaa isäntätietokoneelta. Jotkin omalla virtalähteellä toimivat USB-keskittimet voivat toimia.
3) Vanhemmat kaapelit käyvät, sillä laitteessa on 100Mbps-portti.

TPB-eston oikaisuvaatimus hylättiin

2012-02-24T21:25:00.000+02:00

Antti Laineen jättämä oikaisupyyn-
tö ei tuottanut tulosta. Kokonaisuu-
tena TPB-estovääntö on kuitenkin
kaikkea muuta kuin selvä ja ratken-
nut.
Kuva: The Pirate Bay -logo/
The Pirate Bay

Kirjoitin viikko sitten Antti Laineen - varsinaisen arjen sankarin - Helsingin ulosottovirastolle jättämästä oikaisupyynnöstä. Laine päivitti asiaa koskevalle sivulleen eilen tiedon siitä, että oikaisupyyntö on hylätty.

Sivulla Laine kertoo seuraavaa:

Perustelu kuuluu, ettei oikaisuvaatimuksessa esitetty mitään selvitystä ulosottomenettelyn virheellisyydestä. Ilmeisesti ulosottoviranomainen tahtoo väittää, ettei ulosottovirasto ole tässä asiassa toimeenpaneva viranomainen, vaan antoi vain päätöksen vakuudesta.

En tunne lakia niin paljoa, että osaisin lähteä analysoimaan ulosottoviraston päätöksen syitä. Laine kuitenkin jatkaa päivityksessään:

Seuraava askel on ilmeisesti täytäntöönpanoriita sivullisen oikeuden loukkauksen perusteella. Kummastuttamaan jäi, miksi Helsingin ulosottovirasto ei nähnyt asiakseen antaa osoitusta täytäntöönpanoriidasta, annetuista perusteista huolimatta.

Täytäntöönpanoriidalla hän viittaa ulosottokaaressa mainittuun mahdollisuuteen saattaa asia riita-asiana käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Jälleen kerran en tunne lakia tältä osin kyllin tehdäkseni mielekkäitä johtopäätöksiä, mutta voisin kuvitella, että jos ulosottoviraston mielestä mitään virhettä ei tapahtunut, eikä "ulosottovirasto ole tässä asiassa toimeenpaneva viranomainen, vaan antoi vain päätöksen vakuudesta", ei täytäntöönpanoriidalla saavuteta sen kummempia tuloksia - jos kerran Laineen ilmoittamat pointit eivät ulosottoviraston päätökseen liity. Kenelle asiasta sitten kuuluisi valittaa? Ei harmainta aavistusta.

En kuitenkaan sano, että Laineen panos tähän asiaan olisi vähäpätöinen tai pahasta, päinvastoin. On ihailtavaa, että hänellä intoa riittää, ja toivottavasti tämä takaisku ei häntä lannista. Lisäksi hänen toimintansa ansiosta asia saa lisää huomioita, ja ehkä herättää myös päättäviä tahoja havaitsemaan sinänsä täysin ilmiselvät ongelmat koko TPB-estossa.

Mielestäni olennaisinta on, että koko estohässäkkä saadaan korjattua mahdollisimman pian. Valitettavasti epäilen, että aikaisintaan hovioikeus antaessaan päätöstä Elisan valitukseen voi palauttaa tilanteen oikeille raiteilleen. Jatka, Laine, silti taistelua!

Tämän takia tyhjät levyt maksavat niin h-sti

2012-02-21T16:41:00.000+02:00

Suomesta tyhjien DVD:iden ostaminen
tuntuu lähinnä ryöstetyksi joutumiselta,
ja siksi ostankin levyni ulkomailta.
Kuva: Riku Eskelinen/ CC BY-SA 3.0

En ole aikoihin ostanut tyhjiä CD- tai DVD-levyjä Suomesta, lähinnä johtuen niiden törkeistä hinnoista verrattuna ulkomailta ostamiseen. Suomi toki on muutenkin maailman kalleimpia maita, mutta erityisesti tyhjien levyaihioiden suhteen tuntuu, että hinnat ovat täysin hatusta revittyjä.

Hintojen Suomi-bonukselle on tosin myyjästä riippumaton syy, jonka paljastan postaukseni lopussa.

Vertaillaan kuitenkin aluksi levyjen hintoja hieman. Vertailin nopeasti 10, 25, 50 ja 100 levyn cakebox¹-pakkauksia suomalaisen Verkkokauppa.comin ja saksalaisen Nierlen välillä, tarkemmin seuraavalla tavalla:

Valittiin edullisin Verbatimin valmistama cakebox kustakin kokoluokasta.
CD:t ovat 700Mt CD-R:iä, DVD:t 4,7Gt DVD+R:iä ja BD:t 25Gt BD-R:iä.
Hinnat ovat myyntihintoja, ja ne kaiken järjen mukaan sisältävät arvonlisäverot.
Hintoihin on laskettu edullisin toimitustapa (ei kuitenkaan nouto) siten, että tilataan vain tämä nimenomainen tuote. Nierlellä tämä on "DHL/Post (tilisiirto)" 9,95 €, Verkkokauppa.comilla "Nouto postista" 2,00 €.
Sulkeissa on yksittäiselle levyaihiolle saatava laskennallinen hinta (hinta/kpl).

Tyyppi	Määrä
	10kpl		25kpl		50kpl		100kpl
	Vk.com	Nierle	Vk.com	Nierle	Vk.com	Nierle	Vk.com	Nierle
CD	7,90€ (0,79€)	13,44€ (1,34€)	15,90€ (0,64€)	16,44€ (0,66€)	29,90€ (0,60€)	21,94€ (0,44€)	55,90€ (0,56€)	31,94€ (0,32€)
DVD	14,90€ (1,49€)	13,44€ (1,34€)	32,90€ (1,32€)	17,44€ (0,70€)	58,90€ (1,18€)	21,44€ (0,43€)	105,90€ (1,06€)	37,94€ (0,38€)
BD	39,99€ (4,00€)	24,94€ (2,49€)	N/A	42,94€ (1,72€)	N/A	74,94€ (1,50€)	N/A	N/A

Kalliimmista toimituskuluista johtuen Saksasta tilaaminen ei aivan pienillä määrillä kannata, mutta jo 50 CD:llä tai 25 DVD:llä Nierlestä tilaaminen tulee selvästi edullisemmaksi kuin Verkkokauppa.comista. Lisäksi on hyvin huomattavissa se, että Nierlessä ostamalla isompia pakkauksia säästää, mutta Verkkokauppa.comista taas ei juurikaan. Myös tämä selittyy osittain postimaksuilla, mutta silti jotain mätää Suomi-hinnoissa silti on. Mutta mitä?

Syy löytyy Suomen lainsäädännöstä, jossa määritellään, että lähestulkoon kaikesta, johon voi jotain tallentaa, pitää maksaa yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua. Tyhjissä CD:issä, DVD:issä ja BD:issä maksetaan "oikeudenomistajille" (lue: TO-järjestöille) hyvitystä siitä haitasta, joka syntyy kun teosta kopioidaan omaan käyttöön. Eli koska artisti kärsii siitä, että kopioin kaupasta ostamani levyn jotta voin kuunnella sitä sekä kotona että autossani, täytyy tätä menetystä kompensoida.

Kaiken järjen mukaan yksityisestä kopioinnista ei juurikaan aiheudu haittaa kenellekään, joten voisi kuvitella tällaisen maksun olevan olemattoman pieni, ehkä korkeintaan promillen luokkaa. Kun kuitenkin elämme hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi, ei asia luonnollisestikaan ole näin.

Jokaisessa Suomessa myydyn tyhjän CD:n hinnassa tätä hyvitystä (ja hyvityksen arvonlisäveroa) on 22 senttiä. DVD:issä määrä on 65 senttiä ja Blurayssä käsittämättömät 1,96 euroa. Tämän päälle hinnassa on toki arvonlisävero 23 %. (Lähde)

Hyvitysmaksu paisuttaa tyhjän
DVD:n hintaa yli kaksinkertai-
seksi.
Kuva: Riku Eskelinen/ PD

Kun Nierle myy levyaihioita lähes hyvitysmaksun suuruisella hinnalla, on selvää, ettei suomalainen Verkkokauppa.com pysty kilpailemaan hinnalla. Nopealla laskutoimituksella näet selviää, että oikeastaan Verkkokauppa.comin levyt ovat edullisia: ilman veroa ja hyvitysmaksua esim. 100 kappaleen DVD-boksin yksi levy maksaa vain 19 senttiä. Muu osuus hinnasta on veroa (0,19€) ja hyvitysmaksua (0,65€). Hyvitysmaksun osuus hinnasta on siis käsittämättömät 63 prosenttia!

CD:ssä osuus on hieman
DVD:tä pienempi, mutta
silti yli 40 prosenttia.
Kuva: Riku Eskelinen/ PD

Niin ikään CD:issä "teostovero" muodostaa suuren osan myyntihinnasta: 100 CD:n purkissa hyvitysmaksua on 100×0,22€, eli 22 euroa. Koko 53,90 euron hinnasta maksua on näin ollen vajaat 41 prosenttia.

Bluray-levyjä ei Verkkokaupassa myyty kuin 10 levyn seteissä, mutta niissäkin myös kasettimaksuksi kutsuttu lisämaksu on huomattava: vajaan 40 euron paketista TO-mafian taskuun kilahtaa 19,43 euroa, eli vajaat 52 prosenttia - yli puolet.

Jokainen voi itse miettiä, onko tällainen oikein ja ennen kaikkea kohtuullista. Ainakaan minun mielestäni ei. Kun vielä maksua ollaan vähintään vuosittain laajentamassa koskemaan uusia välineitä, päädyn miettimään, onko ahneudella mitään rajaa.

Olen sitä mieltä, että koko hyvitysmaksusta tulisi kokonaan luopua, ja Teoston miettiä itselleen uusia rahanlypsämismalleja. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen ja yleisesti maamme johdon toiminnasta johtopäätöksiä vetäessä on kuitenkin selvää, että ainakaan tällä hallituskaudella ei ole odotettavissa parannusta tilanteeseen, vaan päinvastoin.
--
1) Cakebox- tai spindle-pakkauksessa levyaihiot ovat reiästään "ripustettuna" muovikotelon keskipiikistä. Levyillä ei siis ole omia koteloita, vaan ne maata mötköttävät toistensa päällä.
DISCLAIMER: Vaikka mielestäni laskinkin kaiken oikein, saattaa jossain olla virheitä. Virheistä voi kertoa kommenteissa.

Raspberry Pi -Debian jaossa

2012-02-18T20:02:00.000+02:00

Raspia saadaan vielä hetki
odottaa, mutta sen (erästä)
käyttöjärjestelmää ei enää
tarvitse.

Kuva: Raspberry Pi -logo/
Raspberry Pi Foundation

Ultraedullisen tietokoneen Raspberry Pin (haluat ehkä lukea aiemmat postaukseni aiheesta) maanantaina valmistuva ensimmäinen 10 000 laitteen erä alkaa olla hyvin lähellä myyntiin tuloaan, ja ilmassa on (vertauskuvallisesti) paljon sähköä monien haaveillessa Raspilla leikkimään pääsemisestä.

Odotusta lievittämään voi kuitenkin jo nyt ladata Debian-levykuvan. Säätiön blogissa kuitenkin toivotaan, että lataukset tehtäisiin ensisijaisesti BitTorrentilla palvelimen kaistan säästämiseksi:

Because we anticipate an awful lot of download traffic, we’re having to limit the number of direct HTTP downloads which are available so our shiny new server doesn’t fall over under the strain. We would strongly encourage you to torrent the images instead.

Nyt siis seedboksit tulille ja lataamaan!

Lienee sanomattakin selvää, että latasin tuon levykuvan heti bongattuani blogipostauksen, enkä totisesti ollut ainoa. Kirjoitushetkellä torrentin seurantapalvelin ilmoittaa määriksi 153 lataajaa ja 1835 jakajaa. Jakajien määrä kasvaa tasaisesti, ja hyvä niin.

Mitä levykuvalla sitten voi tehdä? Ei vielä mitään (ellei satu omistamaan yhteensopivaa ARM-suorittimellista laitetta jolla kuvaa ajaa), mutta on toki hyvä, että saatavuus on julkaisuhetkellä todennäköisesti tuhansien jakajien avulla taattu.

Kun Raspberry Pi sitten luukusta kolahtaa, levykuva kirjoitetaan vähintään 2Gt muistikortille, kortti sisään ja virrat päälle. Tämän pitäisi riittää. Blogipostauksessa kerrotaan kuitenkin, että nyt jakoon laitettu Debian ei kuitenkaan ole se "virallinen" käyttöjärjestelmä, ja säätiön tarkoituksena on julkaista muitakin distribuutioita myöhemmin. Itse tosin odotan nimenomaan Debianin kanssa Raspberry Pillä leikkimistä. Toivottavasti odottaa ei tarvitse enää kauaa.

Jo hyvin ennen itse laitteen julkaisua monet kiinnostuneet ovat ladanneet
käyttöjärjestelmän laitteelleen. Jakajia siis riittää, mikä on hyvä asia.
Kuva: Kuvakaappaus Vuze-ohjelman lataustiedoista

Oikaisupyyntö jätetty TPB-estosta

2012-02-17T14:30:00.000+02:00

The Pirate Bayn osoitteet ovat
olleet Elisan asiakkailta estet-
tynä tammikuusta asti. Nyt a-
siaan toi lisämaustetta lähe-
tetty oikaisupyyntö.
Kuva: The Pirate Bay -logo,
The Pirate Bay

Vaikka onkin kulunut jo jonkin aikaa siitä, kun Elisa ryhtyi estämään asiakkaidensa pääsyn The Pirate Bay -sivustolle (elisalaiset pääsevät mm. piraattilahti.org:n kautta), ei tapauksen ympärillä oleva meteli ota laantuakseen.

Antti Laine -niminen yksityishenkilö on nimittäin jättänyt oikaisupyynnön (PDF) Helsingin ulosottovirastolle asiaa koskien, jossa hän vaatii oikaisua estopäätökseen kolmesta syystä. Laine on luonut asiaa varten verkkosivun, minkä lisäksi asiasta on uutisoinut mm. MikroPC.

Pyynnön perusteina ovat seuraavat (lainaukset ovat oikaisupyynnöstä lyhennettyinä):

1. Täytäntöönpano estää Elisa Oyj:n asiakkaita käyttämästä hakijan The Pirate Bay -palvelussa julkaisemaa teosta.
Hakija on julkaissut The Pirate Bay -palvelussa muiden henkilöiden kanssa yhteistyössä suomentamansa elokuvateoksen, joka perustuu vapaaseen levitykseen annettuun teokseen. Täytäntöönpano koskee virheellisesti myös tätä teosta, joka ei ole -- tekijänoikeutta loukkaavaksi väitettyä aineistoa.

2. Täytäntöönpano estää hakijaa käyttämästä The Pirate Bay -palvelussa julkaistuja teoksia.
Hakija on Elisa Oyj:n asiakas. Täytäntöönpano estää hakijaa käyttämästä The Pirate Bay -palvelussa tekijöidensä itsensä tai vapaan lisenssin nojalla muiden palveluun lisäämiä teoksia, jotka eivät ole -- tekijänoikeutta loukkaavaksi väitettyjä aineistoja. --

3. Täytäntöönpantava oikeuden päätös perustuu selvästi väärään lain soveltamiseen.
Tekijänoikeuslain -- mukaan tuomioistuin voi määrätä välittäjänä toimivaa palveluntarjoajaa keskeyttämään ainoastaan tekijänoikeutta loukkaavaksi väitetyn aineiston saattamisen yleisön saataviin. Nyt täytäntöönpantava päätös koskee myös miljoonia muita teoksia ja useita Internet-sivustoja. -- Lisäksi täytäntöönpantava päätös koskee etukäteisesti myös kaikkia niitä teoksia, jotka on lisätty ja joita lisätään The Pirate Bay -palveluun päätöksen jälkeen. --

Pyynnön liitteenä (PDF) on 200 laillisesti jaossa olevaa teosta. Tällaisten teosten saatavuutta merkittävän hakukoneen käytön estäminen varmasti haittaa kovin, ja toivonkin todella, että mahdollisimman monet teosten oikeudenomistajat nostaisivat äläkkää asiasta, mielellään samalla vaatien korvauksia heille aiheutuneista miljardiluokan tappioista, kuten alalla on ollut tapana.

Laine lähetti oikaisupyyntönsä verkkosivunsa mukaan 13. päivä, ja onkin mielenkiintoista seurata, kuinka paljon aikaa minkäänlaisen palautteen saaminen tulee viemään - tai saako hän mitään vastinetta koskaan.

Vaikkei vastausta kuuluisi, tai vaikka se olisikin epätoivotun sisältöinen, on Laineen toiminnassa mielestäni tärkeintä sen aiheuttama keskustelu, joka luo painetta tällaisten sensuurikäytäntöjen käyttöä vastaan.

Henkilökohtaisesti en jaksa uskoa, että oikaisupyyntö johtaa mihinkään merkittäviin tuloksiin, mutta ainahan saa ja kannattaa yrittää. Toivottavasti myös muilla "ulkopuolisilla" riittää vastaavanlaista intoa taistella estopäätöstä vastaan, jotta tällainen järjettömyys saataisiin loppumaan - mielellään lopullisesti.

Heitto- ja tarkemerkeistä

2012-02-16T16:48:00.000+02:00

Heittomerkin ' saa näppäimistöstä yhdellä
painalluksella, mutta silti usein näkee
akuuttimerkkiä ´ käytettävän sen sijasta.
Heittomerkkinäppäimen yläpuolella näkyvä
treema ¨ ei myöskään ole lainausmerkki ".

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Tietokoneen käytössä on monia sellaisia asioita, joita tavallisen käyttäjän voi olla vaikea ymmärtää tai osata, mutta en voi kuin ihmetellä, miten vaikeaa suomalaisille on heitto- ja lainausmerkkien kirjoittaminen.

On ymmärrettävää, että heittomerkkiä ei useinkaan suomeksi kirjoittaessa tarvitse (vaa'an, show'n), joten sen painallus ei tule yhtä selkärangasta kuin muiden välimerkkien. On kuitenkin uskomatonta, että niin moni korvaa yksinkertaisesti syötettävän heittomerkin työläämmän näppäilyn takana olevalla akuuttimerkillä.

Teen asian siis täysin selväksi: heittomerkin syöttämistä varten näppäimistössä on erillinen näppäin, tyypillisesti Ä:n ja enterin välissä. Yhdellä ainoalla näppäimenpainalluksella ilmestyy se aito ja oikea heittomerkki ruudulle. vaihto-näppäimen¹ kanssa tästä näppäimestä saadaan asteriski *.

Plussan oikealla puolella olevasta kuol-
leesta näppäimestä saadaan harvemmin
tarvittavia tarkelisäkkeitä kirjaimiin,
mutta ei heittomerkkiä.
Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Askelpalauttimen² ja plus-näppäimen välissä on hieman erikoisempi näppäin, johon on yleensä kaiverrettu kaksi jokseenkin heittomerkin näköistä, mutta täysin eri merkkiä, akuutti ja gravis (´ ja `). Kun näppäintä painaa kerran, jää tietokone odottamaan sen kirjaimen näppäintä, johon tarkemerkki halutaan lisätä.

Esimerkiksi painamalla ensin akuutti-näppäintä, ja sitten A:ta, saadaan aikaiseksi joissakin kielissä käytettävä á. Painamalla ensin akuuttia ja sitten välilyöntiä saadaan tyypillisesti tuotettua pelkkä akuuttimerkki, jos sitä jostain ihmeen syystä tarvitsee. ´ ei kuitenkaan ole '!

Lainausmerkki löytyy 2-näppäimes-
tä Vaihto-näppäimen avustuksella.
Helppoa ja mukavaa.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Harvemmin, mutta kuitenkin aika ajoin, näkee myös toisen tarkemerkin väärinkäyttöä, kun lainausmerkki " korvataan treemalla ¨. Vaikka lainausmerkille ei olekaan heittomerkin tapaan omaa näppäintään, löytyy sen symboli 2-näppäimen päältä: näin ollen lainausmerkki kirjoitetaan painamalla Vaihto+2.

Sen sijaan Å:n ja Enterin välissä oleva näppäin, johon on kaiverrettu treema, sirkumfleksi ja tilde (¨, ^ ja ~) toimii kuten akuutti-näppäinkin: esimerkiksi naiivia tarkoittavan naïve-sanan kaksipisteinen i-kirjain saadaan painamalla ensin treema-näppäintä ja sitten I-näppäintä. Vaikka pelkän treeman kirjoittaminen tapahtuu akuutin tapaa, ei myöskään ¨ ole ".

Toivoisinkin todella, että näppäimistövalmistajat ryhtyisivät selventämään näppäinhattujen merkintöjä esimerkiksi siten, että tarkkeiden yhteyteen kaiverrettaisiin katkoviivaympyrä (esim³. ◌́). Tuollainen merkintätapa on käytössä monessa muussa yhteydessä (esim. Unicode-määrittelyissä), ja se on mielestäni helppo ymmärtää.

Lopuksi vielä vähemmän itsestään selvä asia koskien kaarevia lainaus- ja heittomerkkejä, jotka voidaan SFS 5966 -standardin mukaisella asettelulla syöttää, vaikkei näppäimistössä merkkejä olekaan kaiverrettuina. Se, onko asettelu käytössä tai käytettävissä, riippuu käyttöjärjestelmän versiosta ja asetuksista, ja selviää kokeilemalla. Lisätietoja on CSC:n kotoistushankkeen sivuilla.

Kaareva heittomerkki (tai oikeastaan yksinkertainen lainausmerkki) ’ saadaan painamalla AltGr+pilkku, ja kaareva (kaksois-)lainausmerkki ” painamalla Vaihto+AltGr+2. Itse suosin kuitenkin suoria merkkejä niiden paremman siirrettävyyden ja varmemman saatavuuden tähden.
--
1) Englanniksi puhutaan Shiftistä, mutta suomeksi kyseinen näppäin on Vaihto.
2) Kuten edellä, englanniksi Backspace, suomeksi Askelpalautin.
3) Jos tässä ei näy katkoviivaympyrä, jonka yläpuolella on akuuttimerkki, on vika selaimesi tai käyttöjärjestelmäsi merkistötuessa. Teknisesti ottaen esimerkissä on peräkkäin merkit U+25CC Dotted circle ja U+0301 Combining acute accent

Kurkistus konehuoneeseen

2012-02-12T17:30:00.000+02:00

Viihde-elektroniikan kirjaimel-
lisena varjopuolena on kaape-
lointi. Tämä kuva on tietokonei-
deni takaa.

Kuva: Riku Eskelinen
CC BY-SA 3.0

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa jotain henkilökohtaisempaa, ja mikä olisi sen parempi aihe kuin harrastustoiminnan puitteiden esittely. Tässä kirjoituksessa kerron hieman, mitä Rikun komentokeskuksesta löytyy.

Kuvat ovat itse kännykkäkamerallani (Nokia 5800XM) ottamia, ja tämän takia muokatessa kuvien laatu ja realistisuus on kärsinyt selvyyden takia. Kuvia saa käyttää Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0:n mukaisesti.

Lisäys: Kuvia voi ihmetellä isompana klikkaamalla niitä.

Komentokeskukseni yleisesti

Kuvassa lähes kaikki olennainen. Tason alla säilytän kaikkea vähemmän olennaista,
kuten tarvikkeita ja tulostinta. Kytkin ja reititin sekä UPS ovat myös tason alla, joskin
pölyn kertymisen estämiseksi paperikannella suojattuna.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Suurin osa laitteista sijaitsee yhdellä seinällä leveän tason päällä ja alla. Näihin laitteisiin lukeutuvat (kuvassa vasemmalta oikealle, ylhäältä alas) jauhesammutin, kuvaputkinäyttö, web-palvelin, työpöytäkone, tiedostopalvelin, Nintendo Wii, televisio, laatikollinen varaosia ja muita tarvikkeita, tulostin, reititin, kytkin, UPS ja lisää tarvikkeita.

Tulostimena käytän HP:n DeskJet D2680:aa, joka on vaihtolaite alkuperäiselle D2660:lle (tausta). Tämä tulostin on toiminut mallikelpoisesti saapumisestaan saakka.

Tulostimen kaverina alarivillä on D-Link DIR-600 -reititin, joka saa sillatulta Elisa Viihteen kaapelimodeemilta Internetin, ja jakaa sen NAT:lla muille koneille niin langallisesti kuin langattomasti. Laitteen ainoa haitta on se, että kun jouduin ostamaan sen kiireessä saadakseni porttiohjaukset toimimaan (EV:n kaapelimodeemissa kun ei ole porttiohjauksia), tulin ostaneeksi halvimman mahdollisen laitteen, joten lähiverkko tuolla laitteella on vain 100Mbps. Itse modeemia ei tuolla ole, vaan modeemi on huoneen toisella puolella kaapelissa kytkettynä, ja siitä lähtee seinää myöten tyylikäs verkkokaapeli reitittimelle.

Viime vuoden syksyllä ostin D-Linkin kaveriksi gigabittisen TP-Linkin LT-SG1008D-kytkimen nopeuttamaan tiedonsiirtoa toistaiseksi tiedostopalvelimen ja työpöytäkoneen välillä.

Web-palvelin KServer-Secondary

Etupaneelissa oleva "MAK-HARJ12"-tarra
on oppilaitoksen peruja, kuten myös kyl-
jen aito Microsoft Windows 98 -lisenssi-
tarra.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Hankin Secondaryn oppilaitokseltani muutamalla eurolla joskus vielä opiskellessani MSKK:lla datanomiksi. Kone on Compaq Deskpro vuodelta kivi ja miekka (BIOS:n päiväys on 18.8.1999), ja sisuksissa sykkii 500-megahertsinen Intel Pentium 3. Muistia koneessa on 256 megatavua, ja kiintolevynä (käsittääkseni alkuperäinen) 40 Gt IDE-levy.

Secondary on toiminut enemmän kuin hyvin: se on äärimmäisen hiljainen ja lisäksi se on osoittautunut varsin vakaaksi. Näillä meriiteillä se on viime vuodet toiminut lähinnä omien verkkosivujeni palvelimena Ubuntu Server käyttöjärjestelmänään. Lisäksi irssini pyörii tällä koneella: kirjaudun siihen mistä sattuu SSH:lla.

Vaikka kone toistaiseksi toimiikin hyvin, alkaa ikä näkyä suorituskykyä tai muistia vaativissa tehtävissä. Sen takia olen usein harkinnut sen korvaamista uudella koneella, mutta toistaiseksi rahatilanteeni ei sitä ole mahdollistanut.

Työpöytäkone KServer-Fukushima

Fukushiman etupaneelissa on
polttava DVD-asema lähinnä var-
muuskopioiden polttelua varten,
sekä DealExtremestä tilaamani
kortinlukija-USB-ESata-kuuloke-
paneeli. Kotelon omat USB-pai-
kat irrotin emolta saadakseni
kaikki liitynnät samaan panee-
liin.
Kuva: Riku Eskelinen, CC-BY-SA 3.0

Fukushima on toiseksi tuorein tietokonehankintani: tilasin tietokoneen koottuna paikallisesta JK-Centeristä entisen työpöytäkoneen, KServer-Tapsajuniorin tilalle. Koneessa on Intelin 2-ytiminen i5 650 -suoritin 3,2 GHz nopeudella. Muistia on riittävät 4 gigatavua.

Käyttöjärjestelmän tiedostot ovat varsin riittävän kokoisella 500 gigan kiintolevyllä, ja itse ydin ladataan gigan flash-levyltä. Käyttöjärjestelmänä tässä koneessa on Ubuntun 11.10.

Kotikansion tiedostot tulevat tiedostopalvelimen NFS:ltä gigabittisen yhteyden saattelemana, joten Fukushiman muhkea kiintolevy on kovin vähäisellä käytöllä.

Käytän yleensä Unityä tai Gnome3:a kuvaputkinäytöltäni, mutta videoiden katselua varten vaihdan XBMC-mediakeskukseen ja FullHD-televisiooni. Toistaiseksi tosin TV on kytketty VGA:lla, sillä Fukushiman näytönohjaimesta ei voi saada kuvaa sekä HDMI:lle, että DVI:lle/VGA:lle (DVI+VGA -yhdistelmä toimii). Vika on käsittääkseni raudassa.

Näytönohjaimena käytän ATi Radeon HD 3450:aa, jossa riittää juuri sopivasti potkua 1080-kuvan pyörittämiseen ilman ongelmia. Sen sijaan joko raudan tai ajurin rajoitukset tulevat vastaan siinä, että sekä kuvaputkea että TV:tä ei voi käyttää samaan aikaan vierekkäin, sillä yhteisresoluutio kasvaa liian suureksi. Tällaiseen tosin harvemmin on tarvetta, sillä onhan näyttöjen välissä melkoisesti kaikenlaista.

Tiedostopalvelin KServer-Mythbuster

Mythbusterissa ei ole lainkaan
ulkoisia asemia. Huomaa lisäk-
si virtanappulan puuttuminen:
irrotin sen, jottei kukaan vahin-
gossa sammuta konetta.

Kuva: Riku Eskelinen,
CC-BY-SA 3.0

Uusin tietokoneeni on Mythbuster-tiedostopalvelin, jonka ostin niinikään valmiiksi koottuna JK-Centeristä. Se korvasi kuolemaa tehneen ja muutenkin lähes kaoottisen tiedostopalvelinviritelmä KServer-Einsteinin. Suorittimena koneessa on kaksiytiminen Intelin i3 2100, joka käy 3,1 GHz:n taajuudella.

Muistia tässä koneessa on niinikään neljä gigaa, mutta kiintolevyjen osalta kokoonpano on mielenkiintoisempi: koneen kaikki kuusi SATA-paikkaa ovat käytössä, ja näistä jokaisessa on kiinni 500-gigainen kiintolevy. Yksi näistä on käyttöjärjestelmälevy - jälleen kerran 500 gigaa osoittautui melkoiseksi yliampumiseksi siihen tarkoitukseen.

Muut viisi levyä ovat ohjelmallisella RAID5:lla liitettyinä samaan lähes kaksiteraiseen pakkaan, joka on lisäksi salattu dm-cryptillä. Pakan tiedostot jaetaan NFS:llä muiden tietokoneiden - Fukushiman, Eee:n ja avovaimoni läppärin, sekä tulevaisuudessa Raspberry Pin - käyttöön.

Mythbusterille on lyhyen historiansa aikana tullut myös muita tehtäviä, ja tällä hetkellä se pyörittää virtuaalipalvelin KServer-Virtual01:stä VirtualBoxissa, sekä toimii DNS-palvelimena, jolloin koneita voidaan kutsua niiden oikeilla nimillä IP-osoitteiden sijaan.

Telkkari ja Wii

Sääli, ettei Wiissä ole HDMI-lähtöä. Huomaa TV:n päällä olevan IR-lähettimen
violettina hehkuvat ledit.

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Philipsin FullHD-telkkari ei ole varsinaisesti telkkari, koska sillä ei voi katsoa TV-ohjelmia (in your face, TV-lupatarkastaja). Sen sijaan käytän sitä videoiden katsomiseen Fukushimalta ja Nintendo Wiillä pelaamiseen.

Vaikken voikaan katsoa suoraa TV-lähetystä, en joudu silti elämään ilman TV-ohjelmia, kiitos Elisa Viihteen. Tallennan kiinnostavat ohjelmat EV:n verkkosivujen ohjelmaoppaasta, ja katson ne tietokoneelta TV:lle tuoden vaikka vain 5 minuuttia ohjelman päättymisen jälkeen. Näin säästän yli 250 euroa vielä tänäkin vuonna.

Miniläppäri KServer-Eee

Ajat ovat olleet kovat miniläppäri
Eee:lle, mutta se toimii edelleen.

Kuva: Riku Eskelinen, CC-BY-SA 3.0

Hankin Asuksen Eee-miniläppärin kesällä 2008, kun ne olivat kuuminta hottia. Aika ei ole kohdellut Eee:tä hyvin, ja sen surkea 700-megahertsinen suoritin ynnä 512Mt RAM on tehnyt siitä kovin kehnon välineen nykyverkkosivujen käyttöön. Kun vielä läppärin akku lakkasi toimimasta vuonna 2010, on miniläppärin ykkösvaltti, siirrettävyys, menetetty. Tarkoittaako tämä sitä, etten käyttäisi konetta? Ei tietenkään.

Eee on paikallaan öiseen sohvanpohjadatailuun, jos sitä vertaa kovaääniseen pöytäkoneeseen, jonka kuvaputkinäyttö valaisee puolet pienestä kaksiosta. Vaikka Lubuntu vie lähes koko piskuisen neljän gigan SSD-levyn, ja 800×480 -resoluutio tekee tiukkaa lähes millä tahansa verkkosivulla surffatessa, on konetta edelleen mahdollista käyttää. Lisäksi Eee on helppo ottaa matkalle mukaan, niin kauan kuin paikasta löytyy WLAN ja pistorasia.

Olen kyllä usein harkinnut uuden läppärin hankkimista (huomaa kuvan Gigantin mainoslehti), mutta rahatilanne on tässä suurimpana esteenä. Toisaalta en myöskään mielelläni maksaisi Microsoft-veroa, mutta käyttöjärjestelmättömien läppärien osalta kotimainen tarjonta on todella vähissä.

Muuta mukavaa

Eikä siinä vielä kaikki! Kotoani löytyy myös useita enemmän tai vähemmän toimivia tietokoneenraatoja, sekä useita laatikollisia erilaisia kaapeleita, sovittimia ja muita härpäkkeitä.

Eräästä aarrearkussani makaa mm. useita verkkojohtoja, kaukosäätimiä,
yksi ADSL-modeemi, rikkinäinen akkuparistolaturi, jatkojohtoja, näppäi-
mistö ja MP3-soitin. Eikös meillä kaikilla ole tällaisia roinalaatikoita?

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA-3.0

Valitettavasti kuvaushetkellä kahvihammastani
ei kolottanut, joten kannu kumisee tässä tyhjyyt-
tään. Yleensä keitän kerralla kuusi "isoa kuppia".

Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

(Kunnia-)maininnan ansaitsee myös kahvinkeitin. Tällä hetkellä minua palvelee Electroluxin 1080-wattinen EKF 3100, mutta olen omakohtaisissa tutkimuksissani havainnut, että näiden keskimääräinen käyttöikä on vuodesta kahteen.

Keittimeen mahtuu kymmenen "isoa kuppia" (vastaa n. 5-6 oikeaa kahvikupillista) tuota mustaa kultaa, ja välistävetäminen on tippalukon ansiosta mahdollista. Erityisesti arvostan keittimessä kahta asiaa: irrotettavaa ja sangallista suodatinpussikoria, ja selkeää ulospäin näkyvää veden mitta-asteikkoa.

Jos minulla olisi kaikki maailman rahat, joisin vain ja ainoastaan Pauligin tummaa Gold Labelia, mutta koska näin ei ole, joudun tyytymään vähemmän täydellisiin kahvilaatuihin. Tällä hetkellä kierrossa on Pauligin normaali Presidentti, joka on varsin makoisaa sekin. Kahvini juon yleensä joko Muumipeikko- tai Ubuntu-kupista, joista jälkimmäinen on vetoisuutensa puolesta parempi.

Lopuksi vielä kuva Fukushiman takaisesta kaapelihelvetistä:

Johtoja joka lähtöön. Miksei langatonta sähköä ole vielä saatavilla?
Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA-3.0

Raspberry Pit myyntiin vielä tässä kuussa?

2012-02-07T17:04:00.001+02:00

Raspberry Pi -tietokoneiden ilmesty-
minen ihmisten kätösiin on taas hie-
man lähempänä.
Kuva: Raspberry Pi -logo/ Raspberry Pi
Foundation

Kirjoitin vajaa kuukausi sitten siitä, että ultraedullisen Raspberry Pi -tietokoneen valmistus on alkanut. Raspberry Pi -säätiö kertoi eilen blogissaan, että ensimmäinen erä valmistuu tämän kuun 20. päivä, ja että myynti alkanee ennen kuun vaihtumista:

We’ll be airfreighting them to the UK immediately, so you should be able to buy them before the end of the month.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, Raspberry Pi -koneet tulevat todennäköisesti muuttamaan käsityksemme tietotekniikasta, ja innostamaan monia lapsia ja nuoria - kuin myös aikuisiakin - tietotekniikan eri osa-alueiden pariin.

Edelleen pidän itselleni peukkuja pystyssä sen suhteen, että ensimmäisestä erästä saisin itselleni oman kappaleen. Sain sitten laitteen ensimmäisestä tai myöhemmästä erästä, alkaa käyttöidea olla selvä: laite telkkariin HDMI:llä kiinni, ja mediat NFS-tiedostopalvelimelta RasPi:n kautta näkymään. Siihen liittyen minua miellytti uutinen siitä, että laitteelle ollaan kehittämässä mediakeskusohjelmisto XBMC:tä käyttävää distribuutiota, Raspbmc:tä.

Kuun lopussa on siis odotettavissa armotonta F5:n kiduttamista.

ACTA on paha, mutta huhut pahempia

2012-02-07T13:57:00.000+02:00

ACTA:a vastustavat monet kansalaisjärjestöt
ja organisaatiot, usein värikkäästikin. Näin
tuleekin toimia, jotta asia kuullaan.
Kuva: Derecho a leer, CC-BY-SA

Viime aikoina Internetissä - varsinkin sosiaalisessa mediassa¹ - on kohistu hämärästä ACTA-kauppasopimuksesta. Vaikka sopimuksen teko onkin ollut monin osin ongelmallista demokratian pilkkaa, liittyy huhuihin myös paljon matkan varrella tarttuneita liioitteluja ja virheitä. Tämä johtuu lähinnä siitä, että valtamedioiden kesken asiasta ollaan ilmeisesti päätetty pysyä mahdollisimman hiljaa mahdollisimman pitkään.

Ei ole mitenkään epänormaalia, että valtamedioissa vaietaan tietyistä asioista tarkoitushakuisesti. Kun tietoa ei saa "tutuista ja turvallisista" lähteistä, täytyy kaivella syvemmältä. Kun lähteinä on blogeja ja Verkkomedia.org:n kaltaisia uutissivustoja, voi lukijalla olla vaikeuksia arvottaa lukemiaan tietoja ja määritellä niiden luotettavuutta. Tällaisissa tilanteissa korostuu suurten uutismedioiden vastuu: mielestäni erityisesti heidän tulisi tarttua aiheisiin ilman keinotekoisia esteitä - kuin vallan vahtikoirat konsanaan.

En myöskään sano, etteivätkö vähemmänkin käytetyt uutislähteet voisi olla yhtä luotettavia - jopa luotettavampiakin - kuin iltalehdet ja helsinginsanomat. Ongelma näissä on, erityisesti Internetissä, se, että kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa faktoina. Jos uskomme kaikkia heitä, on pian ihminen käynyt Marsissa muttei Kuussa.

Mielestäni ACTA-sopimus ei sinänsä vaaranna suomalaisten yksityisyyttä enää yhtään lisää - kansalliset ja EU-tason säädökset pitävät huolta siitä, että Suomessa mm. tekijänoikeuslaki polkee kuluttajan ja kansalaisen oikeuksia vuosi vuodelta kovempaa. Samalla linjalla on mm. Effin varapuheenjohtaja Ville Oksanen Helsingin Sanomien uutisessa:

Hänen mukaansa Suomen tekijänoikeussääntely on jo niin tiukkaa, ettei Acta kiristä sitä oleellisesti."Acta on kuitenkin osa laajempaa kansainvälistä kampanjaa, jossa nettioperaattoreiden vastuuta niiden asiakkaiden tekemisistä yritetään lisätä", Oksanen sanoo.

Piraattipuolueen blogissa puolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti tarjoaa ACTA:n todelliseksi tarkoitukseksi kehittyvien maiden kiusaamista: kun suuret ja kehittyneet maat saadaan mukaan ACTA:an, voidaan vähemmän kehittyneitä valtioita painostaa samaan muottiin, jotta sikäläisiä immateriaalioikeuksia kiristettäisiin:

Kehittyvillä mailla ei ole paljoa suojeltavaa henkistä omaisuutta, mutta ne tarvitsevat kipeästi erityisesti teknistä tietotaitoa kehittyäkseen. Länsimailla on paljon henkistä omaisuutta, mutta ne eivät suostu jakamaan sitä hyvää hyvyyttään. Kehittyvät maat on pakotettu hyväksymään tiukat säännökset immateriaalioikeuksista, mutta länsimaat eivät ole vapauttaneet lupaamallaan tavalla erityisesti maataloustuotteiden ja tekstiilien tuontia.

Tällainen juoniminen on tietenkin myös väärin. Samaan hengenvetoon totean kuitenkin, että Suomen hyödyt sopimuksesta tässä mielessä ovat esimerkiksi Yhdysvaltojen hyötyihin verrattuna käytännössä hyttysen ininää. Sitä, että Suomi allekirjoitti sopimuksen, voidaan näin ollen pitää lähinnä selkärangattomana EU:n ja Yhdysvaltain pelinappulana toimimisena.

Itseäni ärsyttää ACTA:ssa lähinnä se,
että sitä on valmisteltu kansalaisvai-
kuttamismekanismit ohittaen salas-
sa ja hiljaisuudessa.

Kuva: REL Waldman: Quiet
CC-By-SA 2.0

Hälyttävintä koko ACTA:ssa on mielestäni sen kautta linjan jatkunut salailemisen ilmapiiri, joka ennen muuta romuttaa tavallisen kansalaisen luottamusta demokratiaan ja politiikkaan yleensä. Luottamuksen palauttamiseksi ehdottaisinkin, että vaikka ACTA tuskin muuttaa juuri mitään meillä, mahdolliset nimelliset muutosvaatimukset hylätään EU:n ja Suomen tasolla symbolisena vastalauseena. Samalla se osoittaisi hieman paljon kaipaamaani suoraselkäisyyttä - kun ei kumarreltaisi niin syvään, niin usein ja niin moneen suuntaan, voisi ehkä hetkeksi mieleeni piirtyä kuva itsenäisestä Suomesta.

Haluan kuitenkin lopuksi korostaa, että yksikään mielenosoitus ei ole turha: maassamme saa ja pitääkin antaa äänensä kuulua, jos asioita ollaan viemässä väärään suuntaan³. Jos kuitenkin haluaa osoittaa mieltään julkisesti, kannattaa tehdä parhaansa tarkistaakseen taustatietonsa, ettei tule haukuttua väärää puuta.

Jos itse lähtisin kaduille ACTA:n takia, lähtisin nimenomaan siihen liittyvän salamyhkäisyyden ja tarkoituksellisen salailun - suorastaan salaliiton - takia. Mutta noin alhaisella toleranssilla viimeaikaiset ja todennäköisesti myös tulevat asiainhaarat huomioon ottaen joutuisin päivystämään torinkulmassa joka päivä².
--
1) Minusta perinteisen median ("pemen") sosiaalinen media -fraasista repimä some-sana on täysin naurettava keksintö.
2) Aika ajoin mietin ihan oikeasti, että voisi osoittaa mieltään pidempiä aikoja (viikkoja tai kuukausia) putkeen. Toistaiseksi sää- ja muut olosuhteet eivät ole puoltaneet sellaista, mutta aika näyttää.
3) Tietenkin sama pätee myös silloin, kun asiat menevät hyvään suuntaan, tai jos muuten tuntuu siltä.
Usko tai älä, sille että alaviitteet eivät tekstissä mene järjestyksessä, on syykin: lisään osan alaviitteistä kirjoittaessa ja osan oikolukiessani (kyllä, luen tekstini läpi ennen julkaisua, vaikka se voikin kuulostaa epäuskottavalta). Siksi kolmonen tulee ennen kakkosta.

Kas näin leviää TO-mafian propaganda

2012-02-01T15:24:00.000+02:00

Areena-esiintyminen ei ollut
ensimmäinen kerta, kun
TTVK:n Antti Kotilainen
saattaa itsensä naurunalai-
seksi. Tällainen kuva komis-
ti The Pirate Bayn etusivua
kun Elisa joutui estämään
sen.

Ylen eilen TV:ssä esittämässä ja tänään Areenassaan julkaisemassa Ajankohtaisessa kakkosessa kerrottiin mm. nettipiratismista (7:55-21:00). Tuossa jutussa kerrottiin, kuinka oululainen Markus Tuuponen oli tuomittu hovioikeudessa maksamaan yli 360 000 euroa hyvityksiä tekijänoikeusjärjestöille siitä, että oli ylläpitänyt DC-hubia.

Vaikka hovioikeuden päätös onkin täysin järjetön, oli silti huvittavaa katsoa, kuinka TO-mafialaiset kovin puolustivat päätöstä, vaikkei heillä niihin mitään järkeviä perusteita oikein ollut.

Olisi kuitenkin naiivia väittää, että nämä ihmiset olisivat tyhmiä, tai että eivät ymmärtäisi mistä puhuvat. He ymmärtävät täysin, mitä tekevät ja sanovat, ja tietoisesti haluavat luoda valheistaan totta toistamalla niitä tarpeeksi monta kertaa. Taktiikkana tuollainen ei ole mitenkään uusi, mm. Hitler kumppaneineen käytti samaa kuviota¹. Valitettavasti kuitenkin Suomen oikeusistuimet ovat heidän puppunsa nielleet mukisematta.

Tässä Tuuposen tapauksessa häntä vastaan oikeutta kävi kukas muukaan kuin itse pääpiru, TTVK. TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen on mielissään päätöksestä (n. ajassa 10:40), ja kertoo että korvaukset ovat oikeansuuntaiset, sillä jaossa oli 90 teratavua tavaraa, jonka hän kääntää sujuvasti 80 miljoonaksi musiikkitiedostoksi. Kotilaisella olisi luultavasti ollut oikeitakin faktoja siitä, mitä ja kuinka paljon laitonta materiaalia oli jaossa, mutta omaa agendaa tukee enemmän se, että temmataan tuulesta lukuja.

Hieman myöhemmin (n. 12:30) Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto täysin oikeutetusti kummeksuu sitä, että palvelun ylläpitäjää ylipäätään rangaistaan palvelun käyttäjien tekemisistä.

Palmulehdon pointissa piileekin koko jutun avainasia: TO-mafia haluaa rangaista ylläpitäjiä - sehän on heille kannattavampaa - sen sijaan että se keskittäisi voimansa niihin, jotka heidän oikeuksiaan todellisuudessa rikkovat. Näin tapahtuu oikeastaan järjestään meillä ja maailmalla: esimerkiksi tiedostonjakopalvelu Megauploadin sulkivat yhdysvaltalaisviranomaiset sikäläisten järjestöjen pyynnöstä.

Suomessa oikeus päätyy yleensä
TO-mafian kannalle, oli se lain-
mukaista tai ei.

Kuva: Balance Scale, Sepehr Ehsani,
CC-By-NC-ND-2.0

On kuitenkin hämmästyttävää, miten helposti suomalainen oikeusistuinkin tulkitsee lakia väärin rangaistessaan ylläpitäjää. Tähän tarttuu (n. 16:10) myös Effin varapuheenjohtaja Ville Oksanen. Kun toimittaja kysyy, olisiko oikeudenmukaisempaa tuomita tekijät ylläpitäjien sijaan, Oksasen väittelyparina ollut LYHTY:n projektijohtaja Lauri Kaira väistää sen saman tien tarttuen siihen, että Oksanen esittää kovia väitteitä.

Kaira itse sen sijaan väittää pokkana, että The Pirate Bay itse laittaisi laittomasti materiaalia jakoon ja tienaisi sillä rahaa. Oksanen toki oikaisee väitettä saman tien, mutta hiukan myöhemmin Kaira pitää TPB:tä jälleen laittomana piraattipalveluna, kuten myös Megaupload-palvelua. Kuten kirjoitin aiemmin, kyseessä ei voi mitenkään olla tietämättömyys, vaan täysin puhdas harhaanjohtaminen ja propagandan levittäminen.

Kairan puheet vahvistavat entisestään sitä kuvaa, että tällainen toiminta TO-mafian suunnalta kuuluu olennaisena osana heidän toimintataktiikkaansa. Jutun ja viimeaikaisten tapahtumien perusteella voisikin kuvitella tuon taktiikan toimivan jotakuinkin näin:

Bongaa yksittäinen oikeusrikkomus palvelussa X.
Onko ylläpitäjä saatettavissa vastaamaan? Jos on, pirun hieno homma, syytetään sitä kaikista palvelun käyttäjien ehkä tekemistä rikkomuksista, ja arvotaan hyvitysvaatimuksen summan nollien määrä. Ei siksi, että rahaa koskaan saataisiin, mutta saadaanhan ilmaista tilaa propagandalle ja penskat olemaan kiltisti. Yksi pilattu elämä sinne tänne.
Jos ylläpitäjää ei saada vastuuseen, huudetaan kovaan ääneen että "Laiton palvelu!". Vaaditaan sitten vaikka operaattoria estämään pääsy koko palveluun. Mitä sitten, jos operaattorille tulee kuluja? Mitä sitten, jos muutkin kärsivät? Haetaan käräjäoikeuden (painotetulla) nopalla heittämä päätös ja julkaistaan lehdistötiedote, että "Oikeus on voittanut!"
Jos vaihe 3 kestää liikaa, tai ehkä muuten vaan, tehdään velikultien kanssa ehdotus lain muuttamiseksi.

Koska Suomi on näennäisen vapaa maa, saa tuollaista taktiikkaa harrastaa. Sen sijaan älytöntä on se, että Suomessa oikeusistuimet lähtökohtaisesti tulkitsevat mafian johtopäätöksiä absoluuttisina totuuksina. Siksi olisikin ehkä paikallaan, että Tuuponen - tai joku muu vastaavassa tilanteessa oleva - veisi asiaa Palmulehdon ehdottamalla tavalla eteenpäin aina EU-tasolle. Mahdollisesti sitä kautta Suomeenkin saataisiin - kauniisti sanottuna - jotain rotia tällaisiin päätöksiin.

Jutun lopussa mainittiin vielä sekin, että nykyinen tekijänoikeuslaki on vanha ja muutoksen tarpeessa. Näin toki onkin, mutta toivoisin, että laki suunniteltaisiin kokonaan uudelleen ilman, että eräs tietty intressipuoli pääsee käytännössä päättämään yksinään sisällöstä. Toiveeni on kuitenkin mitä luultavimmin turha.
--
1) Olen jo pitkään odottanut mahdollisuutta pelata natsikortin, ja kun sitä tällä lailla suorastaan tyrkytettiin minulle, niin olihan tuo pakko päästä kirjoittamaan. Jos vedit herneet nenääsi, otat elämän ihan liian vakavasti.

Mietintääni TO-työryhmän mietinnöstä

2012-01-25T20:01:00.000+02:00

Tekijänoikeustoimikunta esittää monia
hyviä, mutta myös monia huonoja ideoi-
ta.

Kuva: Opensourceway/ Joshua Gajownik:
Copyright License Choice
CC-By-SA 2.0

Lähinnä media-alan suuryritysten ja TO-mafian edustajien miehittämä, Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen, keväästä 2010 vuodenvaihteeseen toiminut tekijänoikeustoimikunta luovutti eilen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäelle mietintönsä, joka sisältää ehdotuksia moniin tekijänoikeusasioihin.

Mietinnössä on paljon hyviä pointteja ja ideoita, mutta myös paljon epäkohtia ja suoranaisia vaaran paikkoja, jos toimikunnan esityksiä lähdetään ilman tarkempaa syyniä toteuttamaan.

Kaikkein tärkeimmäksi huomioitavaksi nostaisin toimikunnan todella vaarallisen ja monin paikoin ongelmallisen esityksen koskien "laittomien" verkkopalveluiden estämistä Internet-operaattoreille kohdistuvin estomääräyksin.

Käsittelen tässä kirjoituksessa vain pintapuolisesti mielestäni merkittävimpiä asioita. Koko mietintö (240 sivua) on ladattavissa PDF:nä OKM:n sivustolta. Myös OKM:n tiedote ja IT-viikon uutinen saattavat olla kiinnostavaa luettavaa suppeampaa käsittelyä kaipaaville.

1. TV-, radio- ja lehtiarkistojen uudelleenkäyttö

Ylen Elävä arkisto on hyvä esimerkki
arkistomateriaalin uudelleen käyttä-
misen mahdollisuuksista. Onkin toi-
vottavaa, että medioille annetaan laa-
jemmat mahdollisuudet hyödyntää
arkistojensa helmiä.
Kuva: Kuvakaappaus/ Elävä arkisto

Mietinnön ensimmäisessä luvussa¹ työryhmä esittää, että mediayhtiön tilaaman materiaalin uudelleenkäyttöä koskevaa tekijänoikeuslain pykälää 25 g muutettaisiin.

Nykyisellään pykälä antaa TV-yhtiöille mahdollisuuden sopia tekijänoikeuksien haltijoiden sijaan edustajajärjestöjen kanssa yhtiön tilaaman materiaalin uudelleen TV:ssä näyttämisestä, jos materiaali on kovin vanhaa (lähetetty ennen vuotta 1985). Työryhmän esityksessä aikarajaa rukattaisiin roimasti lähemmäksi nykyisyyttä (TV ja radio: -2002, lehdet: -1999), ja se laajennettaisiin koskemaan myös radiokanavia ja lehtiä. Lisäksi esityksessä annettaisiin mediayhtiöille mahdollisuus näyttää ohjelmaa myös Internetissä.

Huomionarvoista on, että tällainen sopiminen koskee sekä nykylainsäädännössä että ehdotuksessa vain sellaista materiaalia, joka on mediayhtiön tilauksesta tuotettua. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos ohjelmaa ei olisi tuotettu ilman mediayhtiön tilausta, se kuuluu tällaisen sopimisen piiriin, ei muuten.

Lisäksi työryhmä nosti esityksessä moneen kertaan esille tekijän mahdollisuuden kieltää tällainen käyttö halutessaan.

Mielestäni muutos on aiheellinen, ja osapuolet tasapuolisesti huomioiva. Kun mediayhtiöiden ennen käytännössä mahdotonta sopimista jokaisen oikeudenhaltijan kanssa erikseen yksinkertaistetaan, tuetaan paitsi mediayhtiötä, myös kotimaisen kulttuurin säilymistä: esim. MTV:llä ja Ylellä on varmastikin suurempi mielenkiinto ylläpitää ja kasvattaa arkistoaan, kun arkiston sisältöä voi myös esittää. On tasapuolisuuden nimissä myös hyvä, että että lehtiartikkelit ja radio-ohjelmat otettaisiin mukaan tällaiseen menettelyyn.

Tältä osin mietintö on tasapuolinen ja -painoinen, ja siihen on - ainakin minun - helppo yhtyä.

2. "Laittomat palvelut" ja Internet-operaattorien vastuu

Toimikunta haluaisi yksioikoisem-
man tavan estää käyttäjien pääsy
"laittomille sivustoille" Internet-
operaattorien avulla. Esityksessä
on lukuisia ongelmakohtia.
Kuva: The Pirate Bay -logo/ The Pirate
Bay

Työryhmä käsittelee mietintönsä toisessa luvussa Internet-välittäjien - käytännössä siis Internet-operaattorien - vastuuta tekijänoikeusrikkomuksissa.

Tekijänoikeustyöryhmä esittää, että tekijänoikeuslakia muutettaisiin sellaiseksi, että oikeudenomistajat voivat hakea uudella hakemusmenettelyllä oikeusistuimelta päätöstä, joka velvottaisi operaattorin estämään asiakkaidensa pääsyn laittomaan palveluun ilman, että palvelua itseään vastaan nostettaisiin syytettä. Myöskin nykyinen estomääräyksen väliaikaisuus poistettaisiin.

Työryhmä perustelee valintaansa sillä, että useimmiten laittomien palvelujen ylläpitäjiä on mahdotonta saada vastaamaan syytteeseen johtuen ylläpitäjien anonyymiydestä tai siitä, ettei palvelun kotimaan lainsäädäntö vastaa täkäläistä.

Esityksessä on lukuisia ongelmia, joista valtaosan työryhmä tunnustaa. Pääongelmina näkisin seuraavat:

Miten määritellään "laiton palvelu"?
Estot eivät ole teknisesti mielekkäitä
Estojen aiheuttamat haitat eivät ole suhteessa saavutettuihin hyötyihin
Ei kestorajoitusta
Ei vaatimusta aktiivisesti hakea toimenpiteitä ja päätöksiä palvelua vastaan
Operaattoreille aiheutuvat vastuut ja haitat
Estosta aiheutuvat riskit Internetin neutraaliudelle ja vakaudelle

Laittoman palvelun määrittelyn työryhmä antaisi tilannekohtaisesti tuomioistuimen arvioitavaksi: tuomioistuin ottaisi huomioon laittoman ja laillisen materiaalin suhteen, ja määrittelisi sen perusteella, onko laillisessa palvelussa laitonta tiedonvaihtoa, vai laittomassa palvelussa laillista tiedonvaihtoa.

Tällainen määrittely ei missään tapauksessa tulisi olla tuomioistuimen tehtävä: jokaisen tiedoston laillisuuden määritteleminen vaatisi erillisen käsittelyn. Jos tällainen rajanveto halutaan tehdä, tulisi eston hakijan ensin hankkia oikeuden päätös jokaiselle "laittomalle" tiedostolle, ja pääsynesto-oikeudenkäynnissä esittää ne todisteina. Jos todistetusti laittoman materiaalin määrä ylittää huomattavasti (esim. suhteessa 100:1) laillisen materiaalin, voitaisiin näinkin laajaa rajausta edes harkita. Missään tapauksessa se, että tuomioistuin "maalaisjärjen" perusteella päättelee palvelun olevan laiton, ei saa riittää.

Jos, ja kun, oikeudenomistaja ei pysty aukottomasti osoittamaan, että palvelu olisi laiton, oikeudenomistajan tulisi hakea estoa vain siltä osin, kun se pystyy osoittamaan sen oikeuksia rikottu. Käytännössä tämä tarkoittaisi yksittäisten tiedostojen estämistä. Tekijänoikeustoimikunta kuitenkin tiedostaa, että tällainen ei ole mahdollista (luku 2, kohta 2.4.4, sivu² 62):

Pääsyn estoa ei käytännössä ole mahdollista toteuttaa vain osittain eli vain esimerkiksi laittoman aineiston osalta. Säännöksen mukainen määräys merkitsisi sitä, että pääsy tietylle yksilöidylle verkkosivulle estetään kokonaan ja samalla estetään pääsy sen välityksellä tarjottavaan aineistoon.

Vaikka yksittäisen aineiston estäminen onkin käytännössä mahdotonta, ei se missään nimessä voi oikeuttaa käyttämään räikeästi ylimitoitettua, vaikkakin tehokkaampaa, metodia. Jos yksittäisen materiaalin esto ei ole mahdollista, pitää tässä tapauksessa estoa päinvastoin kaventaa, vaikka se efektiivisesti tarkoittaisi sitä, että mitään ei estetä.

Esimerkeiksi eston teknisistä toteutustavoista työryhmä antaa DNS- ja IP-osoitteisiin koskevat estot. Kuten Elisalle määrätty TPB:n esto osoittaa, tällaiset estot ovat varsin helposti kierrettävissä. Työryhmän mielestä palvelun estämisellä saavutettaisiin merkittävää hyötyä (luku 2, kohta 2.4.2, sivu² 58):

On oletettavaa, että suurin osa käyttäjistä, jotka eivät näin pääsisi laittoman sivuston palveluihin, siirtyisi käyttämään tarjolla olevia laillisia verkkopalveluja.

Työryhmä elää tältä osin täysin harhaisessa mielikuvassa. En usko, että yksittäisen tällaisen palvelun pääsyn esto juurikaan lisäisi "laillisten" palvelujen käyttöä: palvelun käyttäjät joko siirtyisivät käyttämään toista vastaavaa palvelua (The Pirate Bayn tapauksessa toista BitTorrent-hakukonetta), tai kiertäisivät eston. Internetin rakenteesta johtuen täysin aukottomia estoja on äärimmäisen hankala, ellei mahdoton, toteuttaa.

Esityksessä käytettävän estotavan tai tapojen yhdistelmän valinnan tekisi tuomioistuin kuultuaan operaattoria aiheesta. Tässä asiassa esitys on oikeansuuntainen: operaattorille pitää antaa mahdollisuus käyttää teknisesti sille sopivinta tapaa.

Esitys ei ole kovin teknologianeutraali, ja sen ilmaisutavasta käy ilmi, ettei esityksen laatijoilla ole ollut tarvittavaa asiantuntemusta Internetissä käytettävien protokollien suhteen. Tämä on huomattavissa siitä, että esityksessä puhutaan lähinnä "verkkosivuista", vaikka HTTP(S)-protokollan lisäksi Internet on paljon muutakin, ja tekijänoikeutta voi rikkoa - ja yleensä rikotaankin - toisen protokollan avulla. Jo tällaisen asiantuntemattomuudenkin takia olisi parempi, ettei mietintöä tältä osin juurikaan otettaisi huomioon.

Esityksessä hälyttävää on myös se, että ilmeisesti tekijänoikeusjärjestöjen suhteellisesti ylisuuresta edustuksessa työryhmässä johtuen työryhmä olisi luomassa eräänlaista estoautomaattia: jos varsinaista palveluntarjoajaa vastaan ei tarvitse aloittaa - ja ennen kaikkea ylläpitää - mitään oikeustoimea eston saamiseksi, on todennäköistä että erinäiset TO-järjestöt alkaisivat käyttää tätä estomenettely pääasiallisena - ehkä jopa ainoana - tapana rajoittaa palvelun toimintaa. Lienee sanomattakin selvää, että tällainen toiminta on monella tapaa ongelmallinen ja ristiriidassa yleisen oikeudentajun kanssa.

Se, että oikeudenhaltijat käyttäisivät
operaattoreita vastaan hankittuja esto-
määräyksiä ykkösaseenaan, on varsin
kiero ja kaikin puolin kohtuuton ase-
telma.

Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC-By-NC-SA 2.0

Jotta välittäjää vastaan voidaan estoa lähteä hakemaan, mielestäni tulisi ehdottomasti vaatia myös sitä, että hakija aktiivisesti kohdistaa toimiaan myös varsinaista rikkojaa vastaan - oli se kuinka hankalaa tahansa. Jos tällainen on ylivoimaista hakijan kannalta, tulisikin ennemmin miettiä millaisia ratkaisuja olisi käytettävissä esim. kansainvälisen yhteistyön parantamisessa asiassa.

Myöskään ei pidä lähteä siitä, että tuomioistuimen määräämät estot olisivat ikuisia. Hyväksyn sen, että estomääräykset olisivat nykyistä pidempiä, mutta pitäisin kohtuullisena sitä, että esimerkiksi vuosittain tarkistettaisiin, onko eston jatkamiselle enää perusteita. Oikeuslaitoksen taakan keventämiseksi tässä voitaisiin käyttää yksinkertaisempaa todistelua: jos esimerkiksi suojattu teos on edelleen saatavilla samalla tavalla kuin ensimmäisen päätöksen antohetkellä, voitaisiin estoa jatkaa automaattisesti.

Estomekanismien luominen ja ylläpitäminen, kuin myös oikeudenkäsittelyt, mielestäni rasittavat kohtuuttomasti suoraan laittomaan toimintaan liittymätöntä välittäjää so. Internet-operaattoria. Vaikka esityksessä mainitaankin, että operaattori voi myöhemmin vaatia korvauksia "laittoman palvelun" tarjoajalta, on tämä käytännössä haaveajattelua, jos kerran mekanismi luotaisiin juuri siksi, ettei rikkovaa osapuolta saada tavoitettua.

Operaattoreita ei tulisikaan missään nimessä velvoittaa luomaan tai ylläpitämään estomekanismeja - ainakaan omalla kustannuksellaan. Tältä osin pitäisin kohtuullisena, että hakija korvaisi operaattorille sille aiheutuneet kustannukset (implementointi-, kehitys-, oikeudenkäynti-, jne), ja hakija sitten itse vaatisi tätäkin summaa korvattavaksi oikeudenkäynnissään varsinaista rikkojaa vastaan. Tällainen menettely olisi omiaan myös hillitsemään oikeudenomistajien - tai käytännössä TO-mafian - haluja hakea estomääräyksiä mielivaltaisesti.

Viimeisenä seikkana bulleteissani nostin riskit internetin neutraaliudelle ja toiminnan vakaudelle. On selvää, että kun esim. DNS-nimipalvelinten eheyttä rikotaan, ja luodaan keinotekoisia esteitä Internet-liikenteen reitittymiselle, haavoitetaan samalla Internet-infrastruktuuria. Vaikkapa eston konfiguroiminen väärin johonkin operaattorin järjestelmään voi aiheuttaa jopa taloudellista haittaa operaattorin toiminnasta riippuvaisille tahoille.

Internetin toimintaa ei tule missään tilanteissa keinotekoisesti rajoittaa - eihän esimerkiksi postin tule silputa kaikkia tiettyyn osoitteeseen meneviä kirjeitä sisällöstä riippumatta. Yleisestikin Internetissä tapahtuvia rikoksia tulisi tutkia samalla tavoin kuin muitakin rikoksia, eikä kehittää omituisia kiertomekanismeja.

Internet-operaattoreita toimikunnassa edustava FiCom jätti esitykseen tältä osin eriävän mielipiteen. Tiedotteessaan se kritisoi esitystä samansuuntaisesti kuin minä tässä kirjoituksessani. FiComin näkemyksen mukaan laillisten palvelujen kehittäminen olisi sen sijaan oikea ratkaisu:

Tehokkain tapa taistella nettipiratismia vastaan on kehittää laillisia, laadukkaita ja helppokäyttöisiä palveluja digitaalisille sisältömarkkinoille. Estotoimenpiteiden tie on väärä tie, joka voi pahimmillaan johtaa sananvapautta loukkaavaan sensuuriin.

3. TV-ohjelmien verkkotallennuspalvelun hyvitys oikeudenomistajalle

Minunkin käyttämä Elisa Viihde on
hyvä esimerkki TV-ohjelmien verk-
kotallennuspalvelusta.
Kuva: Kuvakaappaus/ elisaviihde.fi

Mietintönsä luvussa kolme tekijänoikeustoimikunta käsittelee TV-ohjelmiston verkkotallennuspalvelujen (kuten käyttämäni Elisa Viihde) laillisuutta ja mahdollisia malleja ongelmien ratkaisuun.

Käytännössä tällainen palvelu toimii siten, että palvelun käyttäjä valitsee haluamansa ohjelman tallennettavaksi, ja sitten haluamanaan ajankohtana katselee tämän tallenteen. Käyttäjän näkökulmasta katsottuna se ei juurikaan poikkea tallentavan digiboksin käytöstä.

Kuitenkin lainsäädännöllisesti, ja varsinkin mietittäessä palvelun laillisuutta yksityisenä kopiointina, toimikunta havaitsi ongelmia. Yhteistä säveltä ei oikeuksienhaltijoiden ja palveluntarjoajien välillä löytynyt, mutta toimikunta esittää seuraavat vaihtoehdot (luku 3, kohta 1.2, sivu² 75):

Vaihtoehdot ovat:
Yksityisen kopioinnin rajoitussäännös + hyvitysmaksukorvaus
Suora lisensiointi
Kollektiivinen lisensiointi
Sopimuslisenssiratkaisu

Siitä, voiko tällaista tallennuspalvelua pitää yksityisenä kopiointina, voi olla montaa mieltä. Mietinnössä ei anneta selvää ratkaisua asiaan, mutta huomioinarvoista on kuitenkin se, että vaikka yleensä yksityisen kopioinnin voi antaa yritykselle tehtäväksi, laki nimenomaisesti kieltää tällaisen teettämisen mm. "elokuvateoksista".

Tässä valossa vaikuttaisikin siltä, että yksityisen kopioinnin perusteella tällaista palvelua ei saisi tarjota. Tällainen rikkoo ainakin omaa oikeustajuani vastaan, ja tältä osin olisikin syytä muuttaa lainsäädäntöä avoimempaan suuntaan.

Yksityisen kopioinnin osalta löysi toimikunta myös muita ongelmia, kuten sen, että jokaista tallennuspyyntöä varten tuskin luodaan omaa kopiotaan, ja että käyttäjälle tuleva live-TV-lähetys ja palveluntarjoajan tallentama TV-lähetys voivat poiketa (esim. alueellisten lähetysten takia). Myös hyvitysmaksumalli aiheutti ongelmia, sillä tällaisesta palvelusta ei tällä hetkellä voida lain mukaan periä yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua.

Vaikka vastustankin yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua yleisesti, vaikuttaa kaikista luontevimmalta ja mielekkäimmältä tavalta toteuttaa tällainen palvelu nimenomaan yksityiseen kopiointiin vedoten, ehkä siten että palveluntarjoajat maksavat sovittua hyvitysmaksua TO-järjestöille.

Seuraavana mallina toimikunnan listalla on suora lisensointi, joka tarkoittaa sitä, että palveluntarjoaja maksaa kunkin teoksen (TV-ohjelma ym.) oikeudenhaltijoille erikseen korvauksen. On päivänselvää, ettei tällainen malli ole millään tavalla toteuttamiskelpoinen, sillä olisi kohtuutonta velvoittaa palveluntarjoajat sopimaan kunkin ohjelman suhteen asia erikseen. Toimikunta päätyi samanlaiseen lopputulokseen (luku 3, kohta 3.1, sivu² 91):

Verkkotallennuspalvelujen osalta suora lisensiointi ohi televisioyhtiöiden olisi ongelmallista, koska oikeudenhaltijoita on TV-ohjelman lähetysvirrassa niin paljon, että olisi käytännössä mahdotonta saada lisensioiduksi jokaista ohjelmaa.

Tämän seurauksena palveluja ei voitaisi toteuttaa laajoina edes kaikki vapaat kanavat ja ohjelmat kattavina vaan ne voisivat koskea ainoastaan lisensioituja ohjelmia. Tallennettavien kanavien osalta olisi aukkoja sellaisten ohjelmien osalta, joita ei voitaisi tallentaa.

Palveluntarjoajan on myös mahdotonta saada tietoa lähetysten sisällöstä niin kauan etukäteen, että lisensiointi tällaisten palvelujen osalta olisi käytännössä mahdollista toteuttaa.

Kollektiivisella lisensoinnilla tarkoitetaan sitä, että palveluntarjoajat sopisivat TO-edustajajärjestöjen kanssa ohjelmista siltä osin, kun oikeudenomistajat ovat järjestöjen jäseniä. Vaikka tämä joiltain osin helpottaisi palveluntarjoajien tehtävää, olisi niiden taakka edelleen täysin kohtuuton, jotta ne voisivat mielekkäästi palvelua tarjota.

Listan viimeisenä on sopimuslisenssiratkaisu, joka tarkoittaisi sitä, että lakia muuttamalla mahdollistettaisiin palveluntarjoajan ja oikeudenhallintaorganisaation (todennäköisesti siis jonkin TO-järjestön) välinen sopimus, jossa kaikki materiaali - riippumatta oikeudenhaltijasta - lisensoitaisiin samalta taholta.

Tämä on näistä kolmesta mallista varmasti toteuttamiskelpoisin, mutta siihen liittyy silti useita ongelmia, joista merkittävimpänä se, että senkään avulla ei voida aukottomasti kaikkia ohjelmia lisensoida: oikeudenhaltijalla on oikeus kieltäytyä tällaisesta menettelystä. Lisäksi tällainen sopimuslisenssi vaatisi runsaasti TO-järjestöjen ja palveluntarjoajien välistä neuvottelua.

4. "Kaupallinen linkittäminen"

Erilaisten linkkien käyttö on
merkittävä osa Internetin toi-
mintaa, eikä linkittämistä mis-
sään muodossa tule mielestäni
lainsäädännöllä rajoittaa.
Kuva: Openclipart

Mietinnössä käsitellään myös - luvussa neljä - sitä, millaista linkittämistä voidaan pitää oikeutettuna ja millaista oikeuttamattomana. Luku käsittelee erilaisia tapoja viitata ja linkittää toisen materiaaliin yhtenä kokonaisuutena, ja perustuu mietinnön liitteenä olevaan, toimikunnan Helsingin yliopiston kauppaoikeuden dosentti Taina Pihlajarinteeltä tilaamaan, selvitykseen. Kirjoitushetkellä ei ole tutustunut liitteeseen, vaan tässä kirjoittamani perustuu yksinomaan luvun 4 sisältöön.

Luku pitää mm. hyperlinkkejä, RSS-syötteitä ja kuvaviitteitä kaikkia yhtälailla linkkeinä, ja näin toki onkin. Kuitenkin jos kaikkia linkkejä pidetään samanarvoisina, on erilaisten - lähinnä moraalisten - oikein/väärin-päätösten tekeminen vaikeampaa, mikä näkyy ennen kaikkea luvun lopun ratkaisuvaihtoehdoissa.

Luku käsittelee paljolti sitä, milloin oikeudenhaltijan voidaan katsoa antaneen hiljainen suostumus materiaalin käyttöön tietyllä tavalla. 4.-kohdan lopuksi kerrotaan, että suhteellisuudentajua tarvitaan:

-- [O]ikeudenhaltijan ei tulisi - linkittämistekniikasta riippumatta - katsoa antavan suostumustaan toisten aineistojen systemaattiselle linkittämiselle perustuvassa palvelussa osana elinkeinotoimintaa silloin, kun tämä merkitsee vapaamatkustamista oikeudenhaltijan investoinneilla.

Tällainen toimisi ehkä yleisenä elämänohjeena, mutta varsinaista painoarvoa tuollaiselle, lähinnä filosofiselle, mietinnälle on vaikeaa antaa.

Luvun lopussa käsitellään toimikunnan esittämiä vaihtoehtoja: (kommentit omiani)

Ei toimenpiteitä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa ei tehtäisi muutoksia nykyiseen systeemiin, ja asiat ratkaistaisiin kuten aiemminkin: perustuen käsillä olevaan tilanteeseen. Tämä on mielestäni vaihtoehdoista paras, joskin siihenkin liittyy monia ongelmia, ja se voi johtaa sekaviin ja epäyhtenäisiin päätöksiin.
Erilliset kansalliset säännökset. Toimikunta käsittelee tässä erilaisia tapoja, joilla lainsäädäntöä muuttamalla saataisiin rajattua, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä linkittämistä. En eri alivaihtoehtoihin pureudu sen tarkemmin, mutta mielestäni jos linkittämiselle aletaan mm. kaupallisen tarkoituksen mukaan asettaa rajoituksia, saattaa se haitata jotain tulevaisuudessa käytännöllistä tiedonkäsittelytapaa. Siksi pitäisinkin tätä lähestymistapaa ongelmallisena, ja ongelmat myös toimikunta tiedostaa.
Uutisaggregointia koskeva sopimuslisenssi, joka tarkoittaisi käytännössä sitä, että syötteitä palvelussaan käyttävät palvelut maksaisivat syötteen lähteille korvausta. En pidä tuollaista mallia millään tavoin toteuttamiskelpoisena, sillä se nostaisi kyseisenlaisia palveluiden luomiskynnystä, kun aloituskustannukset nousisivat kohtuuttomiksi. Myöskin rajanveto sille, millaisesta palvelusta pitäisi maksaa korvauksia, olisi todennäköisesti hankalaa. Vaihtoehdon kuvauksen lyhyydestä (n. puoli sivua) päätellen tekijänoikeustoimikuntakaan ei tätä mallia ole kovin merkittävänä pitänyt.
EU-sääntelyn kehittäminen. Samoin kuin toisen vaihtoehdon kohdalla, pidän sopivan linkityksen määritelmän lakiin kirjaamista ongelmana. Se, että päätös tapahtuisi EU-lähtöisesti, ei muuta mitään.

Henkilökohtaisesti lähden siitä, että kaikenlainen linkittäminen, tapahtui se teknisesti miten tahansa, on laillista. Esimerkiksi RSS-syötteen lataaminen uutissivustolta omaan verkkopalveluun, ja siellä sen esittäminen käyttäjälle - maksusta tai ilman - pitää sallia. Uutissivusto voi kuitenkin todella yksinkertaisin toimenpitein estää tällainen toiminta olemalla julkaisematta syötettä, tai vaihtoehtoisesti muuten muuttaa syötettä sellaiseksi, että se paremmin palvelee tarkoitustaan (esim. johdantotekstit ja linkit artikkeleista koko artikkelin sijaan). Samanlaiset periaatteet toimivat myös muissa linkitystavoissa.

Mielestäni rahaa vastaankin tulee voida luoda uusia innovatiivisia verkkopalveluita, eikä linkittämistä missään mielessä pidä lakiteitse estää. Luonnollisesti esim. materiaalin kopiointi (scraping) toiselta sivulta omalle ja sen esittäminen omana materiaalina on - ja on syytä ollakin - laitonta.
--
1) Onkohan "luku" tässä oikea termi? Jos ei, jätä korjausehdotuksesi kommentteihin.
2) Viitattu sivu tarkoittaa PDF-lukijan ilmoittamaa sivunumeroa, ei sivulla mainittua sivunumeroa. Näin on teknisten seikkojen takia: voit loikata suoraan mainitsemalleni sivulle syöttämällä sen numeron lukijaasi.

Raspberry Pita aletaan valmistaa

2012-01-11T17:46:00.000+02:00

Aasiassa valmistettavat ensimmäisen
erän Raspberry Pi -tietokoneet ovat
kohta tilattavissa.

Kuva: Raspberry Pi -logo/ Raspberry Pi
Foundation

Kirjoitin marraskuussa isobritannialaisesta Raspberry Pi Foundationista, ja heidän kehitteilläolevasta 25 taalan tietokoneesta, jonka tarkoituksena on auttaa lapsia tutustumaan tietokoneiden sielunelämään helpommin ja edullisemmin kuin nykyään on mahdollista.

Raspberry Pi -tietokoneen kehitystyö etenee kovaa tahtia, ja säätiö ilmoittikin eilen blogissaan, että ensimmäisen erän valmistus on alkanut. Ensi vaiheessa laitteita hankkinevat lähinnä kehittäjät ja muut kiinnostuneet nörtit, mutta säätiö näkee tämän vain positiivisena asiana. Onhan toisaalta hyvä, että ennen kuin laite julkaistaan suurelle yleisölle, on laitteelle olemassa toimiva ja aktiivinen yhteisö, joka kehittää ohjelmia ja auttaa laitteen käyttäjiä.

Laitteen kymmenen kappaleen beetaversiot huutokaupattiin keräilijöille säätiön rahoittamiseksi, ja hinnat olivat keräilijätasoa: kirjoitushetkellä vielä huudettavissaolevat yksilöt #02 ja #01 on huudettu 2100 ja 3500 puntaan (n. 2500 ja 4200 euroa).

Kymmenen kuvan mukaista beetakappa-
letta huutokaupattiin, ja tarjokset olivat
kovia. Varsinaisen myytävän laitteen hin-
ta on vain sadasosia huudettavista lait-
teista.

Kuva: Liz Upton: Raspberry Pi Beta Board
Public Domain

Kiinnostuksesta päätellen varsinaisten laitteiden ensimmäinen kymmenen tuhannen kappaleen erä tullaan todennäköisesti viemään käsistä minuuteissa, joten suurella todennäköisyydellä en tule saamaan omaani vielä tuosta kasasta, vaikka aionkin yrittää. Sinänsä myöhemmästä erästäkään laitteen hankkiminen ei ole mitenkään poissuljettua, mutta olisihan se hienoa olla ensimmäisten joukossa tässä asiassa.

Ensimmäisessä erässä säätiö valmistaa vain luksusvarusteltua B-versiota, ja tämä onkin varmasti järkevää ottaen huomioon laitteiden potentiaaliset hankkijat tässä vaiheessa. Valitettavaa on se, että säätiö päätyi valmistamaan laitteensa kotimaansa sijasta Itä-Aasiassa, sillä verotus ja brittiläisen työn kalleus tekevät oman maan suosimisen taloudellisesti kannattamattomaksi:

-- [W]e found that pricing in the UK varied enormously with factories' capacity. If a factory had sufficient capacity to do the work for us, they were typically quoting very high prices; we’d expected a delta between manufacture pricing between the UK and the Far East, but these build prices not only wiped out all our margin, but actually pushed us into the red.

Simply put, if we build the Raspberry Pi in Britain, we have to pay a lot more tax. If a British company imports components, it has to pay tax on those (and most components are not made in the UK). If, however, a completed device is made abroad and imported into the UK – with all of those components soldered onto it – it does not attract any import duty at all.

Ihmettelen toisaalta, miksei Raspberry Pi -säätiö harkinnut laitteen valmistamista muualla Euroopassa. Uskon, että varsinkin Itä- ja Etelä-Euroopan EU-maista löytyisi osaamista ja kapasiteettia sopuhintaan. Onneksi säätiön blogissa kerrotaan, että asiat voivat muuttua tulevissa erissä:

We are still working hard on investigating UK possibilities; at the moment, we’re investigating an option which would mean that all the Model As (whose demand we expect to be much lower than that of the Model Bs) will be built in the UK, and at the moment that’s looking quite do-able, although it’s not as efficient economically as doing it in Asia.

Pääasia kuitenkin on, että laitteita aletaan nyt valmistaa oikeasti ostettavaksi ja kopeloitavaksi, vaikka ensimmäisestä erästä omansa saanti tuleekin olemaan lähinnä tuurista kiinni. Mielenkiintoista tulee olemaan myös se, miten tukossa säätiön verkkokauppa julkaisun aikana on.

--
Otsikon taivutuksesta: Uskoakseni taivutuspääte "-ta" on oikea, koska nimi lausutaan [räsberri pai], johon kuuluu kyseinen pääte. Korjauksia saa esittää kommenteissa.

TPB-esto: millainen se on ja miten se kierretään

2012-01-09T17:24:00.001+02:00

Elisa esti The Pirate Bayn tänään.
Esto on laaja, mutta helposti kier-
rettävissä.

Kuva: The Pirate Bay -logo/
The Pirate Bay

Elisa ryhtyi tänään estämään asiakkaitaan pääsemästä The Pirate Bay -sivustolle lokakuisen käräjäoikeuden päätöksen johdosta, kun Elisa sai ulosottoviranomaiselta tarkennuksia siihen, miten esto tapahtuu. Asiasta uutisoi muun muassa It-viikko.

Itse Elisan liittymää käyttävänä voin vahvistaa, että estotoimenpiteet ovat ainakin kirjoitushetkellä meneillään. Käsittelen estoja tarkemmin alempana tässä kirjoituksessa.

The Pirate Bay on kirjoitushetkellä käytettävissä Elisan liittymissä käyttäen osoitetta http://thepiratebay.ee, jonka DNS- ja IP-osoitteet puuttuvat estolistoilta.

Elisan lehdistötiedotteessa liittymäliiketoimintajohtaja Henri Korpi valottaa eston käyttöönoton syytä:

Ulosottoviranomaiselta saamiemme yksilöityjen tietojen perusteella meidän on toteutettava vaadittavat toimenpiteet, kunnes asia on käsitelty oikeusteitse loppuun saakka.

Tiedotteessa kerrotaan myös, että esto on toteutettu kahdella tapaa: poistamalla DNS-osoitteet nimipalvelimilta, sekä estämällä liikenne IP-osoitteisiin. Lista poistetuista ja estetyistä osoitteista on annettu Elisan asiakastiedotteessa, ja sen tietojen pohjalta ryhdyinkin selvittämään estoja tarkemmin.

Mielenkiintoista on, että toisin kuin lapsipornofiltterin kanssa, tässä ei käyttäjää ohjata selitesivulle, vaan selain näyttää lopulta aikakatkaisuviestin. Olisi vähintäänkin aiheellista informoida asiakkaita jollain tapaa, joskaan se ei ole teknisesti kovin helppoa toteuttaa.

DNS-eston testasin siten, että kutakin listattua osoitetta kyseltiin Elisan (193.229.0.40 ja 193.229.0.42) ja OpenDNS:n (208.67.220.220) nimipalvelimia vasten. Elisan palvelimet palauttivat lähes kaikille kyselyille koodin NXDOMAIN, joka tarkoittaa ettei DNS-osoitetta löydy.

Allaolevassa taulukossa on listattu tulokset näiltä nimipalvelimilta. Ensimmäisenä oleva "google.fi" on todisteena siitä, että nimipalvelimet muuten toimivat mielekkäästi.

DNS-osoite	Elisa 1	Elisa 2	OpenDNS
google.fi	209.85.173.105	209.85.173.104	209.85.173.105
thepiratebay.org	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.thepiratebay.org	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
depiraatbaai.be	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.depiraatbaai.be	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
piratebay.am	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.piratebay.am	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
piratebay.net	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.piratebay.net	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.piratebay.no	NXDOMAIN	NXDOMAIN	NXDOMAIN
piratebay.no	NXDOMAIN	NXDOMAIN	NXDOMAIN
piratebay.se	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.piratebay.se	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
suprnova.com	NXDOMAIN	NXDOMAIN	NXDOMAIN
www.suprnova.com	NXDOMAIN	NXDOMAIN	NXDOMAIN
themusicbay.com	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.themusicbay.com	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
themusicbay.net	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.themusicbay.net	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
themusicbay.org	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.themusicbay.org	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
thepiratebay.am	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.thepiratebay.am	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.thepiratebay.com	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
thepiratebay.com	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
thepiratebay.gl	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.thepiratebay.gl	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
thepiratebay.net	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.thepiratebay.net	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.thepiratebay.se	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
thepiratebay.se	NXDOMAIN	NXDOMAIN	194.71.107.15
www.piraattilahti.fi	NXDOMAIN	NXDOMAIN	79.171.233.94
piraattilahti.fi	NXDOMAIN	NXDOMAIN	79.171.233.94
thepiratepay.org.nyud.net	129.74.74.20	204.85.191.10	129.107.35.132

Suurin osa estetyistä osoitteista saa OpenDNS:ltä vastaukseksi The Pirate Bayn IP-osoitteen 194.71.107.15. Mielenkiintoisesti Elisan nimipalvelimet palauttavat kuitenkin tuon IP-osoitteen käänteisenä DNS-osoitteena aivan oikein thepiratebay.org:n.

Listassa on kuitenkin muutamia osoitteita, jotka eivät sovi kaavaan:

(www.)piratebay.no, (www.)suprnova.com: Näitä osoitteita ei vaikuta olevan muutenkaan. Tarkistin asian vielä Googlen DNS-palvelua vasten, ja tulos oli NXDOMAIN myös silloin. Olisikin mielenkiintoista tietää, onko ulosottoviranomaisen kyhäämä lista jonkinlainen copypaste esim. jostain vanhasta foorumiviestistä.
(www.)piraattilahti.fi: Viestintäviraston verkkotunnuspalvelun mukaan osoitteet on varannut Ville Vuorinen. Vuorinen kertoo verkko-osoitteestaan blogissaan:
Piraattilahti eroaa thepiratebaysta siten, että piraattilahti on vain osoite, joka ohjaa eri reittiä piratebayhin. Eli jos pääsy thepiratebay.orgiin estetään suomessa operaattoreiden, tai krpn puolesta DNS, tai IP estolla, piraattilahti.fi palvelee silti.. Palvelimella sijaitseva piraattilahden hakemisto on tyhjä, eikä se ole missään yhteydessä thepiratebay.orgiin.
Kirjoitushetkellä verkko-osoite osoittaa kuitenkin Effin sivuille.
thepiratepay.org.nyud.net: Pienet sivut usein kaatuvat suurten kävijävyöryjen alle. Coral CDN tarjoaa kuitenkin ilmaisen mahdollisuuden sivulatausten jakamiseen sen palvelimille, jolloin alkuperäisen palvelimen kuorma vähenee. Coral CDN:n käyttö on yksinkertaista: halutun DNS-osoitteen perään lisätään nyud.net, ja pilvipalvelu hoitaa loput.

Verkko-osoite on väärin kirjoitettu Elisan tiedotteessa, ja sellaisenaan testattu. Oikein kirjoitettu versio palauttaa NXDOMAIN:n Elisan DNS-palvelimilta. Sen sijaan muiden TPB-osoitteiden ja nuyd.net:n yhdistelmiä ei ole ilmeisesti estetty.

Mielenkiintoista on, että listassa olevien verkko-osoitteiden seassa oli myös kaksi erilaista välipalvelinpalvelua. On hieman kyseenalaista estää tiettyjä proxyjä toimimasta, kun niitä Internetissä kuitenkin on käytettävissä käytännössä rajaton määrä. Ilta-Sanomien¹ haastattelema Effin hallituksen varapuheenjohtaja Ville Oksanen kertoo artikkelissa sensuurin epätoivoisuudesta:

Kiinassa on virasto, jossa on 15 000 henkilöä vastaamassa internetin sensuroinnista. Ei sielläkään ole onnistuttu.

IP-estolistalla on Elisan tiedotteen mukaan kolme The Pirate Bayn IP-osoitetta: 194.71.107.15, 194.71.107.19 ja 194.71.107.18. Ilmeisesti nämä on estetty palomuurisäännöin, sillä kirjoitushetkellä reittiä ei löytynyt, vaan matka tyssäsi Elisan yhdyskäytävään Helsingissä:

$ tracepath 194.71.107.15
1: kserver-fukushima.kserver.dy.fi    0.100ms pmtu 1500
1: 10.9.64.1                         55.861ms asymm 2
1: 10.9.64.1                         56.149ms asymm 2
2: 172.29.249.129                    66.636ms
3: ge0-2-0.jyvyo-p2.fi.elisa.net     57.797ms asymm 4
4: ae1.helpa-gw1.fi.elisa.net        62.618ms asymm 7
5: no reply
6: no reply
7: no reply
8: no reply
9: no reply
^C

Mielenkiintoisesti muut The Pirate Bayn IP-osoitteet (194.71.107.*) näyttivät reitittyvän oikein.

Ensimmäistä kertaa Suomessa nähtiin tällainen sekä IP- että DNS-esto, jolloin eston ohittaminen ei onnistu vain nimipalvelinta vaihtamalla, sillä nimipalvelimesta riippumatta IP-osoite pysyy samana.

Näin aukeaa The Pirate Bay, vaikkei pitäisi.

Kuva: Kuvakaappaus.

Apuun tulevatkin erilaiset välityspalvelimet, joista kirjoitushetkellä eniten puhuttu on alussa mainitsemani thepiratebay.ee, joka palauttaa IP-osoitteen 90.190.69.252. IP-osoite kuuluu TeliaSoneran omistaman virolaisen Elionin osoiteavaruuteen.

Esto on siis varsin helposti kierrettävissä, ja on todisteena siitä, että rakenteeltaan avoimessa Internetissä erilaiset estotoimenpiteet ovat varsin tehottomia ja turhia. Internetin avoimuuden rajoittaminen on kuitenkin aina vaarallista, sillä aina kun luodaan uusia estomekanismeja, erilaiset väärinkäytökset helpottuvat.

Kokonaisuutena The Pirate Bayn estäminen on saavuttanut jo jonkinlaisen farssin mittapuun, ja Elisan lehdistötiedotteessa Korpi korostaakin, että toisenlaiset keinot olisivat parempia:

Toimijoiden pitäisi nyt keskittyä toimenpiteisiin, joilla aidosti voidaan vähentää piratismia eli käytännössä sisällön saamista verkkojakeluun kohtuullisella hinnalla ja samaan aikaan muun jakelun kanssa.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan estoa jatketaan. Toivottavasti hovioikeudelta - sitten aikanaan - löytyy sen verran osaamista ja ymmärrystä, että tällainen älyttömyys saataisiin loppuun, eikä yllytettäisi tekijänoikeusjärjestöjä hakemaan mielivaltaisesti estoja muillekin sivustoille.

Elisaa on kuitenkin tästä kaikesta turha syyttää: se on kuitenkin aktiivisesti taistellut vastaan. Syyttävä sormeni lankeaakin nyt IFPI:ä ja TTVK:ta kohti. Jos oikeus päätyy siihen, että estolle ei ollut perusteita, pitäisi nämä veijarit saattaa rahallisesti vastuuseen teoistaan, jotta vastaavaa ei tarvitsisi kokea enää koskaan. Pidetään peukkuja!

--
1) Huomautuksia IS:n uutisesta: Oksanen ei ilmeisesti ollut tietoinen, että piraattilahti.fi ohjasi alunperin TPB:hin. Ilta-Sanomien mainitsema piraatti.fi -osoite ei ole estettynä, vaan toimi ainakin kirjoitushetkellä normaalisti.
Muokattu 9.1.12 klo 18:45: Lisätty huomioita TorrentFreakin uutisen pohjalta.

Facebookissa roikkumisesta

2012-01-04T20:52:00.000+02:00

Keräsin Facebook-kaverieni paikallaolo-
historiaa viikon ajalta, ja vedin tuloksista
johtopäätöksiä.
Kuva: Kuvakaappaus Facebookin Facebook-
sivusta.

Selvitin kokeellisesti Facebook-tunnukseni, virtuaalityöaseman, Pidginin ja joukon skriptejä kanssa sitä, miten Facebookissa oikeastaan notkutaan. Kirjoitin tuloksista pienen jutun, joka kannattaa lukea, ja ehdottomasti linkittää Facebookissa!

Lukemaan »

Mennyttä ja tulevaa, osa 2011

2011-12-24T17:52:00.000+02:00

Joulu ja uusivuosi ovat jokavuotiseen
tapaansa ovella. Tänäkin vuonna on
tapahtunut kaikenlaista kirjoittamisen
arvoista.

Kuva: Openclipart

Vuosi 2011 on käymässä vähiin, ja nyt onkin hyvä hetki joulun- ja uudenvuodenvieton ohessa kerrata hieman, mitä tänä vuonna on tapahtunut, ja toisaalta arvailla ensi vuoden asioita.

Kirjoitin samanlaisen artikkelin viime vuonna, ja lähdenkin liikkeelle siinä heitetyistä ennustuksista tälle vuodelle.

Piraattipuolueelle ei eduskuntavaaleissa paikkoja tullut, mutta Perussuomalaisten jytky on omiaan kyllä herättämään ajatuksia ihmisissä. Ehkä ensi eduskuntavaaleissa paikkoja jo heltiäisi, ellei sitä ennen äänikynnystä ole ruuvattu liian korkeaksi.

Esitin myös viime vuonna arveluja siitä, että Ubuntu voisi vaihtua toiseen distribuutioon. Näin ei - lähinnä omasta laiskuudestani johtuen - tapahtunut, vaikka olenkin ollut julkaisu julkaisulta tyytymättömämpi Canonicalin tapaan ajaa muutoksia läpi muiden mielipiteistä välittämättä. Debianiin siirtyminen on kuitenkin ainakin palvelimien osalta mahdollista, sitten kun ohjelmistojen päivittäminen tulee ajankohtaiseksi.

Mediamaksua ei tullut, mutta sen sijaan vähin äänin juonittu Yle-vero herätti ainakin minussa kuumia tunteita. Näillä näkymin reilun vuoden päästä nykyinen TV-talouskohtainen TV-maksu vaihtuu veronmaksajakohtaiseen Yle-veroon.

Julian Assangekaan ei ole mediasta mihinkään kadonnut, ja Britannian korkein oikeus tehnee ratkaisunsa Assangen Ruotsiin luovuttamisen suhteen ensi vuoden alkupuolella. Toivoa sopii, että Assangea ei luovuteta, sillä siitä seuraisi todennäköisesti vangitseminen Guantanamo Bayhin Ruotsin luovuttaessa hänet USA:han vastaamaan syytteisiin mm. terrorismista.

IPv4:n osoiteavaruuden loppuminen ei vielä loppukäyttäjää kosketa, koska ISP:illä IP-osoitteita vielä riittää jaettavaksi. Internet-käytön lisääntyessä ja päätelaitekirjon laajentuessa on kuitenkin todennäköistä, että IPv6:n laajempi käyttöönotto on lähivuosina tehtävä.

Tänä vuonna kirjoitin muunmuassa seuraavista aiheista: Nokian päätös ottaa WP7 ensisijaiseksi alustakseen, Grooveshark-online-musiikkipalvelu, käräjäoikeuden päätös estää TPB Elisan verkossa ja Raspberry Pi -tietokone. Lisäksi olen käsitellyt sananvapaus-, yksityisyydensuoja-, tekijänoikeus- ja monia muita asioita IT-maailmasta ja toisinaan sen ulkopuolelta.

Kirjoittelu jatkuu myös ensi vuonna samalla linjalla, ja todennäköisesti ensi vuonna blogistani saa lukea kirjoituksia siitä, miten Raspberry Pi -tietokone mullistaa elämiä, miten meillä ja maailmalla rajoitetaan sananvapautta erilaisin tekopyhin keinoin ja miten suuryritykset käyttävät asemaansa väärin. Mahtuneepa vuoteen todennäköisesti muitakin uutiskommentteja, arvosteluja ja kertomuksia elävästä elämästä.

Vielä hieman tilastoja blogini olemassaoloajalta:

Sivunäyttöjä yhteensä 5800.
Suosituimmat artikkelit ovat "Vattefall soitti" (486) ja "Suvi Linden angstii" (239).
Suosituimmat selaimet: Firefox (52 %), Chrome (20 %), Internet Explorer (17 %).
Suosituimmat käyttöjärjestelmät: Windows (66 %), Linux (14 %), Muu Unix (9 %).

Lainaan lopuksi vuoden takaista itseäni:

Tietokone ei joulun olemassaoloon huomiota kiinnitä, mutta onneksi me ihmiset emme ole koneita. Jääköön hetkeksi verkkokortin valot palamaan vilkkumatta, sillä on olemassa tärkeämpiäkin asioita kuin se, mikä palvelimen keskikuorma on 5 minuutin aikajaksolla. Ehkä nyt on hyvä aika keskittyä niihin. Tässä vaiheessa lienee aiheellista kiittää kaikkia blogini säännöllisiä ja satunnaisia lukijoita ja kommentoijia mielenkiinnosta ja toivottaa hyvää joulua ja uuttavuotta.

Clementine: musiikkisoitin täyttä timanttia

2011-12-19T15:15:00.000+02:00

Amarok 1.4:stä esikuvanaan pitävä Clementine-
musiikkisoitin on tähän mennessä paras kokei-
lemani soitin.
Kuva: Clementine-logo/ Clementine-player.org

Ennen KDE4-aikakautta pidin KDE 3.5:n Amarok-musiikkisoitinta soittimena. Sitten julkaistiin liian raskas ja ruma KDE4, ja hieman myöhemmin uusi Amarok, josta en samoista syistä myöskään pitänyt.

Tuossa vanhemmassa Amarokissa (1.4-sarjassa) olivat ominaisuudet kohdillaan: siinä oli nopea musiikkikokoelmanhallinta, ja soittolistan suodattaminen lennossa eri kriteereillä oli helppoa. En muista, mitä toimintoja uuteen KDE4-Amarokiin siirtyi ja mitä ei, mutta lopetin sen käytön lähinnä epäkäytännöllisyyden takia.

Olen kuitenkin jo hyvän aikaa sitten löytänyt uuden musiikkisoitinten helmen: Clementinen. Clementine näyttää ja tuntuu siltä "hyvältä Amarokilta", mutta siinä on paljon myös sellaista, joka tekee siitä vieläkin paremman musiikkisoittimen. Minun onkin jo korkea aika kirjoittaa sitä ylistävä blogipostaus.
Clementinen käyttöliittymä on tehty Nokian¹ Qt-toolkitillä, kuten KDE4:kin. Koska olen lähinnä Gnome3- ja näin ollen GTK+-käyttäjä, Clementinen Qt-riippuvuudet luovat pientä overheadia, eikä se istu niin hyvin Gnome-työpöydälle kuin "natiivit" sovellukset. Qt:n hyvyydestä ja huonoudesta voidaan väitellä maailman tappiin asti, mutta tosiasia on kuitenkin se, että se toimii niin Windowsilla, OSX:llä kuin Linux-työpöydillä. Myös Clementine on saatavilla kaikille mainituille.

Clementine ei ole musiikkisoitin niille, joiden mielestä tulitikkuaskin kokoinen "Edellinen, Tauko, Seuraava" -ikkuna on oikea valinta: jotta sivupaneeli, soittolista ja muut osat mahtuvat järkevästä näkymään, täytyy ikkunaa pitää laajennettuna koko näytölle ainakin omalla 1152×864 -resoluutiollani.

Kuva paljastaa Clementinen ulkoasun
lisäksi myös hieman musiikkimaustani,
klikkaa kuvaa suurentaaksesi. Kuvan
kappaleet ovat Grooveshark-soittolistal-
tani.
Kuva: Kuvakaappaus Clementinestä.

Toisaalta onpa Clementinellä paljon näytettävää ja kosketeltavaa: hakupalkki, sivupaneeli, joka on jaettu useisiin välilehtiin, soittolista - tai useita välilehtiä soittolistoja, albumikuvitus, äänen visualisointi ja kontrollit. Parhaiten tämän sekavan kuuloisen mutta yllättävän käyttäjäystävällisen käyttöliittymän ymmärtää näkemällä ja kokeilemalla.

Sivupaneelin välilehdet esittelevät käyttäjälle eri verkkopalveluista kerättyjä tietoja soivasta kappaleesta ja artistista: Wikipedia-artikkelit ja kappaleen sanoitukset ovat aina parin klikkauksen päässä. Saman sivupaneelin kautta soittolistalle voi lisätä kappaleita niin Clementinen ylläpitämästä musiikkikirjastosta, kansioista kuin myös esimerkiksi Groovesharkista, Spotifystä ja Magnatunesta. Oletettavasti myös kappaleiden tuonti ja vienti soitinlaitteille onnistuu - tätä en kuitenkaan ole kokeillut laitekantani puutteiden takia.

Monissa muissakin musiikkisoittimissa on automaattisesti tiettyjä kansioita seuraava musiikkikirjasto, jonka ansiosta uusia kappaleita ei tarvitse itse etsiä ja siirtää soittolistoille. Olen kuitenkin omassa käytössäni huomannut, että tämä toiminto on usein toteutettu kehnosti: kun soitin alkaa skannaamaan tuhansia tiedostoja NFS-levyjakokansioista, alkaa 100-megainen lähiverkko äkkiä takkuilla, ja iowait² hyppää taivaisiin. Siirryttyäni gigabittiseen verkkoon pullonkaula siirtyi tiedostopalvelimen suorituskykyyn. Siispä minulle on tärkeää, ettei kirjaston skannaus aiheuta järjetöntä verkkoliikennettä. En tiedä, miten Clementine teknisesti tämän on toteuttanut, mutta se toimii.

Eräänä olennaisena toimintona pidän myös jononhallintaa. Yleensä kuuntelen koko kirjastoani Grooveshark-kokoelmalla höystettynä Sekoita kaikki -toiminto päällä. Jos haluan kuunnella jonkin tietyn kappaleen, etsin sen ja kaksoisklikkaan sitä, mutta jos kappaleita onkin kaksi tai useampia, taktiikka ei toimi. Siksi arvostankin mahdollisuutta asettaa kaikki haluamani kappaleet jonoon, jolloin Clementine soittaa ne toistensa perään ja jatkaa sitten satunnaista toistoa.

Clementinen asetukset ovat moni-
puoliset, mutta melko selkeät.
Kuva: Kuvakaappaus Clementinestä.

Clementine on mielestäni lähes täydellinen soitin: se on mukautettavissa ja tukee lähes mitä tahansa musiikkiin liittyvää. Se on myös lähes täysin suomennettu: kirjoitushetkellä käännössivuston mukaan käännettynä oli 90 % merkkijonoista.

On soittimessa toki omat puutteensa: suurimpana näkisin Grooveshark-toiston ajoittaiset ongelmat, esimerkiksi kappaleen tauottaminen johtaa usein siihen, että sitä ei toisteta loppuun asti. Myöskin PulseAudio kaatuu välillä Clementinen käynnistyksessä, mutta en tiedä kumpi on oikea syyllinen.

Nimeän silti Clementinen parhaaksi musiikkisoittimeksi, jota olen koskaan käyttänyt. Tietooni ei myöskään ole tullut, että jokin soitin vielä parempaan esitykseen pystyisi. Jos näin kuitenkin on, palautetta voi jättää kommentteihin.

Clementinen lataussivulta löytyy asennuspaketit kaikille alustoille, kuten myös ohjelman lähdekoodi. Suosittelen Ubuntu-käyttäjiä käyttämään PPA:ta, jolloin Clementine päivittyy käytännössä päivittäin. Lataussivu opastaa ottamaan PPA:n käyttöön näin:

sudo add-apt-repository ppa:me-davidsansome/clementine
sudo apt-get update
sudo apt-get install clementine

--
1) Tiedän, jotkut pitävät loukkauksena kutsua Qt:ta Nokian omaisuudeksi, mutta niin se vain on.
2) Input/Output Wait, se aika, jolloin suorittamista ei voida jatkaa I/O-pyynnön odottamisen takia.

Yle-vero: kikkailua ja kusetusta

2011-12-16T21:48:00.000+02:00

Yle tuottaa useita uutislähetyksiä joka
päivä. Nämäkin lähetykset tultaneen
maksamaan Yle-verossa vuodesta 2013
alkaen.
Kuva: Matti Mattila: YLE News Studio
CC-By 2.0

Vuonna 2009 kirjoitin - monien muiden tapaan - siitä, että Yleisradion rahoitukseksi kaavailtaisiin Yle-maksua. Kun kansa älähti, päätettiin Ylen uusi rahoitusmalli jättää hautumaan. Ilmoille heitettiin myöhemmin käytännössä kaksi mallia: joko talouskohtainen 170 euron suuruinen mediamaksu, tai Ylen rahoittaminen valtion budjetista.

Kaikessa hiljaisuudessa on valmisteltu kuitenkin näiden kahden sekasikiötä: Yle-veroa. Eduskuntaryhmät ovat nyt yksissä tuumin nyökkäilleet hyväksyvästi ja kiitelleet viestintäministeri Krista Kiurua ehdotuksesta. Asian mediaan noususta siihen, että muutos on käytännössä lyöty lukkoon kului vain yksi päivä, eikä liene sattumaa sekään, että asia päätettiin juuri ennen joulua. Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että rahoitustapa haluttiin vetää läpi matalalla profiililla ja nopeasti, jotta vuoden 2009 kaltainen kohu ei pääsisi nousemaan.

Olisiko kohulle sitten aihetta? Lyhyt vastaus: kyllä, useammallekin.

Ensinnäkin jo mainitsemani asian tarkoitushakuinen piilottelu ja salailu ei anna kovinkaan hyvää kuvaa siitä, miten asioita tasavaltamaassa hoidetaan. Samaan aikaan valtamediat - tarkoituksella tai ilman - antavat ihmisten ymmärtää, että Yle-vero olisi sama kuin aikaisemmin suunniteltu Ylen rahoitus verovaroin valtion budjetin ohjaamana. Kaiken kaikkiaan rivikansalaiselle ei ole annettu mahdollisuuksia tuoda epäkohtia julki; eikä näin selvästi ole haluttukaan.

Tehdäänpä asia selväksi: Suunniteltu Yle-vero toteutuessaan olisi vuodesta 2013 TV-maksun korvaava, lähes kaikkien täysi-ikäisten¹ maksettava, progressiivisesti kasvava veroksi nimetty maksu, jolla rahoitetaan televisio- ja radiorahastoa, joka rahoittaa puolestaan Yleä. Tällä tavalla halutaan rahoittaa Ylen noin 500 miljoonan vuotuiset toimintakustannukset.

Liikenne- ja viestintäministeriön julkilausumassa (PDF) tällaisen taktiikan käyttämistä tavanomaisen verotuksen ja valtion budjetin sijaan perustellaan seuraavasti:

Yleisradio Oy:n riippumattomuuden turvaamiseksi on perusteltua, että julkisen palvelun vero ei sisälly valtiontalouden kehyksiin.

Käytännössä en kuitenkaan usko, että Ylen riippumattomuus olisi kiinni siitä, mitkä puolueet Suomessa istuvat hallituksessa. Pidänkin todennäköisenä, että tällä tavalla halutaan välttää sitä, että Ylen kasvava budjetti aiheuttaisi jonkinlaisia leikkauspaineita. Tällöin Yleisradio olisi etuoikeutetussa asemassa muihin verorahoja käyttäviin organisaatioihin.

Yleisradion toimitusjohtaja Lauri Kivinen on Ylen blogissa vähemmän yllättäen tyytyväinen tilanteeseen:

Yleisradiolle päätös on hyvä. Ensinnäkin saamme pitkäjänteisen ratkaisun, joka antaa meille mahdollisuuden suunnitella toimintaamme vuosiksi eteenpäin. Toiseksi voimme palata kestävälle kehitysuralle ja tehdä panostuksia joista olemme joutuneet tinkimään. Näitä ovat tietotekniikka, ohjelmahankinnat ja etenkin panostukset henkilöstöön. Ja kolmanneksi saamme työrauhan. Voimme keskittyä tehtäväämme kaikin voimin.

Jokainen voi itse miettiä, onko tulevaisuudessa täysin verovaroin kustannettavan mediatalon kustannukset suhteessa siihen, mitä se tarjoaa ja ennen kaikkea suhteessa siihen, mitä sen tulisi tarjota. LVM:n julkilausumassa kerrotussa muutosehdotuksessa Yleä koskevaan lainsäädäntöön Yleisradion tehtäviä oltaisiin laajentamassa: seuraavat sanankäänteet ovat ehdotuksen 7. pykälän alusta (vrt. nykyinen lainsäädäntö; muutokset lihavoitu):

Yhtiön tehtävänä on monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.

Ylen tilinpäätöksestä vuonna 2010 paljastuu,
että henkilöstökuluihin (palkkoihin, eläkkei-
siin, erorahoihin ym.) upposi lähes 220 mil-
joonaa euroa. Tämä on vajaa 70 000 euroa
jokaista ko. vuonna Ylellä ollutta vakituista
kohden, n. 5800 €/kk. Kts. alaviite 3.

Lähteet: Yle: Talous ja tilinpäätös, Yle: Henkilöstö.
Grafiikka: Riku Eskelinen/ Public Domain.

Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.

Myöhemmin saman pykälän kohdissa Yleisradiolle on lisätty myös kulttuurin säilyttämisvelvollisuus (2. kohta) ja ohjelmistojen painotus nuorisolle (3. kohta). Missään vaiheessa mistään Ylen nykyisistä vaatimuksista ei tingitty.

Kuitenkin mielestäni olisi paikallaan miettiä, mitä Ylen pitää tehdä ja millä intensiteetillä. Löysät pois, kuten sanotaan. Lisäksi Yle voisi kehitellä myös muita rahoituskeinoja: se tuottaa paljon ohjelmistoa, mutta käsitykseni mukaan esimerkiksi kotimaista draamaa ei juurikaan viedä ulkomaille. Myöskin ulkomaisten ohjelmistojen hankinnassa leikattavaa riittänee. Enkä pitäisi Yleä sen puolueellisempana tai riippumattomampana², vaikka se esittäisi mainoksia ohjelmiensa välissä.

Kaiken kaikkiaan suunniteltu Yle-vero on varsin poikkeuksellinen ja epäoikeudenmukainen järjestely, jossa korostuu hyvin nyky- ja ikiaikainen suomalainen päätöksenteko: asioita tehdään kansalta salaa ja sen kannasta piittaamatta lyhytnäköisen oman edun (tässä tapauksessa Yle-mammutin ylläpitämisen ja oman perseen suojaamisen) tavoittelemiseksi, vaikka helpompia ja kunniallisempia - joskin joillekin yksilöille kipeitä - ratkaisuja olisi tarjolla.

--
1) Yli 7813 € vuodessa tienaavien. Summa on reilu 651 euroa kuukaudessa.
2) Melkoinen sanahirviö, vai mitä?
3) Esimerkkini on tarkoituksella provosoiva: oikeastihan kaikki henkilöstökulut eivät sujahtaneet vakkareiden palkkoihin.
Disclaimer: Tämä on mielipidekirjoitus. Olen yrittänyt pitää omat ja muiden mielipiteet erillään toisistaan ja tosiasioista, sekä mainita lähteet. Jos ajatuksenkulussani on virheitä tai jokin jäi vaivaamaan, kirjoita kommentti. Muutenkin saa kommentoida, kuten aina.

3 erilaista tekijänoikeusuutista

2011-12-14T14:36:00.002+02:00

Tekijänoikeudet ovat hieno ajatus, mutta sillä rahansa tekevät
firmat eivät aina oikein viitsi toimia niinkuin pitäisi.

Kuva: Opensourceway/ Joshua Gajownik: Copyright License Choice
CC-By-SA 2.0

Olen tässä blogissa usein kirjoittanut siitä, miten tuhannen auringon voimalla omia etujaan ajavat tekijänoikeusjärjestöt - tekijänoikeusmafia - riistävät kuluttajia ja lobbaavat poliitikkoja oman agendansa edistämiseksi. Tähän liittyen jaan kanssanne kolme aiheeseen liittyvää uutista.

Universal ampui latauspalvelun musiikkivideon alas

Megaupload yllätti kaikki julkaisemalla
huippuartisteja vilisevän markkinointi-
musiikkivideon. UMG:n vastayllätys oli
videon poistaminen YouTubesta.

Kuva: Kuvakaappaus Mega Song -musiikki-
videosta.

Online-tiedostonjakopalvelut ovat usein levy-yhtiöiden, MPAA:n, RIAA:n ja muiden TO-organisaatioiden hampaissa, sillä jaetaanhan niiden kautta laittomasti paljon musiikkia ja muuta suojattua materiaalia. Megaupload-jakopalvelu yllätti kuitenkin kaikki julkaisemalla nimekkäiden artistien - mm. P Diddyn, Will.i.amin ja Alicia Keysin - tähdittämän musiikkivideon (videon voi katsoa esim. Megauploadin sivuilta) markkinoidakseen palveluaan. Video ladattiin myös YouTube-videopalveluun.

Universal Music Group (UMG) ei tälle YouTube-videolle lämmennyt: se käytti YouTuben DMCA[?]-ilmiantotoimintoa ilmoittaakseen olevansa kyseisen videon tekijänoikeuksien omistaja, ja näin poistaen videon YouTube-käyttäjien katsottavista. UMG:llä ei kuitenkaan ole osaa eikä arpaa videon kanssa, vaan Megaupload oli musiikkivideon täysin laillisesti artistien kanssa tehnyt. Megauploadin perustaja Kim Dotcom kertoo TorrentFreak-sivustolle Megauploadin toimineen täysin oikein, toisin kuin UMG:

Mega owns everything in this video. And we have signed agreements with every featured artist for this campaign --

Universal päätti siis tietoisesti käyttää DMCA-mekanismia väärin omien etujensa ajamiseen, siis "vihollisensa" kampanjan estämiseen. Tällainen väärinkäytös ei ole mitenkään harvinaista, vaan yhdysvaltalaiset levy-yhtiöt ja muut TO-edustajat ovat toistuvasti päässeet teknologiauutissivustojen piikiteltäviksi. Samaan aikaan
samat tahot lobbaavat voimakkaasti mm. SOPA:n[?], joka entisestään laajentaisi vastaavanlaisten toimenpidemahdollisuuksien kirjoa, puolesta.

Uudemmassa TorrentFreakin artikkelissa Megauploadin toimitusjohtaja David Robb kertoo, että neuvotteluyritykset UMG:n kanssa ovat olleet varsin hedelmättömiä:

Efforts to reach out to UMG and open a dialog about this abuse of the DMCA process were answered with unfounded and baseless legal threats and demands for an apology.

Uutisessa kerrotaan lopuksi, että Megaupload on vienyt asian paikallisen käräjäoikeuden ratkottavaksi. Periaatteessa UMG voidaan tuomita maksamaan euromääräisesti suuria summia korvauksia ja sakkoja väärinkäytöksestään, mutta se voinee silti maksaa summan tuskitta - onhan kyseessä maailman suurimpiin lukeutuva levy-yhtiö.

Suhteessa naurettavan pieni korvaussumma taas tuskin kannustaa UMG:tä muuttamaan tapojaan parempaan suuntaan, vaan väärinkäytökset jatkuvat sen ja muiden toimesta tulevaisuudessakin, ellei yhdysvaltalaista lainsäädäntöä muuteta. USA:n päättäjien intresseissä ei tosin useinkaan ole niinkään yksittäinen kansalainen, vaan suuryritykset, joten en pidättelisi henkeäni.

Tekijänoikeusjärjestöt vaativat Public Domain -videoita pois YouTubesta

FedFlix-sivusto julkaisee USA:n hallinnon
tekijänoikeudesta vapaita videoita, joista
kirjoitushetkellä viikon ladatuin oli kuvan
Battle of Midway vuodelta 1942.

Kuva: Kuvakaappaus: Battle of Midway, FedFlix

The Guardian -sivusto uutisoi vähän ylläolevan kanssa samanlaisesta ilmiöstä: suuryritykset ovat ryhtyneet väärinkäyttämään YouTuben ContentID-mekanismia omien rahavirtojensa kasvattamiseksi.

ContentID on YouTuben toiminto, jolla videon tai musiikkikappaleen tekijänoikeuksien omistaja voi tavallaan rekisteröidä mediansa Googlen tietokantaan niin, että kun YouTube tunnistaa siihen ladattavassa videossa olevan tällaisen median, se antaa oikeudenomistajalle joko mahdollisuuden poistaa videon näkyviltä tai vaihtoehtoisesti antaa videon näkyä mainoksilla höystettynä. Mainostuloista osansa saa sitten oikeudenomistaja. Näin siis teoriassa.

Kuitenkin Carl Malamudin ylläpitämä FedFlix-projekti, jonka tarkoituksena on saattaa suuren yleisön nähtäville USA:n hallinnon tuottamia videoita (USA:n hallinnon luomilla videoilla ei ole tekijänoikeussuojaa), on saanut kuulla, että ladatut videot ovat erinäisten suuryritysten ja mediatalojen omistamia. Tässäkään tapauksessa näin ei ole.

FedFlixillä ei ole juuri mahdollisuuksia valittaa kohtelustaan, sillä YouTube ei mahdollista kuin kolme erilaista syytä väittää päätöksen olleen virheellinen: joko siksi, että ContentID on tunnistanut videon väärin; siksi, että lataajalla on kirjallinen lupa oikeudenomistajalta tai siksi, että videon lataaminen on Fair Use -käytännön[?] tai vastaavan mukaista. Koska FedFlixin lataamilla videoilla ei ole ketään, joka tekijänoikeuden omistaisi, ei mikään ehdoista ole kelvollinen.

Ottaen huomioon, että videoiden hankinta ja julkaisu on vapaaehtoista ja välillä varsin työlästä ja kallista, on surullista että jotkin tahot tahtovat haitata tällaista täysin laillista ja mielestäni historian säilyttämisen kannalta arvokasta toimintaa.

Hollantilaisen säveltäjän työ käytössä laittomasti piratisminvastaisessa videossa

Hollantilaisen muusikon Melchior Riet-
veldtin sävellystä on käytetty luvatta mm.
DVD-elokuvien piratisminvastaisessa vi-
deossa.
Kuva: Openclipart

Uutinen ei ole enää niin tuore - TorrentFreak kertoi asiasta jo kuun alussa - mutta liittyy hyvin tähän pakettiin.

Hollantilaista muusikkoa Melchior Rietveldtiä pyydettiin vuonna 2006 tekemään BREIN[?] -tekijänoikeusjärjestölle piratisminvastaiseen kampanjaan musiikkiraita. Video oli tarkoitus esittää vain videofestareilla, ja artisti suostuikin tekemään kappaleen.

Kuitenkin BREIN keksi käyttää videota ehtojen vastaisesti useissa muissakin yhteyksissä - jopa hollantilaisissa DVD-elokuvissa - ja Rietveldtiltä jäikin hänen taloudellisen neuvonantajansa mukaan vähintäänkin miljoona euroa tuloja saamatta.

Sikäläinen Teostoa vastaava järjestö Buma/Stemra jätti Rietveldtin avunhuudot huomiotta, mutta tänä vuonna järjestön hallituksen jäsen Jochem Gerrits aiheutti Alankomaissa kohua kertomalla voivansa auttaa muusikkoa hädässä: vaatimatonta 33 prosentin korvausta vastaan.

Kirjoitushetkellä ei ollut selvää, onko tarinalle luvassa onnellinen päätös, mutta samaisen TorrentFreakin uutisen mukaan Gerrits on ainakin väliaikaisesti eronnut Buma/Stemran hallituksesta.

Yhteenvetoni uutisista

Kun tällaisiin uutisiin törmää tuon tuostakin, on selvää, että tekijänoikeusbisnes on raakaa ja julmaa toimintaa, eikä termi "tekijänoikeusmafia" ole täysin tuulesta temmattu. Suomessa tällaisia väärinkäytöksiä tulee ilmi harvemmin, mutta aihetta asian vahtaamisen herpaantumiselle ei ole.

Toivoisinkin enemmän avointa, julkista ja tasapuolista keskustelua tekijänoikeusasioista nyt hyvän sään aikana: nykyään kun keskustelua yrittävät pitää yllä lähinnä EFFI ja Piraattipuolue.

"Scarlet v. SABAM" -jutun vaikutus Elisan TBP-estoon

2011-11-25T18:10:00.000+02:00

EU-tuomioistuin päätyi belgialaisen ope-
raattorin puolelle. Elisan tilanteeseen se
ei välttämättä kuitenkaan tuo helpotusta.
Kuva: Balance Scale, Sepehr Ehsani,
CC-By-NC-ND-2.0

Kirjoitin noin kuukausi sitten Helsingin käräjäoikeuden päätöksestä, jonka mukaan Internet-operaattori Elisan olisi estettävä asiakkaidensa pääsy The Pirate Bay -sivustolle.

Samaan aikaan Belgian Teostoa vastaava SABAM-järjestö (Société belge des auteurs, compositeurs et éditeurs SCRL) ja sikäläinen operaattori Scarlet Extended SA väänsivät Euroopan unionin tuomioistuimessa siitä, voiko operaattoria pakottaa estämään laiton tiedostojenjako. EU-tuomioistuin on nyt päätöksensä tehnyt, ja tullut siihen lopputulokseen, ettei operaattoria voi velvoittaa estämään tällaista liikennettä.

Kirjoitukseni on pitkä (850 sanaa) ja ehkä hieman poukkoilevakin, mutta olen tässä pyrkinyt mahdollisimman tyhjentävästi kertomaan näistä asioista.

SABAM on belgialaisessa oikeudessa vaatinut, että Scarletin tulisi omalla kustannuksellaan valvoa kaikkea – mutta erityisesti P2P- – liikennettä ja sitten siitä suodattaa laittomat tiedostonlataukset. Tämän vaatimuksen kohtuullisuutta, toteuttamiskelpoisuutta ja laillisuutta EU-tuomioistuin tarkasteli EU-direktiivien valossa.

Tuomioistuin oli tuomion mukaan aiemmin käsitellyt samankaltaista asiaa ja tullut päätökseen, että kaiken liikenteen valvominen ei ole kohtuullista (kohta 36):

Tällainen yleinen valvontavelvollisuus olisi myös vastoin direktiivin 2004/48 3 artiklaa, jonka mukaan tässä direktiivissä tarkoitettujen toimenpiteiden on oltava oikeudenmukaisia ja oikeasuhteisia eivätkä ne saa olla liian kalliita --.

Tällainen valvonta johtaisi siihen, että operaattorin olisi aktiivisesti kuunneltava kaikkea sen asiakkaiden liikennettä, ja tuomioistuin katsoi sellaisen olevan kiellettyä (kohta 40):

-- [Määräys käyttää aktiivista suodatusta] velvoittaisi sen [=operaattorin] valvomaan aktiivisesti kaikkien sen asiakkaiden kaikkia tietoja immateriaalioikeuksien kaikkien uusien loukkausten estämiseksi. Tästä seuraa, että mainitulla määräyksellä asetettaisiin internetyhteyden tarjoajalle sellainen yleinen valvontavelvollisuus, joka on kielletty direktiivin 2000/31 15 artiklan 1 kohdassa.

Tuomioistuin käsittelee päätöksessään myös sitä, että tällainen määräys ei olisi suhteessa siihen, miten immateriaalioikeuksia on syytä suojella. Myöhemmin päätöksessään se käsittelee myös EU-kansalaisten oikeutta yksityisyyteen (kohdat 50-51), ja näkee valvontajärjestelmän uhkana näille perusoikeuksille:

-- [R]iidanalainen suodatusjärjestelmä on omiaan loukkaamaan myös internetyhteyden tarjoajan asiakkaiden perusoikeuksia eli heidän perusoikeuskirjan 8 artiklalla suojattua oikeuttaan henkilötietojen suojaan sekä heidän perusoikeuskirjan 11 artiklalla suojattua vapauttaan vastaanottaa tai levittää tietoja.

On nimittäin selvää, että määräys riidanalaisen suodatusjärjestelmän käyttöönotosta merkitsisi kaiken sisällön järjestelmällistä analysointia sekä niiden käyttäjien IP-osoitteiden keräämistä ja yksilöimistä, joilta verkkoon on alun perin lähetetty laitonta sisältöä, ja että kyseiset osoitteet ovat suojattuja henkilötietoja, koska niiden avulla mainitut käyttäjät on mahdollista tunnistaa täsmällisesti^[1].

SABAM ajoi Scarletille estoa kaikkeen
laittomaan P2P:hen, Suomessa Elisan
halutaan estävän vain The Pirate Bay-
hin pääsy. Tällä on paljonkin eroa.
Kuva: The Pirate Bay -logo/
thepiratebay.org

Päätös on mielestäni oikea tarpeellinen linjanveto tässä asiassa, vaikkakin SABAM ajoikin paljon suurempaa velvollisuutta operaattorille kuin TTVK (et al.) Elisalle TPB-tapauksessa. Tämän takia EU-tuomioistuimen päätöksen ei pitäisi aiheuttaa suuriakaan riemunkiljahduksia Elisan tai TTVK:n lakimiesten kahvihuoneissa, vaikkakin verkkolehti Digitodayn mukaan juuri näin on käynyt - vieläpä molempien taholla.

Lehden haastatteleman Elisan liittymäliiketoimintajohtajan² Henri Korven mukaan:

Käsittääksemme EU-oikeuden käsittelemässä tapauksessa on paljon samankaltaisuutta meidän tapauksemme kanssa ja nähdäksemme siinä esitetyt perustelut ja johtopäätökset ainakin osittain ovat sovellettavissa myös meidän tapaukseemme.

Samaisessa jutussa haastateltiin myös TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilaista, jonka mielestä EU-tuomioistuimen päätös koskee varsin erilaista asiaa kuin heidän Elisaa vastaan ajamansa:

Elisan tapauksessa on kyse yksittäiseen, räikeän laittomaan Pirate Bay -palveluun kohdistettavista estotoimista, ei yleisestä monitorointivelvollisuudesta[.] --

Näin onkin, sillä käräjäoikeuden Elisalle antama määräys ei Elisaa pakota estämään kaikkea laitonta P2P-liikennettä, vaan estämään pääsy tietylle sivustolle.

Kuitenkin käräjäoikeuden vaatimaa täysin aukotonta estoa on mahdotonta toteuttaa, ja mitä aukottomammaksi estoa yritetään saada, sitä enemmän Elisan on valvottava asiakkaidensa liikennettä. Tässä suhteessa EU-tuomioistuimen päätöksessä on paljonkin sellaista, mitä hovioikeuden tulisi ottaa - sitten aikanaan - huomioon.

Käräjäoikeuden päätöksessä on toki muitakin ongelmakohtia, kuten se, että toteutuessaan TPB:n blokkaaminen estäisi myös muiden kuin TTVK:n edustamien tahojen omistamien materiaalien laitonta latausta, ja jopa laillisia tiedostonlatauksia. Tässä mielessä päätös ei ole laillinen, sillä sen aiheuttama haitta ei ole mitenkään järkevässä suhteessa haettuun hyötyyn nähden, eikä se muutenkaan seuraa lakia tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (5.6.2002/458). Toivoa sopii, että hovioikeus edes vilkaisee tuota lakia.

Sen sijaan on kuitenkin aivan tuulesta temmattu ajatus, että EU-tuomioistuimen päätös ainakaan helpottaisi tekijänoikeusjärjestöjen asemaa. Kuitenkin mm. Ilta-Sanomat uutisoi, että IFPI (arvelisin, että TTVK:n edustamana) on nyt hakemassa Helsingin käräjäoikeudelta samanlaista estopäätöstä myös Soneraa ja DNA:ta vastaan.

Spekulatiivisesti voisikin kuvitella, että IFPI/TTVK on jopa hieman pelästynyt EU-tuomioistuimen päätöstä, ja nyt koittaa kiireellä laittaa operaattorit luomaan sensuurikoneistoa, jotta jatkossa voitaisiin sanoa operaattoreilla olevan käytössään tarvittavat mekanismit. Jos ja kun käräjäoikeus päätyy Soneran ja DNA:n suhteen samaan lopputulokseen kuin Elisan kanssa, on uhkana se, että hovioikeudessa katsotaan tällaisen sensuurin olevan arkipäivää, ja näin ollen hyväksyttävissä.

Myöskään ennakolta ei voida tietää, tulevatko Sonera ja DNA valittamaan päätöksistään Elisan tavoin, vai tyytyvätkö ne kohtaloonsa. Jos operaattorit eivät valita päätöksestä, lujittautuu sensuuri entistä tiukemmin osaksi tietoyhteiskuntaamme.

Lopuksi kerrottakoon. että Tietokoneen uutisen mukaan tekijänoikeusjärjestöt ja Elisa ovat ilmeisestikin päässeet yhteisymmärrykseen The Pirate Bayn estämisestä, ja IFPI:ä edustava Lauri Rechardt kertookin lehdelle, että Elisan asiakkaiden pääsy TPB:hin estyy vielä tämän vuoden aikana. Sitä, miten esto tullaan toteuttamaan, ei Elisa tai IFPI vielä ole kertonut, mutta oletan että Elisa poistaa The Pirate Bayn osoitteet nimipalvelimiltaan.

Tätä kirjoittaessa Elisa ei vielä estä pääsyä The Pirate Bayhin millään tavoin. Nähtäväksi jää, miten ja milloin esto tullaan toteuttamaan.
--
1) Vaikka EU-tuomioistuin väittääkin IP-osoitteiden olevan Internet-käyttäjän yksilöiviä tietoja, näin ei tietenkään ole. Käsittelin asiaa tässä blogissani elokuussa 2010. En kuitenkaan halua takertua pikkuseikkoihin.
2) On siinä miehellä titteliä kerrakseen. Mitenköhän tämä on saatu mahtumaan käyntikorttiin?

Millainen on hyvä salasana - ja miksi?

2011-11-21T14:14:00.001+02:00

Hyvä salasana on pitkä ja sisältää
mitä erilaisimpia näppäimistön
anteja.
Kuva: Keyboard, cafenut,
CC-BY-NC-SA-2.0

Viestintäviraston tietoturvaan keskittynyt CERT-FI -osasto julkaisi - viimeaikaisiin tietomurtoihin liittyen - jokin aika sitten ohjeen hyvästä salasanasta. Kuinka sitten keksiä sopiva salasana, kun joka palveluun tarvittaisiin oma, vähintään 15 kirjainta, numeroa ja muuta merkkiä sisältävä rimpsu, jota ei saisi kirjoittaa paperillekaan?

Lähdetään liikkeelle siitä, miten salasanat oikeastaan murretaan. Oion tässä yksikertaisuuden nimissä: esimerkiksi suolausta ei ole otettu huomioon, kuten ei myöskään sitä, että jotkut verkkosivut tallentavat salasanat selväkielisinä, kuten vastikään murtunut Netcar.fi.

Hyökkääjä-Heikki, korkattuaan käyttäjätietokannan ja saatuaan salasanatiivisteet käyttöönsä, voi nykyaikaisella tietokoneella laskea satojatuhansia tiivisteitä sekunnissa ja vertailla niitä salasanatiivisteitä vastaan: tässä kirjoituksessa on lähdetty siitä, että hyökkääjä laskee 500 000 tiivistettä sekunnissa. Tämä tarkoittaa sitä, että hyökkääjä voi käydä kaikki ne salasanat, joissa on 6 pientä kirjainta, läpi alle kahdessakymmenessä minuutissa. Koska erilaisten salasanojen määrä voidaan laskea kaavalla salasanat=merkkivalikoima^pituus, on jo kahdeksankirjaimista salasanaa huomattavasti vaikeampi murtaa: 29⁸≈5,002×10¹¹.

Heikki ei kuitenkaan ole rajoittunut vain tuollaiseen brute-force -hyökkäykseen. Hän todennäköisesti alottaisi sateenkaaritaulukolla vertaillen valmiiksi laskettuja tiivisteitä rikollisesti hankittuja salasanatiivisteitä vastaan. Kun siitä on selvitty, siirtyisi hän sanakirjahyökkäykseen: kokeillen yleisiä salasanoja, sanakirjasanoja sekä sanojen ja numeroiden yhdistelmiä. Tässä vaiheessa jo hyvin moni salasana olisi auennut, sillä Heikin ei tarvitse murtaa salasanaa kerrallaan, vaan hän voi kokeilla saatuja tiivisteitä kaikkien salasanojen tiivisteitä vasten yhtä aikaa. Viimeisenä keinona hän sitten kokeilisi brute forcea, joka on tehokas lähinnä 1-8 merkkiä pitkien salasanojen murtamiseen.

Jos murtomies pääsee käsiksi käyttäjätietoi-
hin, on hänellä monia keinoja salasanan sel-
vittämiseksi.
Kuva: Davide Restivo: A Modern Hacker #1
CC-By-SA 2.0

Kun Heikillä on kasa käyttäjätunnuksia ja mahdollisesti muita henkilötietoja salasanoineen, hän voi käyttää hyväksi sitä, että monet käyttävät samaa salasanaa eri paikoissa, ennen kaikkea sähköpostissa. Jos Heikki pääsee saamallaan salasanalla käsiksi myös uhrin sähköpostitiliin (tai jos hyökkäys kohdistui siihen), voi hän vallata uhrin muita käyttäjätilejä palveluiden "Unohdin salasanani" -toiminnoilla, jotka tavallisesti lähettävät uuden salasanan tai linkin sen luontiin sähköpostina.

Nyt, kun tiedetään miten salasanoja murretaan ja mitä niiden avulla voidaan tehdä, voidaan lähteä miettimään tehokasta vastatoimea. Unohdetaan saman salasanan käyttäminen useissa paikoissa, ja valitaan sellaisia salasanoja, joita ei kenellekään muulle tulisi mieleenkään. Internet on pullollaan palveluita, jotka kehittävät pyydetynpituisia ja -tyyppisiä salasanoja (kuten Wolfram Alpha), mutta nämä ovat usein hankalasti muistettavia.

Kuvitellaan salasana vaikka musiikkiaiheiselle keskustelufoorumille: otetaan sen päässä jatkuvasti soivan lempikappaleen kertosäe, ja käytetään sitä salasanan muistisääntönä. Kertosäkeestä voi sitten oman maun mukaan poimia kirjaimia, numeroita ja muita merkkejä, kunnes pituus on 15 merkkiä. Sellaisenaan kertosäettä ei kannata käyttää, sillä nokkela hyökkääjä keksii kokeilla myös sitä. Samalla tapaa voidaan luoda yksilöllisiä salasanoja, joihin on olemassa aina sopiva muistisääntö, ja jotka eivät teemansa takia sekoitu toisiinsa.

Hyvä salasana ei kuitenkaan vielä täysin ratkaise ongelmaa. Palveluissa on usein salasanan palauttamiseksi valittavissa myös salainen kysymys -vaihtoehto. Jos mahdollista, tällaiset kysymykset kannattaa poistaa käytöstä, tai vastata kysymykseen pupulla. Ventovieraskin hyökkääjä voi nimittäin esimerkiksi sosiaalisen median, kuten Facebookin, avulla saada selville äidin tyttönimen tai lempiruoan. Jos hyökkääjä tuntee uhrin entuudestaan, on tietojen selvittäminen vielä helpompaa.

Lisäksi kannattaa tarkkaan miettiä, kannattaako palveluun todella rekisteröityä. Jokainen palveluun rekisteröityminen lisää riskiä sille, että käyttäjätietojasi - muutakin kuin salasanasi - joutuu vääriin käsiin. Pohdintaansa voi alustaa vaikka sillä ajatuksella, että mitä palveluun syöttämillä tiedoilla voitaisiin tehdä niiden joutuessa vääriin käsiin.

Salasana kannattaa myös vaihtaa aika ajoin, vaikkapa vuosittain. Tällöinkään salasanoja ei pidä kierrättää, vaan keksiä uusia. Ja jos uusi salasana ei muuten uppoa päähän, voi sen hetkeksi kirjoittaa esimerkiksi paperille, ja pitää paperin visusti tallessa. Jos palveluun kirjautuu monia kertoja, jossain vaiheessa pidempikin salasana jää päähän. Jos toisaalta kirjautumiskertoja on kovin vähän, kannattaa miettiä, onko käyttäjätili kyseisessä palvelussa kovin tarpeellinen muutenkaan.

Selaimen salasananmuistamis-
toimintoa kannattaa käyttää, jos
salasanat eivät muuten pysy mie-
lessä.
Kuva: Kuvakaappaus Firefox 7:sta.

CERT-FI neuvoo ohjeessaan käyttämään tarvittaessa apuohjelmia salasanojen muistamiseen, mutta pitäisin itse sitä viimesijaisena keinona. Selainten oma Muista salasana -toiminto on yleensä kaikki, mitä tarvitaan. Nämä tiedot kannattaa tietenkin varmuuskopioida offline-medialle (kuten CD- tai DVD-levylle, tai muistitikulle), eikä esimerkiksi sähköpostin tai PayPalin kirjautumistietoja kannata tallentaa edes sinne: ne on turvallisinta opetella sovinnolla ulkoa.

Lopuksi pari linkkiä. Splashdata julkaisi vuosittaisen 25 huonointa salasanaa -listansa, josta salasanojaan ei välttämättä kannata poimia. Toisena linkkinä tarjoan mahdollisuutta tekemässäni palvelussa tarkistaa, onko viimeaikaisilla nettiin vuodetuilla listoilla sinun tietojasi. Sertifikaatti on itseallekirjoitettu, ja sen MD5-summa on 634CE8C0950751A7E3C7FE71FFFE8D3C.

Joomla 1.7.3 ja valikkokatastrofi

2011-11-16T19:12:00.000+02:00

Kuva: Broken Glass Swoosh,
davetoaster; CC-BY-2.0

Käytän Joomla-julkaisujärjestelmää monilla hallitsemillani verkkosivuilla. Ohjelmiston uusimpaan vakaaseen 1.7 -sarjaan julkaistiin tietoturvapäivitys, joka nosti versionumeron 1.7.3:een. Asennus aiheutti kuitenkin harmaita hiuksia.
Tällaiset perus-Joomla-päivitykset ovat yleensä melko simppeleitä asentaa: päivityspaketti koneelle, paketin purku ja vanhojen tiedostojen korvaus paketin tiedostoilla palvelimella. Tämäkin päivitys vaikutti ensi-istumalta toimivan kunnolla, mutta lähempi tarkastelu paljasti melkoisen ongelman.

Valikkomoduulit näyttivät mitä sattuu: sivusto näytti välillä muun kuin nykyisen sivun valikkorivin alavalikoita, ja toisinaan jätti alivalikot tyystin näyttämättä. Ajattelin, että jostain syystä päivitys on muuttanut jotain valikkomoduulien oletusasetusta, ja aikani räknättyäni valikoita tulin siihen lopputulokseen, että vika ei ole valikkomoduulien asetuksissa.

Ehkäpä sivupohjassa on tapahtunut jotain, ja valikot siksi näyttävät väärältä? Ei, sama ongelma toistui jokaisella yrittämälläni pohjalla. Myöskään valikkomoduulin sijoittelun vaihtaminen ei ongelmaa korjannut.

Tällä asetuksella valikot lähtivät
toimimaan.

Kuva: Kuvakaappaus Joomla-hallinta-
paneelistani. Klikkaa suurentaaksesi.

Aikani sekalaisia valintoja kokeiltuani huomasin kuitenkin, että aina silloin tällöin tehdessäni jotain muutosta valikkojen jumi vaihtaa muotoaan. Mutta eihän tämän pitäisi olla välimuistiasia, valikoiden välimuistitushan on pois käytöstä.

Kokeeksi otin sivuston asetuksista globaalin välimuistin pois käytöstä, ja katso: valikot ryhtyivät jälleen yhteistyöhön. Huono ratkaisu pitkällä tähtäimellä, mutta ainakin sivustot toimivat järkevästi.

Mikäli olet törmännyt tähän samaan ongelmaan, kerro ihmeessä kommenteissa asiasta ja siitä, miten valikkosekamelskan ratkaisit.

Kahdenkympin kone pian todellisuutta

2011-11-09T17:49:00.000+02:00

Raspberry Pi -tietokoneet ovat pian täällä,
ja ne voivat muuttaa monia käsityksiä tieto-
koneesta. Kuvassa laitteen alphaversio Transfer
Summit 2011:ssä.
Kuva: Paul Downey, CC-BY-2.0 Generic

Isobritannialainen Raspberry Pi -säätiö on jo hyvän aikaa valmistellut samannimistä ultraedullista tietokonetta, tähtäimenään valmistaa 25 dollarin tietokone lapsille ohjelmoinnin opettelua varten. Säätiö tiedostaa kuitenkin, että tuohon hintaan laitteella on monia muitakin käyttötarkoituksia. Raspberry Pi -laitteen ensimmäisen sukupolven laitteet ovat hiljalleen siirtymässä tuotantoon, ja sitä kautta tilattavaksi, ja tarkoituksena on saada ensimmäinen 10 tuhannen laitteen erä myyntiin vielä tämän vuoden aikana.

Tavalliseen työasemakoneeseen nähden ero on suuri: siinä missä tavallinen tietokone koostuu erillisistä toisiinsa yhdistetyistä komponenteista, Raspberry Pin ideana on yhdistää kaikki toiminnallisuus samalle mikropiirille - kyseessä on siis SoC^[WP?] -tietokone. Etuna tällaisella syvällä integraatiolla on se, että laitteita voidaan valmistaa suurina määrinä hyvinkin edullisesti, ja suuret volyymit ovatkin varmasti säätiön tavoitteena.

Laitteen kaikki ominaisuudet^[1][2] ovat tarkoin punnittuja: Broadcomin BCM2835-piirin ytimessä jyllää 700-megahertsinen ARM11-suoritin, ja RAM-muistia löytyy mallista riippuen 128 tai 256 megatavua. Yhdessä Broadcomin VideoCore IV GPU:n kanssa laite kykenee todistetusti pyörittämään FullHD-videota tai vaikkapa Quake 3:sta. Ulostuloina laitteessa on HDMI- ja komposiittiliitännät.

Raspberry Pi on ominaisuuksiltaan
suorastaan hämmästyttävä, ja onkin
mielenkiintoista nähdä, mihin kaik-
keen sitä tullaan käyttämään.
Kuva: Raspberry Pi logo/ Raspberry Pi
Foundation.

Laitteessa ei ole minkäänlaista sisäänrakennettua levyä, vaan käyttöjärjestelmä ja tallennustila sijaitsee SD-, MMC- SDIO- tai muulla yhteensopivalla muistikortilla. Kun laitteessa on kuitenkin USB-portti, kalliimmassa B-mallissa kaksi, voidaan tallennustilaa laajentaa käytännössä rajattomasti. B-mallissa on myös 10/100Mbps LAN-portti, ja USB-väylän ja sopivan sovitinlaitteen avulla se on myös A-malliin asennettavissa, kuten myös esimerkiksi WLAN-sovitin.

Virrankäyttö laitteessa on hyvin vähäistä: A-mallilla vain 300 mA @ 5 V (=1 W), ja B-mallilla kytkettyjen USB-laitteiden kanssakin arviolta vain 700 mA @ 5 V (= 3,5 W). Virtansa laite ottaa microUSB-liittimestä, joten sitä voi käyttää vaikka uusilla kännykkälatureilla.

Laitteen hinta ei päätä huimaa: verkkosivun mukaan A-malli maksaisi 25 USD, ja B-malli kymmenen taalaa enemmän. Täkäläisittäin hinnat olisivat noin 18 ja 26 euroa, mutta voisin kuvitella, että Suomeen tullessaan hinta pompsahtaisi noin 15-20 eurolla.

Potentiaalisia käyttötarkoituksia keksin heti läjäpäin. Raspberry Pitä voisi käyttää esimerkiksi multimedia-asiakkaana: laite telkkarin taakse (tai telkkarin sisään - koko tuskin on rajoite), HDMI-johto kiinni ja verkkojaolta musiikit ja leffat pyörimään.

Varsinaisesti laite on kuitenkin tarkoitettu edulliseksi tavaksi tutustua tietokoneen sielunelämään, ja näin mahdollistaa esimerkiksi laitemodaus- tai ohjelmointiharrastus myös niille, joille tavalliset tietokoneet olisivat liian hintavia. Säätiö kuvailee projektin tarkoitusta seuraavasti:

We plan to develop, manufacture and distribute an ultra-low-cost computer, for use in teaching computer programming to children. We expect this computer to have many other applications both in the developed and the developing world.

Säätiön mukaan ensimmäinen 10 000 Raspberry Pin erä on suunnattu kehittäjille ja muille laitteen kokeilusta kiinnostuneille (ei siis niinkään esim. oppilaitoksille), ja laitteet tulevat myyntiin first-come-first-served -periaatteella sivustolle joulukuussa, ja on mahdollista että ne myydään pareittain: yksi ostajalle itselleen, ja yksi säätiön kautta lahjoitettavaksi:

-- [W]e’re mulling the possibility of limiting sales to those who are prepared to donate the cost of a Raspberry Pi to the foundation at the same time as they buy one.

Kummin vain, pyrin itse olemaan tuossa ensimmäisten 10 tai 5 tuhannen joukossa, jotka pääsevät käpistelemään laitetta. Todennäköisyys sille, että Raspberry Pin ensimmäisestä erästä itselleni omani saisin, on häviävän pieni, mutta ainahan kannattaa yrittää.

Projektia kokonaisuutena tarkastellen se vaikuttaa erittäin rohkealta vedolta. Raspberry Pi -säätiöllä on tässä mielestäni täydet mahdollisuudet vaikuttaa siihen, millaisena lähitulevaisuudessa tietokoneet ja niiden kanssa työskentely tullaan kokemaan. Onkin jännittävä nähdä, mitä tulevaisuus tuo, ja minkälaisia laitteita ovat toisen ja kolmannen sukupolven vadelmapii[raka]t.

Oikeus määräsi Elisan estämään TPB:n, vaikkei kukaan voita mitään

2011-10-26T21:45:00.000+03:00

TTVK sai käräjäoikeuden käskemään
Elisaa estämään TPB-sivuston. Mikä
operaattori on seuraavana TTVK:n
listalla?
Kuva: Kuvakaappaus/ elisa.fi

Esimerkiksi IT-viikko uutisoi tänään, että Internet-operaattori Elisalle mätkäistiin Helsingin käräjäoikeuden taholta keskeyttämismääräys koskien The Pirate Bay -torrentsivustoa. Asian käsittely ei tullut kenellekään yllätyksenä, joskin käräjäoikeuden päätös vaatia Elisaa estämään pääsy sivustolle on melko dramaattinen ratkaisu.

Elisa ruotii päätöksen teknistä toteutettavuutta kovin sanoin lehdistötiedotteessaan:

Elisan käsityksen mukaan väliaikaisen päätöksen sisältö on niin epäselvä, ettei suoraan sen perusteella voida ryhtyä toimenpiteisiin. Päätöksen mukaan Elisan on poistettava palvelimiltaan päätöksessä yksilöimättömät Pirate Bayn domain-nimet sekä estettävä liikenne päätöksessä yksilöimättömiin IP-numeroihin.

Voisi kuvitella, että jos Elisa joihinkin toimenpiteisiin ryhtyy, se muokkaisi tai poistaisi nimipalvelimiltaan The Pirate Bayn osoitteet, vaikkakin Elisan tiedotteesta saa sellaisen kuvan, että päätöksen mukaan liikenne pitäisi tosiaan kokonaan estää. Tällöin käytännössä vähintäänkin kaikki HTTP-liikenne pitäisi vetää Elisan välipalvelimien kautta, mikä on operaattorille sekä tyyristä että sen luottamusta käyttäjän silmissä nakertavaa touhua.

Kirjoitushetkellä Elisa ei ole estänyt sivustoa, ja Elisan nimipalvelin 193.229.0.40 palauttaa oikean IP-osoitteen (194.71.107.15). Toivoa sopii, että Elisalla riittää innostusta taistella vastaan myös hovioikeudessa, jossa asiaa seuraavaksi käsitellään. Seuraan tilannetta ja päivitän blogiani tarpeen vaatiessa.

Näkisin, että tällainen yhden sivuston estäminen ei estoa hakenutta TTVK:ta kiinnosta niinkään sen todellisen haitan takia, vaan siksi että se voisi tällä lailla luoda vakiintuneen ja tehokkaan järjestelmän oman agendansa ajamiseen oikeusteitse.

TTVK lähettääkin terveisensä muillekin operaattoreille omassa tiedotteessaan:

Pääkanteen lisäksi oikeudenhaltijat tulevat hakemaan nyt keskeyttämismääräyksiä Pirate Bayn osalta muitakin teleoperaattoreita koskien.

Verisuonien pullistumista aiheuttaa minussa myös se, että TTVK:n tiedotteessa ilmaistaan myös tyytymättömyys siihen, ettei Suomessa voikaan pakottaa operaattoreita estämään pääsy "pahoille" sivustoille ilman kohdesivustoa vastaan nostettavaa kannetta. Olisiko maailma TTVK:n mielestä sitten parempi paikka, kun kaikki tarpeeksi vaikutusvaltaiset ja rahakkaat tahot voisivat ampua sivustoja alas sormia napsauttamalla?

Vaikka kyseessä onkin vasta käräjäoikeuden päätös, ja asian käsittely hovi- ja todennäköisesti myös korkeimmassa oikeudessa tulee viemään todennäköisesti vuosia, on se silti omiaan antamaan erittäin vaarallisen kuvan siitä, miten viestinviejiä hiljennetään.

TTVK koittaa saada yhtä operaattoria
estämään yhtä sivustoa. Operaattoreita
ja sivustoja on useita, eikä pahimmas-
sakaan tapauksessa lopputulos muuta
mitään. Pääkallolippu heiluu jatkossakin.

Kuva: The Pirate Bay -logo/ thepiratebay.org

Ottamatta kantaa itse The Pirate Bayn laillisuuteen tai laittomuuteen on joka tapauksessa väärin, että Internetin neutraaliuteen yritetään puuttua kovistelemalla operaattoreita. Jos TTVK kokee tarpeelliseksi purkaa harmistustaan The Pirate Baytä kohtaan, se voi nostaa - ja nostaakin - kanteen itse sivustoa vastaan. Operaattorien ydintehtävä kun ei ole kertoa sen asiakkaille, mikä on oikein ja väärin, eikä sellaista roolia saa niille pakottaa.

Internetin toiminnan vääristeleminen tällä tavalla, kun otetaan huomioon se että todelliset tulokset tulevat oikeudenomistajien kannalta olemaan korkeintaan symbolisia, on lapsellista ja naurettavaa. Vertauskuvallisesti voitaisiin sanoa, että kun minä varastan kaupasta TTVK:n puussa kasvaneen omenan, käy TTVK hakkaamassa kauppiaan ja vaatimassa että minua ei saa enää heidän kauppaansa päästää. Onko se sitten oikein?
--
Pahoittelen tässä herkässä mielentilassa tekemiäni tuskaisen pitkiä ja epäselviä virkkeitä. Syntaksivirheistä ja vääristä mielipiteistä saa jättää kommentteja.

Ubuntu 11.10: Liian rikki ollakseen hyvä

2011-10-18T18:07:00.000+03:00

Oselotinpennut syntyvät Wikipedian
mukaan sokeina. Uusin Ubuntukin
tuntuu olevan vielä kovin kesken-
kasvuinen.

Kuva: US Fish & Wildlife Service,
Public Domain

Canonical julkaisi hiljattain Ubuntun viidennentoista julkaisuversion, version 11.10, joka kantaa lempinimeä "Oneiric Ocelot" ("Unenkaltainen oselotti"). Tällä kertaa Unityn ottaminen ei ole enää vaihtoehto, vaan oletusasennuksen jälkeen istunnoiksi tarjoillaan vain "Ubuntu" (Unity Compizin kanssa) ja "Ubuntu 2D" (Unity ilman Compizia).

Itse en ole toistaiseksi juurikaan lämmennyt Unitylle, sillä olen niin tottunut omiin paneeleihini tietyissä paikoissa. Unity kun tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikkien elementtien sijoittelut on päätetty puolestani. Gnome3:n oman shellin, gnome-shellin, voi asentaa toki itse (Nattyssä tämä ei ollut mahdollista):

sudo apt-get install gnome-shell

Itselläni tosin Gnomen shell jäätyy heti kättelyssä, joten sitä en ole vielä toistaiseksi päässyt kokeilemaan. Kuitenkin Gnome-shellin asentamalla istuntoluetteloon ilmestyy myös perinteinen Gnome. Perinteisessäkään Gnomessa ei paneeleita voi muokata, joten Nattyn jäljiltä paneelit ja niiden sisältö on hujan hajan, eikä asialle voi mitään tehdä.

Mutta vielä Unitystä. ATi-näytönohjaimen ja DVI→VGA-sovittimen päässä olevan CRT-näytön toimimaan saaminen Compizin kanssa on varsinaista taistelua: Compiz kaatuilee useita kertoja päivässä ilman mitään ennakkovaroitusta. Kun näyttö ei voi kertoa sovittimen läpi omia resoluutioitaan, on joka kirjautumiskerralla jännitettävä, millaisen resoluution ruudulle saa.

Resoluutiota voi toki muokata asetuksista helposti, mutta ilmeisesti Gnome3:n kehittäjät ovat ajatelleet, ettei virkistystaajuus nykyään ole enää sellainen asia, jota käyttäjät haluaisivat muokata. Kuitenkin 60 hertsiä on melkoista painajaista kuvaputkinäytön kanssa, joten jollakin keinoin taajuus on ruuvattava ylöspäin. Itse käytän tähän XRandRia komentoriviltä:

xrandr --output CRT1 --mode 1152x864 --rate 75

Unityä voi käyttää myös ilman Compizia, ja tämä olisi muuten itselleni varsin sopiva järjestely, mutta jostain syystä Firefox ei suostu käynnistymään ilman Compizia ikkunointinaan. En tosin tiedä, onko vika 2D-ikkunointiohjelmassa (oletettavasti Metacity), vai Firefoxissa.

Unity on ihan hieno... tavallaan,
ja silloin kun sitä huvittaa toimia.
Kuva: Kuvakaappaus

Myös toinen painajainen itselleni oli se, että ulkoasu on päätetty lähestulkoon taustakuvaa vaille valmiiksi, eikä sitä voi juurikaan muokata oletussovelluksin. Ulkoasuasetuksista voi valita taustakuvan ja widgettien tyylin, ei muuta. Kun vielä kaikkialla käytetään mielestäni rumaa ja epäselvää Ubuntu-fonttia, alkaa uusi Ubuntu todella käydä silmien ja hermojen päälle.

Onneksi ulkoasua voi muokata vapaammin asentamalla Gnome Tweak Toolin:

sudo apt-get install gnome-tweak-tool

Toinen hyvä muokkaustyökalu on Compiz Config Settings Manager eli CCSM:

sudo apt-get install compizconfig-settings-manager

CCSM:llä voi muuttaa Compizin asetuksia laajemminkin, mutta sen Työpöytä-kategoriasta löytyvä Ubuntu Unity Plugin tarjoaa monia valintoja juuri Unityn muokkaamiseen: sitä kautta voi muuttaa esimerkiksi Unity-valikon läpinäkyvyyttä sekä erilaisia näppäinyhdistelmiä.

Kokonaisuutena tarkastellen Unity, Gnome3 ja Compiz vaikuttaa melko raakileelta, korkeintaan beta-tasoiselta. Vaikka säädettävien asetusten puutteeseen tottuu, pidän silti jatkuvaa eri komponenttien kaatuilua ja jäätymistä merkkinä siitä, että Oneiric on liian kesken työpöytäkäyttöön tällaisenaan.

Lopuksi vielä muutama muu omassa käytössä ilmi käynyt ongelma, ja kuinka ratkaisin ne:

1. Väärä ulkoasu tai näppäinasettelu
Tapa gnome-settings-daemon, ja toivo että sen uudelleenkäynnistyessä asetukset latautuisivat oikein (väliviiva tulee "+"-näppäimestä tai numpadin miinuksesta):

killall gnome-settings-daemon

2. Ikkunakehykset puuttuvat
Compiz on kaatunut, TTY:ssä (Ctrl+Alt+F1) kirjautumisen jälkeen:

killall -SIGKILL compiz
export DISPLAY=:0
metacity --replace

Sitten takaisin työpöydälle (Alt+F7 tai Alt+F8, vaihtelee), terminaali auki ja

compiz --replace

3. Unity puuttuu
Jos Compiz näyttää olevan hengissä, on Unityn Compiz-liitännäinen jäänyt latautumatta. CCSM auki ja täppi takaisin Ubuntu Unity Pluginiin.

4. Kello puuttuu reunasta
Järjestelmäasetukset auki, Järjestelmä » Aika ja päiväys. Välilehdeltä Kello täppi ruutuun Näytä kello paneelissa.

5. Työpöydän kuvakkeet puuttuvat
Nautilus ei ole käynnissä. Valitse Kotikansio -kuvake tai selaa tiedostoja muuten. Tarvittaessa Nautiluksen voi käynnistää myös päätteessä:

nautilus

6. Käyttäjä väsyy kaikkeen kikkailuun voidakseen käyttää konettaan
Työpöytävaihtoehtoja on useita, esimerkiksi kevyttyöpöytäympäristö LXDE:

sudo apt-get install lubuntu-desktop

Neljä riskiä vapaudelle

2011-10-12T14:17:00.000+03:00

George Orwellin kirja Vuonna 1984 on tänään
ajankohtaisempi kuin koskaan.
Kuva: Tuntematon ajattelija

Haluan esittää muutaman huolestuttavan esimerkin siitä, miten yksityisyyteemme puututaan tai halutaan puuttua. Vastaavanlaisia suunnitelmia on toki muitakin, mutta nämä nousivat itselleni - median avustuksella tai ilman - mieleen ensimmäisenä. Kommentteihin voi jättää omia huolenaiheitaan.

Sormenjälkirekisteri

Suomalaisen passin biotunnistee-
seen kuuluu myös asianomaisen
sormenjäljet, jotka tallennetaan
rekisteriin.
Kuva: Noble. Public Domain

Jos haluaisin matkustaa Schengen-maiden ulkopuolelle, pitäisi minun hankkia passi. Mutta nykyään myönnettävä "biopassi^?" ei oikeastaan houkuttele. Sen sijaan, että kitisisin RFID-sirun tietoturvasta, huolettaa itseäni enemmänkin passin myöntämiseen vaadittu sormenjälkien tallentaminen tietokantaan.

Kun sormenjälkirekisteriä otettiin käyttöön vuonna 2009, olivat poliitikot ja muut virkaapitävät kilvan julistamassa kansalle, että tämä kaikki on vain heidän edukseen, eikä tietoja käytetä heitä vastaan. Nyt, vuonna 2011, kuitenkin eduskunnassa mietitään, tulisiko poliisin sittenkin päästä käsiksi rekisteriin vakavien rikosten tutkinnassa.

Lapsipornofiltteri

Vuonna 2007 tuli voimaan Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista, ja Internet-operaattorit alkoivat asentaa omia DNS-suodattimiaan vuotta myöhemmin. Asiasta pidettiin mekkalaa, eikä vähiten suomalaisen lapsiporno.info -sivun jouduttua ilman pätevää syytä estolistalle.

Jo tuolloin valveutuneet kansalaiset huolestuivat sensuuriteknologian käytöstä muihinkin tarkoituksiin, vaikka heille vakuuteltiinkin muuta. Aika ajoin maamme päättäjät keksivät, miten kansan oloja voitaisiin entisestään parantaa laajentamalla estolista koskemaan milloin vihapuheita, milloin nettipokeria. Viimeksi asia nousi tapetille sisäasiainministeri Päivi Räsäsen tutustuttua Iltalehden uutiseen Onion-verkossa sijaitsevasta Thorlaudasta, ja keksittyään että lainsäädäntöä täytyy muuttaa¹.

Haittaohjelmat ja tietotekninen vakoilu

Saksassa poliisit jo tunkeu-
tuvat troijalaisineen koneel-
le. Koska Suomessa?
Kuva: Openclipart

Kirjoitin keväällä, että Suomessa on kaavailtu poliisille mahdollisuutta murtautua tietokoneelle rikoksenselvittelyä varten. Saksassa tällainen toiminta on jo käynnissä, ja saksalainen Deutsche Welle kertoi verkkosivuillaan, että joissakin Saksan osavaltioissa poliisi on käyttänyt hakkeriryhmän esille nostamaa haittaohjelmaa, "Bundestrojania" ("Valtiontroijalainen"), jolla voidaan vakoilla käyttäjää laajemminkin kuin mitä laissa on esitetty. Poliisit ovat kuitenkin kiistäneet käyttävänsä troijalaista lain vastaisesti.

Autojen sijainnin seuraaminen tiemaksun määrittelemiseksi

Autonavigaattori on hyvä
apuväline perille löytämiseen,
mutta täytyykö Isoveljenkin
tietää, minne menet?
Kuva: Openclipart

Silloin tällöin uutisiin nousee jonkun Tärkeän Ihmisen/Ryhmittymän ehdotus siitä, että autoveron sijaan/rinnalle pitäisi kehitellä sijaintiin ja ajankohtaan perustuva tie- tai ruuhkamaksu. Viimeksi tällaista julkisesti esitti liikenneministeri Merja Kyllönen.

Pääpiirteittäin idea on se, että satelliittipaikannuksen ja kaikkiin autoihin pakolla asennettavan laitteen avulla määriteltäisiin auton sijainti, ja sitten laskutettaisiin taajamissa ruuhka-aikaan ajelevia ihmisiä. "Mut hei eiks olis hyvä idea, et valvottais nopeuksia samalla?" ja niin edelleen.

Mitä yritän sanoa

Nostin tässä esille neljä enemmän tai vähemmän ajankohtaista poimintaa siitä, miten aluksi luodaan lainsäädäntö, joka mahdollistaa yksilönvapauden ja -yksityisyyden valvomisen tai rajoittamisen teknisesti niin, että se vaikuttaa joko moraalisesti oikealta/neutraalilta, tai vaikuttaa vain marginaaliseen ryhmään. Tällä tavoin pyritään minimalisoimaan kohu, vaikkakin Suomessa erinäiset ryhmät ovat onneksi kiitettävän valveutuneita.

Sitten kun laki on saatu läpi ja käytäntöön, alkaa luodulle tekniikalle löytyä muitakin käyttötarkoituksia. Lakia rukataan koskemaan vähän sitä sun tätä, ja ultimaattisena tavoitteena rakkaassa isänmaassamme ei tapahdu enää lainkaan rikoksia.

Mutta eikö se ole hyvä että valvotaan? Vai oletko sä joku rikollinen? Kuka meistä ei ole rikkonut lakia ja päässyt kuin koira veräjästä, kun mitään järjestelmällistä valvontamekanismia ei ole? Ihan oikeasti. Minä ainakin olen rikollinen.

Ei myöskään ole minkäänlaista tapaa ennustaa, mikä tulevaisuudessa mahdollisesti muuttuu rikolliseksi, ja minkä selvittelyyn sitten käytetään sekalaisin perusteluin luotuja valvontajärjestelmiä. Tänäkin päivänä on maita, joissa vääristä mielipiteistä päätyy hirteen roikkumaan.

En halua, että minun jokaista askeltani ja näppäimenpainallustani valvotaan yleisen edun - tai minkään muunkaan - nimissä, ja siksi vastustankin jyrkästi kaikkia yksityisyyteen edes teoreettisesti puuttuvia rajoituksia.
--
1) En ole varma, mitä kaikkea Räsänen on tarkkaan ottaen asiaan lausunut, mutta Piraattipuolueen kannanotosta voinee vetää jotain johtopäätöksiä.

Rautateilläkin asiakkaan (ja VR:n) kannattaa osata joustaa

2011-10-04T15:59:00.000+03:00

VR:n ja asiakkaan välisessä
riidassa konduktöörikään ei
säästy. (Kuva ei liity)

Kuva: Konduktööri ja myyntilaite,
Leif Rosnell/ VR Group

Helsingin Sanomien päätoimittaja Riikka Venäläinen kirjoittaa oman lehtensä verkkosivuilla kolumnissa Rautateillä asiakas ei ole ykkönen siitä, kuinka hän¹ sai mielestään asiatonta palvelua VR:ltä.

Kirjoitus on - sikäli mikäli se on edes lähelläkään totuutta - mielestäni hieno esimerkki suomalaisesta asiakas- ja myyjäkulttuurista: omista, vaikka miten vailla järkeä tai perustelua olevista, mielipiteistä pidetään uppiniskaisesti kiinni, eikä asiasta voida neuvotella millään tasolla². Lopulta molemmat osapuolet osoittavat toisiaan sormella, ja sanovat että "toi alotti!".

Varoituksen sana: vaikka kirjoitus liippaakin paikka paikoin tietotekniikkaa, on siinä paljon muutakin. See for yourself.

Pääpiirteissään tarina kulkee näin³:

Asiakas päättää olla ostamatta lippua lippuautomaatista, perustellen valintaa itselleen VR:n järjestelmäuudistuksella, joka poisti lippuautomaatit käytöstä. Sen sijaan asiakas kääntyy lipunmyyntipistevirkailijan puoleen.
Virkailija myy lipun, asiakas maksaa kortilla. Korttimaksun valmistuttua tietojärjestelmä lakkaa toimimasta. Asiakas ei ehdi saada lippua.
Asiakas tiedustelee, voisiko saada käsinkirjoitetun lipun tai mennä junaan ilman lippua. Asiaa selvittelee niin virkailija kuin hänen esimiehensä. Lopputulos: "et voi, et voi".
Asiakas inttää ja yrittää saada tahtoaan läpi. Lopulta, välttääkseen myöhästymisen. asiakas nousee junaan ilman lippua.
Asiakas selittää konduktöörille tilanteen, konduktööri tarjoutuu myymään asiakkaalle lipun. Asiakas ei suostu ostamaan lippua uudelleen. Konduktööri ilmoittaa, että asiakkaan tulee poistua junasta seuraavalla asemalla, koska asiakkaalla ei ole matkaan oikeuttavaa lippua.
Konduktööri kehottaa asiakasta poistumaan junasta. Kehotuksensa tehostamiseksi konduktööri alkaa kuljettaa asiakkaan matkalaukkua pois. Asiakas suivaantuu hänen tavaroihinsa koskemisesta, ja vaatii että asia selvitetään saman tien. Konduktööri ei ole yhteistyöhaluinen, ja vie laukun asiakkaan näköpiirin ulkopuolelle.
Asiakas hätääntyy laukkunsa kohtalosta, ei edelleenkään poistu junasta, ja matka jatkuu seuraavalle asemalle.
Seuraavalla asemalla poliisi saapuu asiakkaan luo. Asiakas kuvailee tapahtumasarjaa, etsii laukkunsa ja poistuu junasta. Asiakas pyytää niinikään asemalle jääneitä poliiseja kuin konduktööriä tekemään jotain asian selvittämiseksi. Poliiseilla tai konduktöörillä ei ole mielenkiintoa asian selvittämiseen. Konduktööri uhkailee asiakasta asiakkaan aiheuttaman konduktöörin mahdollisen seuraavasta junasta myöhästymisen aiheuttamilla kustannuksilla.
Asiakas soittaa VR:n toimitusjohtajalle. Johtajan sihteeri ilmoittaa, että johtajalla on parempaa tekemistä, mutta lupaa jonkun soittavan takaisin.
VR:ltä soitetaan takaisin, ja asiakkaalle toimitetaan uusi lippu määräpaikkaan. Asiakas on saapuessaan perille kuitenkin myöhässä.
Seuraavana päivänä asiakas saa VR:ltä puhelimitse vastauksena tiedusteluihinsa, että heidän mielestään asia on loppuunkäsitelty, ja että konduktöörin toiminta oli oikeaa.
Asiakas kirjoittaa kiukuspäissään vihaisen kolumnin oman lehtensä verkkosivuille. Motiivia tähän voi jokainen itse arvailla.

Junalla matkustaessakin voi
tulla mutkia matkaan. Niistä
voi kuitenkin selvitä jos suos-
tuu hiukan joustamaan.

Kuva: Openclipart

Kolumnista herää itselleni enemmän kysymyksiä kuin muita ajatuksia. Suorastaan käsittämätöntä, miksei kumpikaan osapuoli halunnut taipua toisen pienimpäänkään vaatimukseen. Ihmeteltävää riittää niin paljon molemmissa osapuolissa koko jupakan matkalla, että onkin syytä käydä ne kaikessa rauhassa läpi. Numerointi on sama kuin edellä.

Miksei asiakas voinut ostaa lippua automaatista, kun ne kerran toimivat kunnolla? Toki tässäkin vika olisi voinut viedä rahat, mutta todennäköisesti asiakas olisi kuitenkin säästänyt näin aikaa ja ehkä saanut asian selvitettyä jo ennen junan lähtöä.
Miten on mahdollista, että järjestelmä vain lakkaa toimimasta, vaikka asiakas on maksanut? Miksei tätä tapahtumaa voida varmistaa ja lippua tulostaa jälkikäteen saman tien? Kuka tämän järjestelmän oikein on toteuttanut? Oikeastaan uskoisin, että asiakas ei tässä hötäkässä rahaa menettänyt, vaan veloitus peruutettiin ja rahat palautettiin järjestelmän havaitessa poikkeaman. Jos näin ei käynyt, on järjestelmä oikeasti toimintakelvoton.
Miksei asiakkaalle voida tehdä käsin lippua? Jos taustapalvelimet lakkaavat toimimasta, lopettaako VR toimintansa siksi aikaa? Toisaalta, miten asiakas kuvittelee konduktöörin tietävän, onko matkustaja yrittänyt ostaa lipun, jos asiakas nousee ilman mitään todisteita junaan?
Miksei asiakas voinut käyttää vähää aikaansa ostaakseen uuden lipun? En tiedä, kauanko tähän neuvotteluun kului aikaa, mutta voisin kuvitella että asiakkaalle oltaisiin tässä ajassa ehditty tehdä uusi lippu tai edes joku dokumentti. Miksei jo tässä vaiheessa asiasta tehty VR:lle jonkinlaista "tikettiä" ja asian selvittelyä aloitettu? Lopputuloksena asiakas oli tyytymätön ja liputon, VR (ainakin hetkellisesti) yhden matkalipun euromäärän verran rikkaampi.
Kuten edellä ihmettelin, miten asiakas ajatteli todistaa olevansa oikeassa ilman lippua? Ei konduktööri voi jokaisen liputtoman matkustajan kohdalla olettaa, että "joo toi tarina on ihan totta, antaa sen ny mennä ilmaseks". Miksei asiakas voinut taipua ostamaan lippua konduktööriltä, ja sitten hoitaa korvausasiat myöhemmin ajan kanssa? Ei kai "keski-ikäisen tutkijan" taloutta kaada ostaa toista reilun viidenkympin⁴ lippua, varsinkin kun tämän menetetyn rahan saisi todennäköisesti myöhemmin takaisin?
Miksi konduktööri loukkaa asiakkaan omaisuuden koskemattomuutta antamatta mitään järkevää selitystä siitä, mitä ja miksi on oikeastaan tekemässä? Toisaalta, miksei asiakas voi toimia konduktöörin määräyksen mukaan ja poistua junasta? Ehkä tässä vaiheessa tapaus on jo kasvanut niin eeppisiin mittasuhteisiin, että asiakas kokee tilanteen olevan taistele-tai-pakene-tyylinen ja ryhtyy kaikin rationaalisin ja irrationaalisin keinoin puolustamaan itseään ja vakaumustaan. Myös konduktöörin asiakaspalveluhenkisyys tulee kyseenalaiseksi: missä herrasmiesmäinen⁵ kohteliaisuus? Asiakasta voi kohdella asiallisesti, mutta päättäväisesti samaan aikaan. Konduktöörillä ei ehkä ole siinä hetkessä mahdollisuuksia selvittää tilannetta, mutta tämä pitää kertoa myös asiakkaalle ja kertoa, miksi asiakkaan tulee toimia tietyllä tapaa. Nyt tilanne alkoi mennä uhkaavasti henkilökohtaiselle tasolle, molempien riitapukarien toimesta.
Tähän kohtaan liittyen minulla ei ole edellinen kohta huomioonottaen mitään lisättävää.
Asiakas on ymmärrettävästi aiheuttanut poliisille työtä omalla jääräpäisellä toiminnallaan, eikä VR:n ja asiakkaan välinen riidan ratkaisu kuulu poliisimiehille millään tapaa. Konduktööri eittämättä käyttäytyi tilanteessa sopimattomasti, johtuen asiakkaan aiheuttamasta turhautumisesta ja stressistä. En väitä mitään, mutta voisin kuvitella, ettei asiakkaankaan konduktöörille suomat sanat olleet tässä vaiheessa enää aivan kohteliaimmasta päästä. Kuitenkin asiakaspalvelijana konduktöörin pitäisi kohdella asiakkaita tilanteessa kuin tilanteessa kohteliaasti ja huomaavaisesti, ja tässä on tapahtunut ylilyönti.
Miksi asiakas soittaa VR:n toimitusjohtajalle, eikä lähde selvittämään asiaa niinkuin kaikki muutkin, asiakaspalvelun kautta? Kuvitteliko asiakas, että hänen sosiaalinen statuksensa asettaisi hänet johonkin erityisasemaan (vaikka näin olisikin)?
VR tuskin sai tässä ajassa asiaa täysin selvitettyä, mutta päätti hyvän tahdon eleenä tarjota matkalipun asiakkaalle. Toiminta oli mielestäni aivan oikea, ja onkin ihmeellistä että asiakas suhtautui siihen kuin suurenakin loukkauksena.
Ihmetyttää, miten VR voi pitää konduktöörin toimintaa oikeana, vaikka kirjoituksen mukaan konduktööri ei toiminut erityisen kohteliaasti tai asiakaspalveluhenkisesti. Tämä taas voi selittyä osin sillä, että kolumni kertoo vain kolikon toisen puolen. Kolumnista saa sellaisenkin kuvan, että VR ei vastannut kaikkiin asiakkaan huolenaiheisiin, jolloin asian julistamista loppuunkäsittelyksi on lähinnä asiakkaan loukkaamista.
Tavallisesti tällaisissa tilanteissa asiakas nielee kiukkunsa tai "pahimmassakin" tapauksessa kirjoittaa kirjoituksen, jota enemmän tai vähemmän lyhennellään, paikallislehden lukijapalstalle. Asiakas päätti kuitenkin käyttää hyväkseen asemaansa lehden päätoimittajana, ja käyttää virtuaalisia palstamillimetrejä oman turhautumisensa purkuun.

On totta, että VR:n toiminnassa oli tässä tapauksessa paljon puutteita, mutta näkisin että niin oli myös asiakkaassa. Syylliseksi haluan osoittaa siten molemmat osapuolet. Jos jompikumpi osapuoli olisi edes jossain vaiheessa suostunut hieman joustamaan omissa valinnoissaan, oltaisiin jupakalta vältytty ainakin osittain - ellei täysin.

Venäläisen tarkoituksena on varmasti herättää ajatuksia ihmisissä, mutta tällä kertaa ainakin minulle kirjoitus kuulostaa lähinnä keski-ikäisen tutkijan kitinältä siitä, miten häntä on kaltoinkohdeltu.

DISCLAIMER: Haluan kuitenkin korostaa vielä kerran, että en ollut tilannetta paikalla näkemässä, eikä minulla ole kolumnin ulkopuolista tietoa asiasta. En myöskään osaa arvioida kolumnin ja todellisuuden poikkeavuutta millään tapaa. Ja kuten alussa mainitsin, vaikka oletankin että päätoimittaja Venäläinen kirjottaa omasta kokemuksestaan, on mahdollista että näin ei ole.
--
1) Koska kolumnissa mainitut tuntomerkit tuntuvat täsmäävän, oletan että Venäläinen kirjoitti omasta kokemuksestaan. Voin olla väärässäkin.
2) Valitettavasti joskus asiansa ilmaisemiseen tarvitsee suomessa järjettömän pitkiä virkkeitä. Tämä olkoon esimerkkinä siitä.
3) Koska en ollut todistamassa tapausta, vedän rohkeasti toimittajan kirjoituksista omia johtopäätöksiäni. Todellisuus ja tämä kuvailu todennäköisesti poikkeaa radikaalisti. Selvennykset silminnäkijöiltä ja asianomaisilta totuttuun tapaan kommentteihin.
4) Aikuinen, Helsinki-Jyväskylä, Pendolino, 2. lk, 54,12 € verkkosivuilta ostettuna.
5) En tiedä, oliko kyseinen konduktööri mies vai nainen, mutta mielestäni herrasmiesmäisesti voi käyttäytyä sukupuolesta riippumatta.

Selaimet testipenkissä: Chromium voittajaksi

2011-09-04T19:06:00.000+03:00

Chromium vei muita selaimia 6-0 mm. suorituskykyisen
V8-JavaScript-moottorinsa ja monien prosessiensa ansiosta.

Kuva: Kuvakaappaus/ Chromium

Testasin vuonna 2009 muutamia selaimia, ja tuolloin Konquerorista, Operasta, Firefoxista ja Arorasta voittajaksi selviytyi Konqueror.

Tällä kertaa selainvalikoima oli eri, ja testin voitti Chromium repimällä jok'ikisestä testistä täydet pisteet.

Miten testattiin

Testissä käytettiin Ubuntu Linuxin versiota 11.04 seuraavanlaisessa kokoonpanossa:

Intel Core i5 650, 2×3,2 GHz, hypersäikeistys päällä
4 Gt DDR3 (2×2Gt@1333MHz)
ATi Radeon HD 3450, fglxr käytössä, resoluutio 1152x864.

Selaimista valittiin ne versiot, jotka olivat tarjolla Ubuntun pakettivarastoissa, paitsi Operasta, josta käytettiin viimeisintä vakaata versiota, sillä Operaa ei löydy Ubuntun pakettivarastoista. Sulkeissa käytetty jäsennysmoottori versioineen.

Chromium 13.0.768.215 (WebKit 535.1)
Mozilla Firefox 6.0.1 (Gecko 6.0)
Opera 11.51 (Presto 2.9.168)
Midori 0.4.0 (WebKitGtk+ 1.3.13)

Testit

Selaimia testattiin kuudella testillä:

V8 Benchmark Suite testasi selainten JavaScript-tehokkuutta,
HTML5test testasi selainten HTML5-tukea,
ACID3 testasi selainten CSS-tukea,
Peacekeeper testasi selainten tehokkuutta yleisesti

Edellämainittujen lisäksi testasin selainten laskentasuorituskykyä yksinkertaisella JavaScript-pätkällä, joka suoritti "i++":aa 10 sekunnin ajan. Tämä testi suoritettiin sekä yhdessä että neljässä välilehdessä samanaikaisesti.

Pisteytys

Koska testien pisteytys oli keskenään yhteensopimaton, annettiin kustakin testistä parhaan tuloksen saaneelle 4 pistettä, 2. parhaalle tulokselle 3 pistettä ja niin edelleen. Tasatuloksissa molemmille annettiin yhtä monta pistettä.

Tulokset

Sulkeissa olevat tulokset ovat testien antamia pistemääriä. Raakalaskennan tulos on miljoonaa laskutoimitusta kymmenessä sekunnissa.

Testi	Chromium	Firefox	Opera	Midori
V8	4 (10820)	3 (5100)	2 (4437)	1 (3922)
HTML5	4 (322)	3 (313)	1 (286)	2 (288)
ACID3	4 (100)	1 (97)	4 (100)	2 (99)
Peacekeeper	4 (11748)	2 (6514)	3 (9491)	1 (5771)
Raaka 1välil.	4 (105)	2 (70)	1 (59)	3 (72)
Raaka 4välil.	4 (206)	3 (86)	2 (58)	1 (N/A)
Yhteensä	24	14	13	10

Chromium oli jokaisessa testissä täysin omassa luokassaan (pl. ACID3, jossa se ja Opera saivat molemmat täydet pisteet), eikä varmasti vähiten sen kehittyneen V8-JavaScript-moottorinsa takia. Testin selaimista ainoana Chromium ajaa jokaista välilehteä omassa prosessissaan, minkä hyöty on parhaiten huomattavissa raakalaskennan tuloksista: kun molemmat ytimet olivat täydellä käytöllä, tulos oli liki kaksinkertainen.

Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana: Midorilta jäi
ACID3 -testissä puuttumaan yksi ainoa piste.

Kuva: Kuvakaappaus/ Midori/ACID3

Muilla selaimilla oli enemmän tai vähemmän vaikeuksia, kun neljä välilehteä taisteli yhden prosessin resursseista. Itselleni käsittämättömästä syystä HTop-valvontatyökalu tosin ilmoitti Firefoxin käyttävän yhdellä prosessillaankin 120 prosenttia suorittimesta, siinä missä Midorin ja Operan suoritinkäyttö oli tasaista sataa prosenttia. Midorin tulos monella välilehdellä ei tosin ollut mielekäs, sillä Midori ei suostunut ajamaan kaikkia skriptejä samaan aikaan, vaan se suoritti niitä peräkkäin. Myös Firefox kärsi hieman siitä, että ajoaika ei pysynyt kymmenessä sekunnissa kaikilla välilehdillä, mutta heitot olivat vain joitakin sekunteja ja ne otettiin huomioon pisteytyksessä.

Positiivista oli huomata, että HTML5-tuki oli joka selaimessa - jopa vähemmäntunnetussa Midorissa - hyvällä tasolla. Täyteen 450 pisteeseen on joka selaimella kuitenkin vielä matkaa: vaikka paikalliset tietovarastot (localStorage ja kumppanit) ovatkin selaimissa hyvin tuettuna, esimerkiksi kaikkia input-tyyppejä ei taida vielä mikään selain täysin tukea.

HTML5-testissä Firefox sai pistemääräksi 313 pistettä, 9
vähemmän kuin tämänkin kisan voittanut Chromium mutta
huomattavasti enemmän kuin Opera tai Midori.

Kuva: Kuvakaappaus/ Firefox/ HTML5test

Tällaiset testit eivät tietenkään anna täydellistä kuvaa siitä, millainen selain on oikeassa käytössä. Varsinaisessa nettiselailussa myös käytön helppous ja selaimen muut toiminnot vaikuttavat luonnollisesti myös siihen, millaiselta selain vaikuttaa käyttäjälle. Varsinkin HTML5-tuen kehittyminen tulee varmasti vaikuttamaan vielä radikaalisti Internet-selailukokemukseemme.

Kuten vuonna 2009, myöskään nyt en ole valmis siirtymään "parhaaseen" selaimeen vakioselain Firefoxistani. Tuliketun ja minun välille on vuosien aikana kehittynyt eräänlainen viha-rakkaussuhde¹: toisinaan ihailen sen välilehtiryhmiä ja laajaa lisäosavalikoimaa, toisinaan sitten kiroan ihmeellisiä bugeja JavaScript-moottorissa ja kaatumista kesken kaiken. Ehkä kaikki olisi paremmin, jos käyttäisin Chromiumia, mutta tässä asiassa minun täytyy vain kuunnella sydäntäni.
--
1) Tässä vaiheessa Firefox otti ja kaatui, eikä suostunut enää kaatumatta avaamaan artikkelia editoitavaksi, joten kirjoitin tämän postaukseni loppuun Chromiumilla. Ihan totta.

Suomalaiset artistit Groovesharkissa

2011-08-23T17:35:00.001+03:00

Groovesharkissa on paljon musiikkia,
joista valtaosa on jaossa laittomasti.

Kuva: Openclipart

Kirjoitin aiemmin Grooveshark-musiikkipalvelusta, ja siinä ohimennen mainitsin, että palvelussa oleva musiikki on suurelta osin jaossa ilman sopimusta - toisin sanoen laittomasti. Groovesharkin sivuilta löytyy lista, jossa sopimuksen tehneet yhtiöt listataan, mutta suurista levy-yhtiöistä vain EMI komeilee listalla.

Mitähän sitten suomalaisten artistien musiikkia kustantavat yhtiöt oikeastaan ajattelevat Groovesharkista? Lähestyin viittä merkittävää Suomessa toimivaa levy-yhtiötä sähköpostitse.
Tiedusteluviestissä kysyttiin yhtiön suhtautumista Groovesharkissa olevaan musiikkiin ja mahdollisista suunnitelmista musiikin lisensoimiseksi Groovesharkiin.

Kotimaiset artistit ovat suurimmaksi osaksi kansainvälisten suurlevy-yhtiöiden suomalaisten osastojen listoilla. Tiedustelu lähetettiin seuraaville levy-yhtiöille¹:

Warner Music Finland: Antti Tuisku, Chisu, HIM, Juha Tapio, Laura Voutilainen, Sturm und Drang, Vesa-Matti Loiri ja muita.
Sony Music Entertainment Finland: Anna Abreu, Egotrippi, Indica, Katri Ylander, Pariisin kevät, Teleks, Waldo's People ja muita.
EMI Music Finland: CMX, Haloo Helsinki!, Jorma Kääriäinen, Lovex, Mikko Kuustonen, Neljä ruusua, Topi Sorsakoski ja muita.
Universal Music: Kolmas nainen, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Maria Lund, Munamies, Olavi Uusivirta, Puhuva kone, Stella ja muita.
Playground Music Finland: Apulanta, Ezkimo, Jarkko Martikainen, Poets of the Fall, The Rasmus, Rytmihäiriö, YUP ja muita.

Tiedusteluun oli vastannut tätä kirjoittaessa Sony Music Entertainment Finlandin digital director Saara Pekkonen ja Playground Musicilta Tom Pannula.

Pannula ilmoitti, että heillä on sopimus Merlin Network -yhtiön kanssa, joka puolestaan ilmeisesti kokeilee Groovesharkia ainakin jollain asteella. Merlin Network on indieartisteja edustava voittoa tavoittelematon yhtiö. Tiedustelin Merlin Networkiltä lisätietoja asiaan liittyen, mutta tätä kirjoittaessa ei vastausta vielä oltu saatu.

Sony Music Entertainment Finlandin Pekkonen kertoi, että heidän artistiensa musiikki on palvelussa tällä hetkellä luvatta ja vasten heidän tahtoaan. Kuitenkin heillä on hyviä kokemuksia Spotifyn suhteen, ja he uskovat pilvimusiikkipalvelujen yleistyvän edelleen:

Streamauspalvelut tulevat varmasti olemaan edelleen ja tulevaisuudessa olemaan vielä entistä vahvempia - syy piilee ihmisten tavasta käyttää/kuluttaa ja "omistamisen[" ]ajatuksen muutoksesta.

Pekkonen kuitenkin on sitä mieltä, että Grooveshark ei - ainakaan vielä - ole sen mittaluokan palvelu, että siihen mukaan lähdettäisiin. Pekkonen käyttää tässä termiä "lähikuukausina", jonka näen kertovan omaa kieltään Internetin mukanaantuomasta hektisyydestä myös musiikkibisnekseen.

Warnerilta, EMI:ltä ja Universalilta ei saatu vastausta. EMI:llä on sopimus Groovesharkin kanssa, joten olisikin ollut mielenkiintoista kuulla heidän näkemyksiään asiasta.²

Oma näkemykseni Groovesharkin suhteen on, että levy-yhtiöiden kannattaisi ennemminkin ottaa rahaa ja antaa musiikin soida kuin taistella laitonta kuuntelua vastaan - tai vain passiivisena möllöttää taustalla. Uskoisin, että myös artisteilla - varsinkin niillä pienemmillä - voisi olla suurtakin mielenkiintoa pilvipalveluja kohtaan, jotta heidän musiikkinsa tulisi ylipäänsä kuulluksi.

Ohessa vielä tiivistelmä tämän "kyselykierroksen" tuloksista taulukkomuodossa:

Levy-yhtiö	Musiikkia GS:ssa?	Sopimus GS:n kanssa?	Suhtautuminen GS:ssa olevaan musiikkiin
Warner	Kyllä	Ei	Ei tied.
Sony	Kyllä	Ei	Kielteinen
EMI	Kyllä	Kyllä	Ei tied.
Universal	Kyllä	Ei	Ei tied.
Playground	Kyllä	Epäselvä	Epäselvä

--
1) Mainitut artistit ovat vain valitsemiani otoksia levy-yhtiön kotimaisista artisteista.
2) Vinkiksi Warnerille, EMI:lle ja Universalille: mahdolliset vastineet ja oikaisut voi jättää myös kommentteihin ;)

Pahat sanat eivät oikeuta sananvapauden rajoittamiseen

2011-08-02T00:27:00.000+03:00

Mielestäni on väärin vaatia
"pahoja" asioita kertovia
ihmisiä vaikenemaan.
Kuva: REL Waldman: Quiet
CC-By-SA 2.0

Tämä kirjoitukseni ei liity tietotekniikkaan oikeastaan mitenkään, mutta sananvapaus on eräs tämän blogin aiheista, kuten sloganista voidaan lukea.

Norjan tapahtumien jälkeen on julkisuuteen ilmaantunut ihmisryhmiä, jotka haluaisivat kitkeä vihapuheita kaikin keinoin, jotta tuollaisilta tragedioilta vältyttäisiin jatkossa. Olen edelleen sitä mieltä, että maailmaa ei pelasteta kontrolloimalla sitä, mitä saa sanoa.

Ymmärrän, että tällainen traaginen tapahtuma nostaa monenlaisia mielipiteitä pintaan, varsinkin kun media toitottaa tapahtumasta päivästä toiseen. On kuitenkin syytä pitää pää kylmänä, sillä minkäänlainen massamurha ei oikeuta vielä pahempaan rikokseen: sananvapauden¹ rajoittamiseen².

Minulle sananvapautta on se, että saan ilmaista itseäni ja mielipiteitäni kenenkään sitä rajoittamatta. Sananvapauteen pitää kuulua myös oikeus sanoa asioita, jotka eivät ole yleisen mielipiteen mukaisia, ja jotka voivat tuntua jostakusta tai kaikista loukkaavalta tai muuten pahalta. Luonnollisesti myös vastapuolella tulee olla samat oikeudet.

Toisin sanoen kukaan ei saa tulla rajoittamaan mielipiteitäni. Minun pitää saada olla sitä mieltä, että maahanmuutto ei ole hyvä asia. Minun pitää saada olla homojen adoptio-oikeutta vastaan. Minun tulee myös saada kertoa haluamillani keinoilla mielipiteistäni. Sinulla tulee olla samat oikeudet.

Kaikkea ei kannata sanoa ääneen,
mutta kuka päättää, mihin raja
vedetään?
Kuva: Openclipart

Vihapuheen määritelmä on hieman epäselvä, vaikka termiä paljon käytetäänkin. Monet haluavat kuitenkin kitkeä sen keskuudestamme, joten on ehkä syytä yrittää vetää jokin raja: onko maahanmuuton kritisointi vihapuhetta? Entä, jos sanon etten pidä muslimeista? Entä saksalaisten vihaaminen? Entä Jani Toivolan kutsuminen homoneekeriksi? Jokainen asettaa oman rajansa, mutta mielestäni on väärin vaatia muita rajoittamaan puheitaan siksi, että ne ovat jonkun silmissä vihamielisiä.

En tarkoita, etteikö jokaisen tulisi miettiä sanomisiaan ja kirjoittamisiaan - päinvastoin. Ideaalimaailmassani ihmiset voisivat keskustella ja neuvotella erimielisyyksistään ja saavuttaa kompromisseja ilman väkivaltaa. Samaa mieltä ei tarvitse olla, eikä edes pitää toisen mielipiteistä. Toisen suuta ei kuitenkaan pidä tukkia siksi, että hän on "väärässä" tai "puhuu pahoja asioita".

Sinun, hyvä lukijani, ei myöskään tarvitse olla tästä kirjoituksesta samaa mieltä kanssani. Saat minun puolestani kirjoittaa keskustelupalstoille että "se Eskelisen Riku kirjoittaa järjetöntä roskaa blogissaan ja on täysin väärässä". Toki toivoisin, että kommentit kattavine perusteluineen jätettäisiin tämän kirjoituksen yhteyteen, jotta voisin vastavuoroisesti ottaa kantaa niihin ja selvittää mahdollisia epäselvyyksiä.

Mutta tärkeintä on, että kunnioitamme toisiamme niin paljon, että annamme toisillemme mahdollisuuden kertoa kaiken. Myös ne väärät, pahat, ilkeät ja likaiset asiat.
--
1) Sananvapaudella tarkoitan tässä kirjoituksessa kaikenlaista itsensä ilmaisemisen vapautta.

2) Tässä edustan taas vain omaa arvomaailmaani arvostaessani enemmän sananvapautta kuin elämää. Kerrottakoon, etten hyväksy myöskään hyökkäyksiä henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kuin puolustautumistarkoituksessa.

Disclaimer: Tässä kirjoituksessa olen käyttänyt erilaisia - kärjistettyjäkin - esimerkkejä. Niitä ei pidä tulkita mielipiteiksini, vaikka paikoitellen sähäköillä sanavalinnoilla haluankin houkutella lukijaa miettimään omaa suhtautumistaan asioihin.

Googlen liiallinen valta vaaraksi tiedoillesi

2011-07-24T17:17:00.001+03:00

Googlen yksinvaltius
verkossa on omiaan
vaarantamaan verkko-
persoonallisuuden ja
-sisällön.
Kuva: Osa Google-logosta/
google.fi

Kirjoitin kuukausi sitten niistä vaaroista, joita pilvipalveluihin liittyy. Google kuitenkin toi toiminnallaan esiin aivan uudenlaisen uhan: sulkemalla käyttäjätilejä Google voi aiheuttaa suurta haittaa yksilön Internet-minälle.

Ongelma on todellinen, sillä Google omistaa monia sellaisia verkkopalveluja, joita käytetään laajasti itsensä ilmaisuun: YouTube, Blogger, GMail ja uusimpana kohuttu yhteisöpalvelu Google+.

Kaikkia näitä (ja monia muita) palveluja käytetään samalla Google-tunnuksella. Kun Google päättää sulkea tunnuksen, käyttäjä käytännössä menettää kaiken sen tiedon, mitä hän on koskaan Googlen palveluihin siirtänyt. Kun tämä tarkoittaa mm. valokuvia Picasassa, videoita YouTubessa, blogipostauksia Bloggerissa ja sähköposteja GMailissa, alkaa Googlen palveluja suosivalle tulla todellista vahinkoa.

Eikä tämä ole täysin utopiaa, sillä Google on todistanut todella sulkevansa kokonaisia profiileja syistä, joita se ei suostu tilienomistajille kertomaan. ZDNetin kirjoittajat Violet Blue ja Adrian Kingsley-Hughes esittelevät kirjoituksissaan todellisia tapauksia, joissa tilejä on suljettu, eikä Google selvästikään ole halukas perustelemaan tekojaan mitään tai muutenkaan kuulemaan käyttäjiensä valitusta.

Googlen palvelimilla on
paljon sellaista tietoa, jonka
menettäminen aiheuttaisi
harmia, kuten monien sähkö-
postit.
Kuva: Paul Hammond: Server
Porn. CC-By 2.0

Google onkin saavuttanut liki monopoliaseman verkkosisältöön. Nyt vaikuttaa siltä, että Googlellakin tämä on havaittu ja nyt pilotoidaan uudenlaista strategiaa: kiristämistä. Google voi keksiä käytännössä minkälaisia ehtoja tahansa, ja vaatia käyttäjiään noudattamaan niitä: joko teet niin kuin Google-setä tekee, tai et näe sähköpostejasi etkä valokuviasi enää ikinä.

Tällainen Internetin suurruhtinaan tehtävä ei ole kuitenkaan missään mielessä sopiva Googlelle, johon käyttäjän ei ole käytännössä lainkaan mahdollista ottaa yhteyttä. Googlen epävirallinen motto "don't be evil" ("älä ole paha") on lisäksi kuin muisto vain.

Tämä onkin hyvä hetki ryhtyä ajattelemaan, kuinka paljon me itse kukin olemme oikeastaan antaneet Internet-itsestämme Googlelle, ja mitä seurauksia sillä olisi jos Google päättäisi, ettemme enää ansaitse päästä käsiksi tietoihimme.

Voin itse myöntää, että minulla on tämän Googlen tarjoaman blogin lisäksi sähköpostitili GMailissa. Lisäksi Google toteuttaa KServer-palvelimeni sähköpostitilit.

Googlelle pitäisikin saada varteenotettavia kilpailijoita, jolloin käyttäjät ennen pitkää jakautuisivat eri palveluiden kesken, eikä yksittäisen palveluntarjoajan - olkoon se Google tai jokin muu - toiminta aiheuttaisi koko Internet-persoonan tuhoutumista. Ensiavuksi tähän pitäisi kuitenkin puuttua lainsäädännöllisesti, ja siten pakottaa verkkopalvelut huolehtimaan siitä, että käyttäjien tiedot ovat turvattuja.

Lopuksi kannattaa vakavasti harkita, onko Google+:aan rekisteröityminen järkevää: haluatko antaa Googlen panttivangiksi vielä sosiaalisen elämäsi verkossa?

--
Otan tietoisen riskin lähettäessäni tämän Googlen hallinnoimaan Bloggeriin. Jännityksellä seuraamme, koska Google poistaa tunnukseni koska en olekaan heidän puolellaan tässä kirjoituksessa.

Effi älähti TTVK:n käytöksestä syyttää liittymänhaltijaa

2011-07-21T22:23:00.000+03:00

Effi kiinnittää huomiota TTVK:n tapaan
kohdella liittymänomistajaa automaattisesti
syyllisenä.
Kuva: Public Domain/ Riku Eskelinen

Sähköisiä oikeuksia puolustava yhdistys Electronic Foundation Finland ry (Effi) julkaisi tänään lehdistötiedotteen otsikolla "IP-osoite ei yksilöi käyttäjää", jossa se ruotii Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n (TTVK:n) tapaa lähettää tekijänoikeusrikkomusvaatimuksia IP-osoitetunnistuksen perusteella. Effin huoli on mielestäni täysin aiheellinen.

IP-osoitetunnistuksella tarkoitetaan käytännössä sitä, että oikeudenhaltija (tässä siis TTVK) hakee oikeusteitse operaattorilta tiedon siitä, kenen nimissä olevalle liittymälle IP-osoite oli osoitettuna tiettynä hetkenä.

Kuitenkaan IP-osoite ei ole missään nimessä sellaista todistusaineistoa, jolla voitaisiin aukottomasti osoittaa laittomasti materiaalia lataava henkilö, eli syyllinen. Viime vuoden elokuussa kirjoittamani postaus asiasta selittää, miksi.

Siksi TTVK:n - tai yhtään kenenkään - ei pitäisi tuollaisten tietojen perusteella alkaa syyllistämään liittymänhaltijaa. TTVK ei muutenkaan ole minkäänlainen viranomaistaho, vaan enemmänkin äärimmäisen puolueellinen yksityinen järjestö. Myös Effin tiedotteessa ihmetellään asiaa:

"Erityisen oudoksi asian tekee se, että TTVK, yksityinen yhdistys eikä mikään viranomainen, käyttäytyy kuin se olisi lainsäätäjä, poliisi, syyttäjä ja tuomari samalla kertaa lähetellessään tällaisia 'teidät on todettu syylliseksi' -kirjeitä", paheksuu Effin varapuheenjohtaja Tapani Tarvainen.

TTVK toimii kuin paraskin poliisi,
vaikka ainakaan toistaiseksi tekijän-
oikeusmafia ei ole tullut ketään
kotoa hakemaan.
Kuva: Openclipart

TTVK:n on suhteellisen helppo jakaa tällaisia "anna rahaa tai mennään käräjille" -lappuja käytännössä kenelle tahansa. Monet varmasti pelästyvät tällaista signaalia noinkin virallisen kuuloiselta järjestöltä, ja maksavat mukisematta oikeusjutun pelossa.

TTVK:lle tällainen on tietenkin äärimmäisen kannattavaa toimintaa - oikeudessahan pitäisi sitten näyttää toteenkin asioita, eikä vain itsenäisesti päättää jonkun olevan syyllinen.

Tässä suhteessa TTVK osoittaakin olevansa harhaisen kaukana siitä todellisuudesta, missä oikeat lihaa ja verta olevat kuluttajat ovat. TTVK tuntuu omien tiedotteidensa perusteella olevan jopa ylpeä siitä.

TTVK:n intressien mukaista on luonnollisesti pyrkiä tappamaan kaikki muutos, sillä se vaatisi sopeutumista ja ehkä jopa vanhentuneiden mantrojen toistelun lopettamista. Siksi sitä ei luultavasti kiinnosta millään mittaa esim. Effin esiin nostama ongelma avointen WLAN-verkkojen tarjoamisen suhteen (Effin lehdistötiedote):

Omistajan syyllistäminen avoimen WLANin käyttäjien teoista lyö myös eduskuntaa vasten kasvoja yrittäessään mitätöidä keväällä säädetyn lain, jonka mukaan avointa WLAN-verkkoa saa laillisesti käyttää.

"Mitä järkeä on sallia avoimen WLANin käyttö, jos sellaisen tarjoaminen tehdään käytännössä mahdottomaksi", ihmettelee Timo Karjalainen ja jatkaa, "Eihän Destiakaan ole vastuussa rikoksista, joita sen vapaasti käytettäväksi tarjoamilla teillä tehdään."

Päivitys H-Townin palvelinmurtoon liittyen

2011-07-14T18:38:00.000+03:00

H-Townilta vastattiin heille esittämiini
kysymyksiin.

Kuva: Davide Restivo: A Modern Hacker #1
CC-By-SA 2.0

Kirjoitin viikko sitten perjantaina 8.7. H-Townin palvelimelle murtautumisesta. Tiedustelin samalla H-Townilta lisätietoja asiaan liittyen. H-Townin Sales and marketing director Antti Peltomäki vastasi kysymyksiini.

Tässä päivityksessä käyn lyhyesti läpi nämä uudet tiedot. Edellistä kirjoitustani on myös päivitetty.

Peltomäki kertoo, että heidän näkemyksensä mukaan palvelimelle todennäköisesti ei murtauduttu varsinaisesti käyttäjätietojen hankkimista varten:

Lyhyesti sanottuna vaikuttaa siltä, että tietomurto oli enemmänkin kohdistettu serveriä kohtaan ja sitä käytettiin hyväksi floodaukseen. Ennen kuin meillä on tarkempaa tietoa, niin täytyy kuitenkin lähteä siitä, että myös käyttäjätiedot on saatu haltuun.

Mediassa asiasta kirjoitettiin vaihtelevalla luetun- ja kuullunymmärtämisellä, ja Peltomäki haluaa selventää myös mahdollisesti menetettyjen tietojen luonnetta:

Toisaalla uutisoinneissa taas oli kirjoitettu, että luottokorttitietojen ei epäillä joutuneen rikollisten haltuun. Tähän taas voi vastata suoraa, että tasan varmasti ei joutunut, sillä sellaisia tietoja emme ole koskaan keränneetkään. Ja asiakas- sekä tilaajatiedot taas sijaitsevat täysin toisella serverillä ja ovat siis turvassa.

Vaikka siis mitään "kriittisiä" tietoja ei tässä menetetty, hoiti H-Town tämän asian mielestäni ihailtavan asiallisesti ja vakavasti.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö salasanojen vaihtamista silti kannattaisi tehdä, jos edellisessä kirjoituksessa mainitsemissani palveluissa tunnus on. Saman salasanan käyttö monessa paikassa on myös sellainen ongelma, johon saatan pureutua joku päivä kirjoituksessani.

In other news: OP:lla ongelmia rahan kanssa

2011-07-09T18:47:00.002+03:00

Osuuspankilla on ollut lähiaikoina
muitakin ongelmia palveluissaan.
Kuvakaappaus on tammikuun
ongelman aikaan otettu.

Kuva: Kuvakaappaus/ op.fi

Iltalehden uutisen mukaan Osuuspankilla on vaikeuksia mm. korttien maksutapahtumavarmennuksessa, käteisnostoissa ja verkkopankissa. Osuuspankin omilta verkkosivuilta lisätietoa oli tätä kirjoittaessa turhaa etsiä. Koska itselläni ei tiliä kyseisessä pankissa ole, en voi myöskään verkkopankin toimintaa testata.

Pahoin pelkään - vaikken varma voi ollakaan - että yhteistyöllä erään viisikirjaimisen yrityksen kanssa on taas jotain tekemistä tämän kanssa, kuten silloin tammikuussakin.

PC-speaker musiikintoistossa

2011-07-09T17:14:00.001+03:00

Musiikkia voi kuunnella myös
PC-speakerista, jos kestää kaiuttimen
mitättömän äänenlaadun.
Kuva: Openclipart

PC-tietokoneisiin on kautta aikain kuulunut äänimerkkejä jakeleva kaiutin, niin kutsuttu PC-speaker, joka on yleensä toteutettu pietsoelektronisella kaiuttimella. Kaiutin sopii hyvin käyttötarkoitukseensa: antamaan yksiäänisiä piippauksia esimerkiksi käynnistyksen yhteydessä.

Nykyään näitä piippereitä tulee harvemmin koteloissa vastaan, mutta hankkimassani uudessa tiedostopalvelimessa tällainen kuitenkin mukana on. Ajattelin huvikseni kokeilla, miten saada moniäänistä musiikkia ulos tuosta laitteesta.

Käytössäni oli Ubuntu Server 11.04, johon asensin riippuvuuksineen tätä käyttötarkoitusta varten alsa-utils- ja mpg321-paketit:

sudo apt-get install alsa-utils mpg321

Koska yleisesti PC-speakerin ääntä ei ole pidetty tarpeellisena tällä vuosituhannella, sen kernelmoduuli on mustalistattu. Otin moduulin kuitenkin käyttöön käsin (mustalistauksen voi poistaa myös pysyvästi, mutten halunnut niin tehdä tällä kertaa):

sudo modprobe snd_pcsp

Jos jostain syystä kerneliin on ladattu jo piipperin toinen moduuli, "pcspkr", se pitää ottaa pois:

sudo modprobe -r pcspkr

Tämän jälkeen kaikki tuntui olevan melkein kunnossa, tosin aplay (ALSA:n äänentoisto-ohjelma) herjasi, ettei voinut avata äänikorttia 0. Googletuksen jälkeen kävi ilmi, että kyseessä oli ALSA:n asetuksiin liittyvä seikka, joka esti PC-speakeria olemasta ensimmäinen äänilaite. Tämä hämäsi ALSA:a, ja poistin tämän rajoituksen tiedostosta /etc/modprobe.d/alsa-base.conf kommentoimalla pois rivin "options snd-pcsp index=-2".

Sitten vain ALSA:n uudelleenkäynnistys:

sudo alsa force-reload

Tämän jälkeen mpg321 pystyi toistamaan ääntä piipperin kautta. Kun vielä nostin alsamixerillä äänenvoimakkuuden melkein tappiinsa, oli ääni kuultavissa ja paikoitellen jopa tunnistettavissa.

Ok, eihän PC-speakeria tuohon tarkoitukseen ole tarkoitettukaan, mutta tulipahan todettua, että tällainenkin on mahdollista.

Suomalaisten salasanoja väärissä käsissä

2011-07-08T16:50:00.004+03:00

Tietomurto - todennäköisesti SQL-
injektio - aiheutti suomalaisen H-Townin
verkkosivujen käyttäjien tietojen vuotamisen.
Kuva: Davide Restivo: A Modern Hacker #1
CC-By-SA 2.0

IT-viikko uutisoi tänään, että suomalainen H-Town on joutunut tietomurron kohteeksi. Kohteena olivat yhtiön Pelaaja-, Anime- ja WoW-lehti -verkkosivujen käyttäjien käyttäjätunnukset ja salasanat. Yhtiö on ajanut verkkopalvelunsa alas ja laatinut oman tiedotteen asiasta.

Jos olet edellä mainittujen lehtien verkkosivujen rekisteröitynyt käyttäjä, lue postaukseni lopusta toimintaohjeet tietojesi suojaamiseen.

IT-viikon uutisesta voidaan päätellä, että kyseessä olisi ollut nimenomaan verkkosivujen käyttäjätunnuksiin liittyvä murto, ja näin ollen todennäköinen hyökkäystapa olisi ollut SQL-injektio.

Huom: Tähän kirjoitukseen liittyen olen julkaissut tarkennuksen omana kirjoituksenaan.

Käyttäjätietojen tallennus ja suojaus verkkopalveluissa

Useat verkkopalvelut vaativat esim. foorumia tai rajattua sisältöä varten luomaan käyttäjätunnuksen ja salasanan. Tässä tapauksessa käyttäjätunnuksena lisäksi on vaadittu sähköpostiosoitetta. Kun käyttäjä rekisteröityy palveluun, palvelu tallentaa kirjautumistiedot tietokantaan, josta se niitä tarkistaa käyttäjän kirjautuessa.

Salasana voidaan tallentaa tietokantaan usealla tavalla. Yksinkertaisinta ja vaarallisinta on tallentaa salasana sellaisenaan. Tällöin tietokantaan murtautumalla saadaan suoraan käyttäjätunnus ja salasana.

Salasanat voidaan suolata tieto-
murrosta aiheutuvien vahinkojen
pienentämiseksi.

Kuva: Riku Eskelinen/ Salasanan
suolaus. PD/CC-0

Rikollista käyttöä voidaan vaikeuttaa tallentamalla salasanasta vain sen tarkastussumma, jota ei voida suoraan muuttaa takaisin salasanaksi. Tällöin jos tiedot joutuvat vääriin käsiin, salasanan saanti vaikeutuu, muttei muutu mahdottomaksi: rikollinen voi omalla järjestelmällään kokeilla silmänräpäyksessä tuhansia variaatioita, ja ennen pitkää oikea salasana löytyy.

Yleisesti käytössä oleva tapa on "suolata" salasana palvelimen tuntemalla sisällöllä: salasanaan sekoitetaan palvelimen tietämällä tavalla palvelimen tietämä vakiosuttu, ja tämän jälkeen koko sisällöstä lasketaan tarkastussumma. Kun tietomurto kohdistuu vain tietokantaan, tätä erillään säilytettävää "suolaa" ei saada käyttöön, ja tietovarkaan on huomattavasti vaikeampi - joskaan ei täysin mahdoton - saada salasanaa tietoonsa.

~~Tätä kirjoittaessa ei ole tiedossa, millä tavoin salasana oli suojattu. Tiedustelen asiaa H-Townilta, ja päivitän postaustani vastauksen mukaan.~~

H-Town kertoi, että salasanat olivat MD5-tarkastussummattuja ja suolattuja. Lisäksi yhtiön kertoman mukaan hyökkäys oli todennäköisemmin kohdistettu palvelinta kuin käyttäjätietoja vastaan. Yhtiö toimi kuitenkin vastuullisesti ottaessaan käyttäjätietojen vuotamisenkin huomioon.

Kuinka tietokannasta sitten saadaan tietoja?

Jos palvelun kirjautumislomakkeen syötteentarkastus on huonosti ohjelmoitu, on mahdollista, että pahantahtoinen käyttäjä voi syöttää esim. salasanakenttään tietokannalle tarkoitettuja komentoja. Sopivasti muotoilemalla on mahdollista näin muotoilla sellainen käyttäjätunnus tai salasana, joka saa palvelimen paljastamaan tietokannan sisällön. Tällaista hyökkäystä kutsutaan SQL-injektioksi, johon viittasin kirjoituksen alussa.

Huonosti käyttäjän syöttämien tietojen tarkistava
sivusto on altis väärinkäytöille SQL-injektioiden
kautta. Kuvakaappaus ei ole todellisesta verkko-
palvelusta.

Kuva: Kuvakaappaus (ei ylittäne teoskynnystä).

Tällaisilta hyökkäyksiltä on mahdollista suojautua tarkistamalla kaikki käyttäjän syötteet, ja poistaa turvallisuutta uhkaava sisältö. Nämä keinot ovat hyvin tunnettuja, ja yleisesti turvallisena pidettyjä.

Tätä kirjoittaessa en voi varmaksi sanoa, onko hyökkäys ollut SQL-injektiotyyppinen, mutta uskoisin näin IT-viikon uutisen ja H-Townin tiedotteen perusteella. Tiedustelen tätäkin asiaa H-Townilta.

H-Townin vastauksesta ei käynyt ilmi hyökkäystapaa, mutta vastauksessa kerrottiin, että "-- ennen kuin tarkempaa tietoa on, on varminta olettaa, että murtautujat ovat päässeet käsiksi kaikkeen mitä serverillä on."

Miksi näin käy?

Vaikka suojautumismenetelmät ovat helposti käyttöönotettavissa ja hyvin tiedossa, ihminen on kuitenkin viime kädessä vastuussa palvelun tuotannosta. En tiedä, käyttikö H-Town omaa vai jonkun muun tuottamaa ohjelmistoa, mutta ohjelmiston kehittäjä on jostain syystä unohtanut tarkistaa tämän nimenomaisen syötteen.

Vaikka ohjelmoija on todennäköisesti ollut alan ammattilainen, tapahtuu silloin tällöin kuitenkin huolimattomuusvirheitä. Useimmiten tällaiset virheet ovat varsin huomaamattomia (jos ne olisivat selkeitä, ne korjattaisiin jo ennen käyttöönottoa), ja äärimmäisissä tapauksissa ne vaarantavat ihmisten tietosuojaa ja yksityisyyttä.

Olenko vaarassa? Mitä pitäisi tehdä?

Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä H-Townin verkkosivuilla, salasanasi on saattanut joutua vääriin käsiin ja tietosi ovat vaarassa. H-Town ohjeistaa seuraavaa:

Jos käytät samaa käyttäjätunnusta ja salasanaa muissa kuin H-Townin verkkopalveluissa, suosittelemme varatoimenpiteenä vaihtamaan salasananne välittömästi. Kaiken varalta olisi suotavaa myös vaihtaa H-Townin sivustoilla käytetyt salasanat palveluiden tullessa takaisin linjoille.

Jos siis olet toiminut fiksusti, etkä käytä samaa salasanaa muualla, voit olla levollisin mielin - kunhan muistat vaihtaa salasanasi¹ sitten kun H-Town saa palautettua verkkopalvelunsa.

Jos käytät samaa salasanaa muuallakin (erityisesti rekisteröitymiseen käyttämässä sähköpostissasi), on tärkeää vaihtaa kaikkien näiden palvelujen salasanat saman tien. Tehtävä saattaa tuntua työläältä, mutta yksityisyytesi kannalta se on välttämätöntä.

Jos et pysty kirjautumaan johonkin palveluun, ja epäilet, että pahantahtoinen käyttäjä on muuttanut kirjautumistietojasi, ota yhteys palvelun palveluntarjoajaan. Yleensä palveluntarjoajat pitävät kirjaa siitä, mistä palveluun on milloinkin kirjauduttu, ja on mahdollista vielä pelastaa tilisi. Lisäksi jos käyttäjätunnuksiasi käytetään väärin, on kyseessä rikos, ja sinulla saattaa olla mahdollisuus yhteistyössä poliisin kanssa saattaa väärinkäyttäjä edesvastuuseen.

Yhteenvetoa

H-Townin verkkopalveluiden kirjautumistietoja on siis viety. Tässä vaiheessa en tiedä, miten hyökkäys tehtiin ja minkä muotoisena salasanat vietiin. Tiedustelen tätä asiaa H-Townilta ja päivitän postausta, kun lisää tietoa tulee saataville.

H-Townilta kerrottiin, että palvelimelle murtauduttiin, ja että saattaa olla mahdollista, että tietoja on viety, vaikka hyökkäys vaikuttikin kohdistuvan palvelinta, eikä käyttäjätietoja, vastaan.

Disclaimerina kerrottakoon, että tässä postauksessa kertomani tilannearviot ovat omiani, ja perustuvat vahvasti tekemiini oletuksiin yleiseen IT-alan ja verkkopalvelujen tuntemukseeni pohjautuen. Mikäli kirjoituksessani on puutteita tai virheitä, jätä kommenttia. Myös muutenkin kommentointi on luonnollisesti sallittua.
--
1) Itse olisin palvelujen palauttamisen aikaan yksinkertaisesti pakottanut jokaisen käyttäjän vaihtamaan salasanansa.

Edit 8.7.11 17.02: Älä hämäänny linkin osoitteesta. Google keksii osoitteet puolestani, ja tällä kertaa se on tuollainen.

Edit 14.7.11 18.08: Tietoja päivitetty H-Townilta saamieni lisätietojen perusteella. Lue lisäksi kirjoittamani päivitys.

Onneksi Suomessa tiedonsiirto on halpaa

2011-07-01T14:42:00.002+03:00

Roaming-tiedonsiirto on kallista. Mutta britit
maksavat kiinteästä laajakaistastaankin sikahintaa
suomalaisiin nähden.

Kuva: Barry Collins/ PC Pro. Klikkaamalla kuvaa avaat
esityksen.

Britti-IT-lehti PC Pro vertasi 40 gigatavun tiedonsiirron hintaa erilaisissa olosuhteissa, ja tuli siihen lopputulokseen, että mobiilitiedonsiirto roamingilla on todella kallista - tuon tietomäärän siirto Euroopan ulkopuolella O2:n mobiililiittymällä maksaisi omakotitalon verran.

Lehden vertailupisteenä käytettiin British Telecomin Total Broadband -pakettia, johon sisältyy tuo 40 gigatavua tiedonsiirtoa kuussa. Tällöin hinnaksi tulisi kuukausimaksun verran, eli 18 puntaa (=n. 20 euroa). Tuolla hinnalla voisi PC Pron mukaan ostaa Tronin blu-ray -levyn omakseen.

Ryhdyin miettimään, millaisia lukuja omalla Elisa Viihteellä mahtaisi tulla.

Suomen nopeilla ja siirtorajattomilla
laajakaistoilla tiedonsiirto ei oikeastaan
maksa mitään.
Kuva: Speedtest.netin testitulos

Elisa Viihteeni maksaa 39,90 euroa kuussa, ja siihen kuuluu rajoittamaton määrä dataa teoreettisella 100M nopeudella. Testasin selvitystäni varten nopeuteni Speedtest.netin testissä, ja testi ilmoitti nopeudekseni 77,19 megabittiä sekunnissa.

Tuolla nopeudella sekunnissa megatavuja¹ ehtii kulkea n. 10 joka sekunti. Kun vuorokaudessa on yleensä 86400 sekuntia, ja kuussa keskimäärin 30,42 päivää, voidaan tuohon kuukausimaksuun laskea kuuluvan 10,11...×86400×30,42=26 591 566,32... megatavua latauksia. Se on noin 26600 gigatavua.

Viidellä sentillä voi
lyödä vaikka V75-
vetoa.
Kuva: V75-logo/ Veikkaus

Tällöin yhden gigatavun hinnaksi tulee 39,90/26591,5...=0,0015... euroa, ja 40 gigatavun 0,0015...×40=0,06... euroa. Mutta mitä saa kuudella sentillä? No, viidellä sentilläkin saa jo rivin V75-vetoa. Lisäksi blogaaja Little Miss löysi vuonna 2009 kirpparilta mustat korkeavyötäröiset haaremihousut viidellä sentillä.

Myönnettäköön, että PC Pron tarkoituksena oli varmastikin esitellä, miten kallista roaming on, mutta suomalaisittain heidän kiinteät laajakaistansakin ovat riistohintaisia data cappien takia. Toivottavasti Suomessa operaattorit jatkossakin mieluumin panostavat verkkonsa kapasiteettiin kuin ryhtyvät rajoittamaan tiedonsiirron määrää.

--
1) Megatavu (Mt) on 1000 kilotavua, eli miljoona tavua. Yksi tavu on kahdeksan bittiä. En käytä tässä mebitavuja (1024 kibitavua), koska uskon, ettei PC Prokaan käyttänyt.

Pilvessä piilee vaara

2011-06-23T19:48:00.000+03:00

Kuvan kumpupilvet eivät liity tapaukseen.
Kuva: Cumulus clouds in fair weather/ Michael Jastremski
CC-By-SA-2.0 Generic

Viime vuosina erilaiset pilvipalvelut - eli Internetissä hajautetusti toimivat tallennustila- ja muut toteutukset - ovat nousseet pinnalle, sillä ne tarjoavat varsin kustannustehokkaasti laskentatehoa ja tallennuskapasiteettia. Tällaisissa palveluissa on kuitenkin riskinsä.

Yksityisille kuluttajillekin tarjotaan nykyään pilvipalveluita: esimerkkeinä mainittakoon Dropbox-tiedostonvarastointipalvelu¹ ja Amazon Cloud Player¹ -musiikkipalvelu. Yritysten käyttöön palveluita on toki laskentapilvistä CDN²-pilviin.

Nopeasti ajateltuna tällaisessa palvelussa on vain etuja: saatavuus on hyvä, ja hinta omien laitteiden/ konesalien ylläpitoon nähden suorastaan naurettavan edullinen. Kun palveluita vielä markkinoidaan turvallisina ja helppokäyttöisinä, saattaa pilveen pääsy vaikuttaa ohittamattomalta mahdollisuudelta.

Varmistuminen siitä, että
verkon toisessa päässä oleva
taho ei vuoda tietojasi, on
vaikeaa, ellei mahdotonta.
Kuva: Openclipart.

Mutta kuka sitten loppujen lopuksi takaa yksityisyyden ja tietoturvan? Verkkopalveluissa kaikenkattavat vastuuvapautusklausuulit ovat arkipäivää, ja esimerkiksi yrityksen liikesalaisuuksien valuessa kilpailijoiden käsiin palvelun toimintahäiriön yhteydessä voi aiheuttaa enemmänkin kuin pahaa mieltä johtoportaassa.

Mainitsemani toimintahäiriö ei ole tuulesta temmattu mahdottomuus: Dropbox tiedotti maanantaina (20.6.11) blogissaan, että tunnistautumismekanismissa ollut ohjelmistovirhe mahdollisti kirjautumisen tilille kuin tilille ilman salasanaa neljän tunnin ajan. Vaikka Dropboxin mukaan alle prosentti sen käyttäjistä kirjautui tililleen tuona aikana, on jo siinä ainekset totaaliseen katastrofiin jonkun käyttäjän kohdalta.

Kun vielä päivittäin uutisoidaan, että siihen-ja-siihen palveluun on murtauduttu ja saatu N määrä - yleensä tuhansia - käyttäjätunnuksia ja salasanoja tietoon, on aiheellista kyseenalaistaa tällaisten kolmansien osapuolien ammattitaito yksityisten tietojen käsittelyn suhteen.

En sano, että pilvipalvelut olisivat läpeensä täynnä tietoturva-aukkoja, ja että niitä tulisi vältellä kaiken uhallakin, vaan suosittelen kartoittamaan hieman niitä riskejä, joita palveluiden käytöllä voi olla.

Yritysten ei pitäisikään aliarvoida ja -mitoittaa omaa IT:tään, vaan päinvastoin panostaa siihen. Omien palvelimien tietoturvasta voi kuitenkin olla niin varma, kuin ammattitaito riittää, ja osaavia IT-ammattilaisia Suomessa varmasti riittää.

Yksityishenkilöille pilvipalvelut voivat vaikuttaa edulliselta varmuuskopiointitavalta, mutta eivätpä ulkoiset kiintolevyt tänä päivänä paljoa maksa. Ulkoiselta kovalevyltä - kun levyä säilytetään turvallisesti - niiden nolojen valokuvien joutuminen Internetiin naapureiden naurettavaksi on kuitenkin melko epätodennäköistä.

Vielä lopuksi toisenlainen näkökulma Internettiin kytkettyjen tietokoneiden voimasta: Suomalainen Renderfarm.fi tarjoaa ilmaisen alustan 3D-renderöintiin käyttäen renderöintiin vapaaehtoisten lahjoittamaa suoritinaikaa. Palvelu voitti World Summit Awardissa tänä vuonna, ja itsellänikin pyörii taustasovellus käyttämässä suorittimeni joutuaikaa hyväksi.
--
1) Valitsin tähän kaksi ensimmäisenä mieleen tullutta esimerkkiä.
2) CDN - Content distribution network: Wikipedia.

Grooveshark: Spotifyn tappaja

2011-05-03T20:00:00.000+03:00

Grooveshark on vähän kuin
Spotify - ja ehkä vielä enemmän.
Kuva: Grooveshark logo/
Grooveshark

Kirjoitin jokin aika sitten musiikkipalvelu Spotifyn rajuista lisärajoituksista [blogspot.com], joilla ilmaiskäyttäjiä painostetaan siirtymään maksulliseen Premium-tiliin. Vaikka 10 euroa musiikista kännykässä ja tietokoneella kuulostaa melko edulliselta, Internetissä on parempiakin tarjouksia. Grooveshark [grooveshark.com] on pätevä verkkosovellus musiikin kuunteluun, ja sen musiikkivalikoima vaikuttaa melko laajalta.
Groovesharkin käytön aloittamisesta on tehty todella helppoa: osoite URL-kenttään, kirjoita artistin nimi hakulaatikkoon ja paina Play. Rekisteröitymällä palveluun saa hyötyjä, ja vain rekisteröityneet käyttäjät voivat siirtää musiikkia Groovesharkin kokoelmaan.

Palvelun idea on yksinkertainen: toisin kuin esim. Spotifyn, Groovesharkin musiikki on peräisin käyttäjiltä. Tämä mahdollistaa varsin kattavan musiikkivalikoiman etenkin suurlevy-yhtiöiden artistien ulkopuolelta. Minun mieltäni lämmittää erityisesti aasialaisen pop-musiikin hyvä saatavuus.

Toimintatapa herättää luonnollisesti epäilyksiä laillisuudesta, ja monet kappaleet ovatkin varmasti kuunneltavissa ilman, että artistit tätä tietävät. Itse näen asian enemmänkin ikään kuin musiikin YouTubena [youtube.com]. Groovesharkia pyörittävä floridalainen Escape Media Group on kuitenkin solminut useita sopimuksia [grooveshark.com] levy-yhtiöiden kanssa, joista suurimpana on EMG:n aluksi oikeuteen vienyt EMI.

Käyttöliittymän kanssa sinuiksi
tulemisessa menee päivä, pari,
mutta vaiva on ehdottomasti
saavutetun hyödyn arvoista.
Kuva: Kuvakaappaus palvelusta

Käyttöönotto on siis helppoa, ja valtava musiikkikokoelma on käytettävissä heti alusta alkaen ilman rajoituksia. Käyttöliittymä vaatii aluksi hieman totuttelua, mutta on loppujen lopuksi varsin selkeä. Osa käyttöliittymästä on suomennettu - melko laaduttomasti tosin - mikä on varmasti omiaan helpottamaan käyttöä entisestään.

Internet-sovellus on toteutettu lähinnä HTML:ä, JavaScriptiä ja CSS:ä käyttäen: ainoastaan itse soitin on Flash-sovellus. Tämän takia sovellus vaikuttaa toimivan ripeästi ainakin Firefox 4:lla.

Grooveshark tarjoaa myös maksullisia ekstroja: 9 dollarilla (n. 6 eurolla) kuussa pääsee eroon mainoksista ja voi ladata työpöytäversion ohjelmasta. 3 dollaria halvemmalla (6 USD/ 4 EUR) vain mainokset piilotetaan. En näihin ole tutustunut toistaiseksi, mutta mikäli palvelun tarjoamat kyselyt tuottavat tarpeeksi pisteitä premiumin hankintaan, saatan palata asiaan.

Kokonaisuutena Grooveshark on kuin Spotifyn paranneltu versio. Groovesharkilla on rankka menneisyys ja varmasti vielä sitäkin rankempi tulevaisuus, mutta sen ei pidä antaa haitata nykyisyyttä - Internet on kuitenkin luonteeltaan muutenkin kiinni tässä hetkessä. Levyt soimaan!

FB-kysymysten piilottaminen ei saa vaatia tietoturvan menetystä

2011-05-02T21:53:00.001+03:00

Facebookin kysymykset
ovat ehkä ärsyttäviä,
mutta niiden piilottaminen
3. osapuolen ohjelmalla
ei ole kovin fiksua.

Kuva: Facebook-
logo

Facebook-kaverini linkkasi blogikirjoitukseen otsikolla "Näin kadotat Facebook-kysymykset" [pietar.in]. Kirjoittajalla on varmasti hyvä tarkoitus, mutta kirjoituksessa tarjottu ratkaisu ei ole omiaan rakentamaan todellista, käyttäjästä lähtevää, tietoturvaa.

Kirjoitus esittelee F.B Purity -nimisen [fbpurity.com] selainlisäosan, joka mukauttaa ilmeisesti Greasemonkeya [mozilla.org] apuna käyttäen Facebook-käyttökokemusta käyttäjän valintojen mukaan. Yksi lisäosan toiminnoista on monia ärsyttäneiden Facebook-kyselyjen piilottaminen.

En ole itse kyseistä lisäosaa käyttänyt, enkä väitä, etteikö se olisi turvallinen ja näppärä. Tässä mielestäni ollaan kuitenkin liikkeellä väärällä tavalla: ollaan uhraamassa tietoturvallisuus käyttömukavuuden ja -helppouden tähden.

Selainlisäosalla on paljon
valtaa, mutta kuka katsoo
lisäosan perään?

Kuva: Openclipart

Selainlisäosilla on kuitenkin melko vapaat kädet tehdä selaimessa mitä tahansa, eikä niiden oikeellisuudesta voida mennä täysin takuuseen. Tällaisessa käyttöskenaariossa eräs olemassaoleva riski on se, että lisäosa lähettää yksityisiä ja toisinaan arkaluontoisiakin tietoja eteenpäin, jolloin vaikkapa identiteettivarkaus voisi olla mahdollinen.

Lisäksi tässä ollaan tarkoituksella rikkomassa sitä käyttökokonaisuutta, jonka Facebook on käyttäjilleen toteuttanut: he ovat halunneet tässä vaiheessa, että kyselyt näkyvät aina, ja tällaisen "ongelman" kiertäminen teknisesti on hieman kyseenalaista.

Eniten olen oikeastaan huolissani niiden naiivien käyttäjien puolesta, jotka eivät tällaisista asioista halua huolestua: he löytävät helpon ratkaisun heitä kiusaavaan asiaan eivätkä ajattele asiaa sen enempää. Ja kun tällaiseen "helppoon elämään" ollaan totuttu, pian ollaan jo lataamassa ilmaisia rekisterinpuhdistimia, jotka nopeuttavat konettasi ainakin 4000 %.

Jos kyselyt silti ärsyttävät - mikä on omasta kokemuksestani melko todennäköistä - olisi oikea suunta palautteen antaminen Facebookille, ja viime kädessä äänestäminen jaloilla - jos tällainen ontuva kielikuva sosiaaliseen mediaan liittyen sallitaan.

On näin ollen suorastaan edesvastuutonta antaa tällaisia "vinkkejä" vähemmän tietotekniikkaa tunteville ihmisille, sillä he eivät todennäköisesti ymmärrä omaa parastaan - eivätkä tulekaan ymmärtämään, mikäli kaikki tarjotaan hopeatarjottimella niin, että omien aivojen käyttö kielletään.

Lopuksi vielä Facebook-aiheinen tietoturvavinkki: Facebookia voi - ja kannattaa - nykyään käyttää SSL-salattua yhteyttä käyttämällä lisäämällä osoitteeseen yhden s-kirjaimen, siis https://facebook.com; temppu toimii myös mobiiliversioilla.

Pysyvästi salatun yhteyden saa käyttöönsä asetuksista: Käyttäjätili » Käyttäjätilin asetukset » Asetukset » Käyttäjätilin turvallisuus, valitsemalla valintaruudun "Selaa Facebookia salatun yhteyden (https) kautta aina kun mahdollista" ja lopuksi tallentamalla uudet asetukset.

Spotify häätämässä ilmaiskäyttäjiä, vaihtoehtoja tarjolla

2011-04-14T16:08:00.000+03:00

"Everyone loves music"
["Kaikki rakastavat
musiikkia"]. Jatkossa
kuitenkin kaikkien pitää
olla myös valmiita
maksamaan siitä.
Kuva: Spotify logo/ Spotify

Spotify ilmoitti tänään blogissaan, että se aikoo asettaa useita rajoituksia ilmaisten Free- ja Open-käyttäjätilien toimintoihin. Vaikka kirjoituksessa onkin vahva sokerikuorrutus, on rivien välistä silti luettavissa, ettei ilmainen musiikinkuuntelu ole Spotifylle (tai levy-yhtiöille) kyllin kannattavaa liiketoimintaa. Vaihtoehtoja kuitenkin on.

Spotify ei ole lopettamassa ilmaistilejään, mutta niihin kohdistuu melkoisia rajoituksia. Free-tilin musiikkikuuntelua rajoitetaan Open-tilin malliin kymmeneen tuntiin kuukaudessa. Lisäksi ilmaistileillä ei voi kuunnella samaa kappaletta kuin viidesti - koskaan.

Vaikutukset näkyvät eri käyttäjillä eri aikaan, ja Spotify suosii tässä selvästi uusia käyttäjiä: heille mainitut muutokset näkyvät vasta, kun he ovat käyttäneet ilmaistiliään kuusi kuukautta.

Vaikka Spotifyn kirjoituksessa yritetään puolustella, miten rajoitukset eivät juurikaan vaikuta "tavallisen käyttäjän" käyttökokemukseen, on selvää, että rajoitusten tarkoituksena on saada ilmaistilien käyttäjät siirtymään maksullisiin Premium- ja Unlimited-tileihin. Onkin vain ajan kysymys, milloin Spotify muuttuu kokonaan maksulliseksi.

Ilman Spotifyäkin Internetissä
musiikkia riittää.
Kuva: Openclipart

Internetissä on kuitenkin kaikenlaista, eikä musiikin saatavuus siellä ole perinteisesti ollut kovinkaan huono. Googlen YouTube-videosivustolla on varmasti miljoonia enemmän tai vähemmän laillisia musiikkivideoita, mutta se ei oikein sovellu musiikin kuunteluun, vaikka sen soittolistaominaisuuksia onkin viilattu viime aikoina.

Musiikkisivusto Grooveshark on tällä hetkellä ehkä varteenotettavin laillinen vaihtoehto, ja sen käyttöliittymä näytti ensisilmäyksellä helpolta. Siirtymiseni Spotifystä juuri Groovesharkin käyttäjäksi on melko todennäköistä, ja saatan siinä yhteydessä kirjoittaa asiasta lisää.

Toisenlaisen näkökulman tarjoaa Jamendo, jonka musiikki on Creative Commons -lisensoitua ja näin ladattavissa ja kuunneltavissa ilmaiseksi. Tällaisesta palvelusta ei luonnollisestikaan radiohittejä löydä - vielä. Avoin musiikki kuitenkin on musiikkia siinä missä muutkin, eikä sitä pidä ylenkatsoa vain siksi että se on avointa.

Spotifyn temppu on sinänsä ymmärrettävä, mutta kun kilpailijat pystyvät parempaan, ei se ehkä pitkällä tähtäimellä ollut kannattavaa. Tässä kirjoituksessa kuitenkin vain raapaisin pintaa Spotify-vaihtoehdoille. "Aika näyttää" on klišeinen sanonta, mutta silti niin paikkaansapitävä.

--

PS. Eduskuntavaalien vaalipäivä lähestyy. Muista äänestää oikeaa ehdokasta. Itse suosittelen Piraatteja.

Täydellisen minidistron metsästys: Chromium OS

2011-03-07T19:57:00.000+02:00

Hexxehin vuoden vanha Chromium OS
-käännös on nopea, mutta raakile.
Kuva: Chromium Logo. CC-By 2.5 The
Chromium Authors.

Olen Asuksen Eee 701:ssäni pitänyt mitä erilaisimpia käyttöjärjestelmiä: Jokin aika sitten kokeiluni Jolicloudin kanssa tuotti pettymyksen ja siirryin vielä suurempaan pettymykseen nimeltä Ubuntu Netbook Remix. Koska sekään ei ollut mieluinen, päädyin tilapäisratkaisuna normaaliin työpöytä-Ubuntuun, ja nyt kokeilin vuorostaan varsin vakuuttavaa Chromium OS:ää.

Chromium OS on avoimen lähdekoodin versio Googlen Chrome OS:stä. Koska en jaksanut itse alkaa harrastaa kohtuutonta käännösakrobatiaa, päätin ladata Hexxehin julkaiseman levykuvan. Levykuva on yli vuoden vanha, mutta sivustolla on myös päivittäiset vanillakäännökset Chromium OS:sta. Vanillakäännöksissä ei kuitenkaan ole tukea miniläppärini näytönohjaimelle, joten niistä ei itselleni ollut iloa.

Pahoittelen, etten voi havainnollistaa itseäni kuvakaappauksin, sillä en löytänyt mistään tapaa ottaa kuvakaappauksia Chromiumissa.

Levykuva kirjoitetaan suoraan vähintään kahden gigan muistitikulle (tai muulle irtomedialle), ja tietokone sitten käynnistetään tältä medialta. Jopa muistitikulta käynnistettäessä käynnistys on nopea, ja kirjautumisruutua saa katsella jo muutaman sekunnin kuluttua. Kirjautumisruutu itsessään on selvästi optimoitu korkeammalle resoluutiolle kuin Eee:ni 800×480:lle, mutta se on silti käytettävä.

Sovellusvälilehdet, joita en koskaan nähnyt.
Kuva: Hexxeh.net

Ensimmäinen ongelma tulee, kun pitäisi kirjautua sisään Google-tilin tunnuksilla. Koska langattomaan verkkoon ei voi yhdistää ennen kuin sen tiedot kerrotaan käyttöjärjestelmälle, ja kysely on sisäänkirjautumisen jälkeen, ollaan pattitilanteessa. Pikaisella FAQ:n lukemisella selvisi kuitenkin, että järjestelmään on olemassa sisäänrakennettu tunnus, käyttäjä ja salasana ovat molemmat "facepunch". Tällä pääsin kirjautumaan sisään. FAQ:sta löytyy muitakin tarpeellisia niksejä, esim. näppäimistöasettelun vaihtoon.

Asennus ei ollut mahdollista, sillä jostain syystä asennin vaatii vähintään kuusi gigatavua levytilaa. Dd:llä muistitikun sisällön kopioimalla kuitenkin sain Chromium OS:n käynnistymään myös kovalevyltä.

Chromium OS:n käyttöliittymä yli vuoden takaisessa versiossa on melko vajaa: esimerkiksi verkon asetukset eivät toimineet lainkaan. Koska taustalla pyörivä Chromium oli myös kovin vanha, ei lisäosien asennuksesta myöskään tullut mitään.

Selainkäytöstä Chromium OS selviää hyvin, mutta kun toimintoja puuttuu ja on rikki, ei käytöstä vielä voi nauttia. Nopeahan Chromium OS on, mutta se ei vielä paljoa lohduta.

Jos Hexxeh julkaisee uuden käännöksen Chromium OS:sta omien patchiensä kanssa, olen valmis kokeilemaan sitä uudelleen. Nyt tämä Flow-koodinimeä kantava julkaisu on niin raakile, ettei sitä tee mieli käyttää.

Seuraavaksi lähden koittamaan Lubuntua, Ubuntua LXDE:llä. Mikäli mielessäsi pyörii jokin nopea miniläppärille sopiva Linux-distribuutio, kommentteja saa jättää. Testailen mahdollisuuksieni mukaan eri vaihtoehtoja.

Reilu viikko AdWordsia

2011-03-07T19:23:00.000+02:00

Tähän mennessä AdWords-
tulokset eivät ole säväyttäneet.
Kuva: Kuvakaappaus/
adwords.google.fi

Olen parissa aiemmassa postauksessani puinut Googlen AdWords -mainosohjelmaa. Nyt kun olen reilun viikon pyörittänyt testiksi mainosta blogiini, voisi olla taas hyvä aika katsoa tuloksia.

Päivittäisbudjettini olen pitänyt samassa 3,75 eurossa, mutta automaattinen napsautushinta (CPC) tuntuu silti nousevan jatkuvasti. Kun se alussa oli 0,37 euroa, on se tänään jo 1,04 euroa. Napsautuksia päivässä on tullut noin 3-4, joten valtavista liikennemääristä ei vielä voida puhua. Vastaavasti näyttökertoja tuntuu tulevan päivässä vähemmän kuin aluksi, joten hieman kyseenalaiselta tämä automaattitaktiikka vaikuttaa.

Napsautusten hinta kasvaa, mitä pidempään kampanja jatkuu.
Melko hämärä taktiikka mielestäni.
Kuva: Kuvakaappaus/ adwords.google.fi

Reilusti suurin osa kaikkiaan vajaasta 140 000 näytöstä tapahtuu Googlen "Display-verkostossa", eli käytännössä AdSense-mainostajien sivuilla. AdWords antaa melko hyvin tietoja niistä sivustoista, joilla mainoksia näytetään, sekä saavutetuista klikkauksista. Eniten mainoksia on näytetty suomi24.fi -sivustolla (n. 38 000 näyttöä), ja yli 10 000 näyttöä on kerännyt myös kolme muuta sivustoa. Muille sivustoille näyttöjä on kertynyt enemmän tai vähemmän.

Paljon näyttöjä, vähän klikkauksia.
AdWordsin Verkostot-lista antaa
kyllä runsaasti tietoja, mutta se
ei paljoa lohduta näillä tuloksilla.
Kuva: Kuvakaappaus/ adwords.google.fi

Keski-CPC on tätä kirjoittaessa 0,75 €, ja korkein CPC on siptune.net -sivustolla (1,07 €). Vastaavasti matalin CPC niistä sivustoista, jotka klikkauksia ovat ylipäänsä keränneet, on plaza.fi -sivustolla (0,41 €).

Klikkaussuhde on mielestäni melko vaatimaton 0,03 %, mutta tässäkin sivustoilla on suuria eroja: yli 100 näytön sivustoista, joilla klikkauksia ylipäänsä on tullut, parhaan suhteen antaa matkapuhelininfo.com 0,39 prosentilla, ja huonoimman suomi24.fi 0,02 prosentilla. Joukkoon mahtuu lisäksi paljon sivustoja, joilla on kyllä ollut paljon näyttöjä (esim. iltalehti.fi n. 11 000 näyttöä), mutta joissa yksikään selaaja ei ole mainostani klikannut.

Tähän mennessä on "rahaa" mainostamiseen mennyt Googlen 75 eurosta 28 euroa kolme senttiä, ja sen vastineeksi blogiini on ohjattu 38 käyttäjää. Ei mielestäni kovinkaan hyvä suhde, mutta jokainen päättäköön senkin itse. On kuitenkin muistettava, ettei tätä mainoskampanjaa juuri ole suunniteltu, vaan se tehtiin lähinnä koemielessä. Your results may vary, kuten sanotaan.

AdWords: kaksi päivää

2011-02-28T18:30:00.000+02:00

Googlen tarjoamasta 75
eurosta on parissa päivässä
kulunut vajaa neljä euroa.
Kuva: Oma valokuva

Olen nyt pari päivää käyttänyt AdWordsiä, kun kerran tarjoutui tilaisuus sitä ilmaiseksi kokeilla. Kuten kirjoitin aiemmin, mainosten luonti on helppoa ja nopeaa, mutta millaisia tuloksia näin nopeasti saa? Katsotaanpa, mitä AdWordsin hallintaliittymän monipuoliset tilastot kertovat.

AdWordsiä on hieman vaikeaa saada näyttämään myös kuluvan vuorokauden tiedot: sen yleisimmät aikavälivalinnat päättyvät aina edelliseen päivään. Esim. valinta "tämä kuukausi" kuitenkin näyttää myös nykyisen päivän tiedot.

Asetin AdWordsin määrittelemään napsautushinnan automaattisesti päiväbudjetin rajoissa. Päiväbudjetiksi asetin yhden kahdeskymmenesosan 75 eurosta, eli 3,75 €. Tuollaisilla määrillä ei vielä mahtavia klikkaustulvia aikaansaada, mutta se ei ole tarkoituksenikaan.

Eiliseltä päivältä AdWords kertoo, että kaikkiaan 6 klikkausta maksoi 2,24 euroa. Kovin edulliseksi ei siis yksi napsautus tule. Sivunäyttöjä sen sijaan kertyi yli kymmenen tuhatta, tosin en tiedä ottaako AdWords huomioon ne käyttäjät, joilla on mainostenesto käytössä.

AdWordin etusivu antaa hyvän
lähtökohdan tietojen tarkemmalle
tutkimiselle, kunhan aikavälin
asettaa oikein.
Kuva: Kuvakaappaus,
adwords.google.fi

AdWordsin aloitussivu tarjoaa varsin hyvän yleiskatsauksen tilanteeseen, ja sen tiedot ovat muutettavissa vapaasti. Tähän alkusivulle voikin kerätä sellaiset tiedot, joita itse kokee tarvitsevansa. Kattavampia tietoja varten AdWords tarjoaa Kampanjat-välilehdellä jos jonkinlaista statistiikkaa. Raportteihin en tässä yhteydessä tutustunut, mutta ehkä myöhemmin käyn sitäkin läpi.

Kampanja-välilehdeltä voin todeta, että parissa päivässä mainokseni on kerännyt yhdeksän klikkausta reilusta 22 000 sivunäytöstä. Googlen hakujen yhteydessä näyttöjä on ollut noin 500, joista kerran näyttö on johtanut klikkaukseen. Display-verkostossa, eli käytännössä AdSense-asiakkaiden sivustoilla, näyttöjä on siis ollut valtaosa, kuten myös napsautuksista.

On varsin ymmärrettävää, että hakujen yhteydessä klikkaussuhde on suurempi (n. 0,2%) kuin mitä erilaisimmilla sivustoilla (n. 0,04%), sillä hakujen yhteydessä on mahdollista, että materiaalini oikeastikin vastaa sitä, mitä käyttäjä hakee. Tavanomaisilla sivustoilla käyttäjä ei välttämättä hae yhtään mitään, ja tällöin kiinnostus mainoksia kohtaan ylipäänsä on ymmärrettävästi pienempi.

Tarkempia käyttäjätietoja en kerää (vaikka Google tarjoaisi siihenkin työkaluja) blogini kävijöistä, joten tarkempia tilastoja esim. vierailuajasta on hankala kertoa. Kuitenkin pitäisin näitä muutamaa klikkausta melko vähäisenä esityksenä ottaen huomioon, että se on leikisti maksanut jo neljä euroa. En kuitenkaan ole vielä antamassa lopullista lausuntuani, vaan mainoskampanja jatkuu.

Mainittakoon lopuksi, että syy aiemmassa kirjoituksessa ihmettelemälleni ylimääräiselle viidelle eurolle oli siinä, että Google perii aktivointimaksua sen viitosen verran. Tällöin todellista krediittiä jäi se 75 euroa. Melko rehtiä touhua.

Googlelta 75 euroa AdWordsiin ja mitä siitä seuraa

2011-02-26T17:54:00.001+02:00

Google lähetti minulle oikein
lahjakortin, arvoltaan 75 C¹.
Kuva: Oma valokuva

Google lähestyi minua oikein paperisella kirjeellä jokin aika sitten, ja tarjosi mahdollisuutta kokeilla sen AdWords-mainostustaan 75 euron arvosta. Koska kirjeessä vakuuteltiin riskittömyyttä, päätin kokeilla.

Googlen AdSense on itselleni tuttu, ja se on käytössä tässä blogissani ja verkkosivuillani. Itse en tosin mainoksia näe, ja tuskin kovin moni lukijanikaan, kiitos AdBlock Plussan ja kumppanien. Tämä myös lieni syynä Googlen näennäisen jalomieliseen tarjoukseen.

Kirjautuminen onnistui samalla Google-tunnuksella kuin muihinkin Googlen palveluihin, mutta hieman omituisesti minun täytyi kuitenkin kertoa yhteystietoni. Ilmeisesti kirjautumistietojen lisäksi palveluilla ei ole yhteistä käyttäjätietokantaa, sillä esim. AdSenseä käyttöönottaessa annoin samat tiedot.

Ensivaikutelma AdWordsistä oli hieman sekava, sillä toimintoja oli paljon. Aluksi en meinannut löytää kenttää lahjakortin avainkoodin syöttämiselle, mutta lopulta löysin sen.

Koodin syöttämisen jälkeen Google kertoi saldokseni "(80,00 €)". Tiedä mistä se ylimääräinen viisieuroinen on sinne tullut... Jatkuvasti sivusto tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia siirtää oikeaa valuuttaa AdWordsiin, mutta siitä en ainakaan tällä haavaa ole kiinnostunut. Myöskään ei ollut itsestäänselvää, täytyykö mainostamisen aloittamiseksi maksaakin jotain.

AdWordsissä toimintoja riittää,
mutta hyvän ohjeistuksen
ansiosta niitä on ilo käyttää.
Kuva: Kuvakaappaus/
adwords.google.fi

Oletettavasti kuitenkaan ei tarvitse, sillä Kampanjat-välilehdeltä uuden mainoksen teko oli helppoa. Palvelussa ei tarvitsisi välttämättä syöttää paljon muuta kuin mainosteksti, -linkki ja hakusanat aloittaakseen, mutta toisaalta erilaisia säätövaihtoehtoja löytyi mm. päivittäiseen budjetointiin, klikkauksen maksimihintaan, alueellisten ryhmien valintaan ja erilaisten päätelaitteiden valitsemiseen. Suurimmaksi osaksi tyydyin kuitenkin oletusasetuksiin.

Tekstimainoksilla on melko tiukka tekstiraja, joten kovinkaan pitkää eeposta ei voi kirjoittaa, ja ehkä hyvä niin: mainokset pysyvät väkisinkin lyhyinä ja ytimekkäinä. Sen sijaan avainsanalistaan ei ollut mitään näkyvää rajoitusta, ja sivuilla ehdotettiin noin 10-20 avainsanan (tai -fraasin) listaa. Itse tyydyin kymmeneen. Avainsanojen muuttaminen myöhemmin on helppoa.

Kokonaisuudessaan mainoksen luomiseen kului ehkä 10-15 minuuttia, mutta jos myöhemmin haluaisin samanlaisen toteuttaa, onnistuisin siinä noin 5 minuutissa.

Ohjeita on sivustolla paljon ja ne - yhdessä muun sivuston kanssa - ovat pääosin suomeksi. Google on selkeästi panostanut tässä käyttäjäystävällisyyteen, ja hyvä niin, sillä uskoisin AdWordsin olevan melko merkittävä liiketoiminta Googlelle.

Kyseessä on laaja kokonaisuus, ja sen tutkimiseen tarvitsee aikaa. Päivitän tilannetta tänne sitä mukaa, kun kokemukset karttuvat. Jos päädyit blogiini mainoksen kautta, kuulisin mielelläni myös palautetta esim. kommenteissa.
--
1) Niin, pitkällisen pähkäilyn lopputuloksena totesin, ettei Googlen käyttämästä fontista todellakaan löydy €-merkkiä, vaan he joutuivat laittamaan siihen yliviivatun C:n. Kysymys kuuluu: eikö kaksoisyliviivausta löytynyt?

Käsittämättömät suoja-ajat

2011-02-22T14:12:00.000+02:00

Teosten suoja-ajat ovat
mielestäni pahoin yli-
mitoitettuja.
Kuva: Openclipart

Olen ennenkin kritisoinut tässä blogissani tekijänoikeuksellisen suoja-ajan uskomatonta ylimitoitusta, ja niin ajattelin tehdä tälläkin kertaa.

Kirjoittelin PHP:llä pienen skriptin, joka esittää tämänhetkiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön perustuvia arvioita joidenkin teosten tekijänoikeuksien raukeamisesta. Kun tekijänoikeus Suomessa päättyy 70 vuoden päästä tekijän kuolinvuoden loppumisesta, on tänä päivänä tehdyt teokset suojattuja vielä vuonna 2141.

Sivulla on esimerkkejä enemmänkin, enkä niitä tähän rupea kopioimaan, mutta mainittakoon kuitenkin, että omien arvioideni mukaan Adolf Hitlerin Mein kampf (Taisteluni) vapautuu tekijänoikeuden raskaan ikeen alta Suomessa jo vuonna 2016. Toivottavasti kirjoittaja ei koe, että hänen oikeuksiaan on julmasti poljettu.

Ylipitkä esitys antaisi poliisin loukata tietoturvaa ja yksityisyyttä

2011-02-21T14:35:00.000+02:00

Poliisilla voi olla pian valtuudet
murtautua verkon välityksellä
tietokoneelle.
Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC-By-NC-SA 2.0

Sunnuntai-iltana erinäiset kotimaiset keskustelufoorumit ohjasivat minut Piraattipuolueen foorumille, jossa puolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto esittelee lausuntoluonnosta varsin kyseenalaisille esityksille poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön muuttamiseksi. Paketti sisältää omasta mielestäni räikeitä loukkauksia yksityisyyteen ja on liian laaja käsiteltäväksi kokonaisuutena.

Viestissä kritisoidaan esitysten pituutta, eikä syyttä:

Kyse on paketista, johon kuuluu kaksi hallituksen esitystä, joihin sisältyy 93 lakiesitystä. Yhteensä nämä esitykset ovat noin 310 000 sanaa, eli lähes tuhannen äidinkielen ylioppilasaineen verran. Muille kuin virkatyönä asioihin perehtyville esityksiin tutustuminen on kohtuuttoman raskasta. Myös paketista päättävien kansanedustajien olisi pystyttävä kiireen keskellä perehtyä esityksiin.

On mielestäni varsin kyseenalaista tehdä esityspaketteja, jotka ovat noin tuhteja. Palmulehto kertoo Uuden Suomen - joka varsin asiallisesti uutisoi asiasta muiden "vallan vahtikoirien" ollessa hiljaa - uutisessa myös seuraavaa:

Esitystä on ruotinut lähinnä
Piraattipuolue.
Kuva: Piraattipuolueen tunnus,
Piraattipuolue

Lakiesitys on niin laaja, ettei tähän pakettiin kukaan kansanedustaja jaksa perehtyä. He lukevat vain tiivistelmät ja äänestävät sitten niiden pohjalta. Tänne on piilotettu todella vakavia kohtia[.]

Mielestäni tällainen tilanne on huolestuttava, jos kansanedustajilta ei edes voi kohtuudella odottaa että he tuntisivat kaikki esitykseen kirjatut miinat. Eikä siinä, uskoisin että kansanedustajilla on muutakin tekemistä kuin selata liki 900-sivuinen¹ esitysnivaska läpi. Tällöin syntyy tilanne, jossa on äänestettävä osittain mututuntumalta, mikä on yhteiskunnallisesti vaarallinen uhka.

Pian voimme olla tilanteessa, jossa eri etujärjestöt runnovat lakiesityksiksi monituhatsivuisia eepoksia, joita kukaan ei edes lue, vaan luotetaan muiden luonnehdintaan sisällön laadusta. Näillekin esityksille varmasti erilaisia intressitahoja löytyisi, mutta en nyt ala tempaamaan tuulesta mielivaltaisia syytöksiä.

Millaisia uhkia esitykset sitten sisältävät erityisesti sähköisen tietoturvan ja yksityisyyden kannalta? Suurimpana uhkana pidän poliisille kaavailtua oikeutta ehkä jopa tarvittaessa murtautua tietojärjestelmään ja etsiä sieltä materiaalia - esitys puhuu etäetsinnästä. Tällaisella toiminnalla loukataan epäillyn lisäksi myös mahdollisesti monen muun - syyttömän - tietoturvaa ja yksityisyyttä, sillä en usko että on mitään pomminvarmaa keinoa eritellä, mikä materiaali kuuluu epäillylle ja mikä jollekin muulle.

Lausuntoluonnoksessa pidetään epäloogisena sitä, että "laite-etsinnän suorittamiselle olisi huomattavasti matalampi kynnys kuin tekniselle kuuntelulle". Jos näin todella on, lisääntyy poliisin mielivalta entisestään. Tänä päivänä tietokoneet kuitenkin sisältävät hyvin paljon henkilökohtaista ja arkaluontoista materiaalia käyttäjistään. Tällaisten yksityisten tietojen pakko-otolle pitäisi olla todella kovat perusteet sen sijaan että rimaa pyrittäisiin hivuttamaan alemmas. Kun vielä loukataan mahdollisesti lukuistenkin muiden oikeutta yksityisyyteen, olisi mielestäni kohtuullista että tietojen oton perusteena pitäisi olla vähintäänkin epäily taposta.

Itseäni huolestuttaa myös, mitä tiedoille tapahtuu sen jälkeen kun poliisi on rikoksen selvittämiseen tarvittavan materiaalin läpi kolunnut ja analysoinut. Jos todella tuomitaan rikoksesta, olisi kohtuullista että vain rikokseen suoraan liittyvä materiaali tuhotaan. Muu data tulee palauttaa omistajalleen tai omistajilleen. Myöskään poliisille ei saa antaa mielivaltaisia oikeuksia kahlata ihmisten kiintolevyjä läpi periaatteella "jos sieltä joku rikos paljastuisi". Lisäksi kun tutkinta on saatu päätökseen, tulee poliisin tuhota kaikki omat kappaleensa ei-relevantista datasta.

Lausuntoluonnos nostaa esiin myös huolen esitetystä oikeudesta "tekniseen laitetarkkailuun", mikä käytännössä voisi tarkoittaa esim. ohjelmallisen tai laitteisto-keyloggerin asentamista järjestelmään:

Ehdotetun pakkokeinolain 10:23 §:ssä olisi säädökset teknisestä laitetarkkailusta. Perustelujen mukaan laitetarkkailussa ei saa selvittää viestin tai tunnistamistietojen sisältöä. Toisaalta perustelujen mukaan teknisessä laitetarkkailussa saataisiin tutkia "laitteeseen tallennettuja asiakirjoja" ja selvittää tarkkailtavan salasanoja "näppäimistökuuntelulla". Perusteltu ovat tältä osin hämmentävät. Eikö asiakirjan sisältämän tiedon tai näppäimistöllä kirjoitetun tekstin seuraaminen ole nimenomaan viestien sisällön selvittämistä?

Lopuksi luonnos esittelee epäkohdan poliisille kaavaillussa oikeudessa asentaa vihamielisiä ohjelmistoja salaa tietojärjestelmään:

Ehdotetussa pakkokeinolain 10:26 §:ssä säädettäisiin muun muassa ohjelmiston asentamisesta tietokoneeseen. Käytännössä pykälässä annetaan poliisille oikeus tehdä salaisia tietomurtoja jopa verkon välityksellä. Poliisille ei pidä antaa tällaista oikeutta, koska se vaarantaa tietoturvan.

Jos poliisille annetaan
oikeus asentaa haitta-
ohjelmia salaa, ovat
ongelmat moninaiset
ja vakavat.
Kuva: Openclipart

Jos poliisi murtautuu tietojärjestelmään, loukataan törkeästi epäillyn ja muidenkin yksityisyyttä, mikä itsessään on varsin huolestuttavaa. Murtautumisessa ja ohjelmistojen sala-asentamisessa ei voida millään eliminoida sitä mahdollisuutta, etteikö se altistaisi järjestelmää myös rikollisille tietomurroille. Poliisin tehtävä ei kuitenkaan mielestäni ole altistaa edes rikoksesta epäiltyjä rikoksille, vaan päin vastoin suojella rikoksilta.

On varsin tekopyhää väittää, etteikö rehellisellä kansalaisella olisi mitään pelättävää. Hyvin harvassa on sellainen suomalainen, joka ei joskus olisi jotain lakia rikkonut. Siksi onkin pidettävä erittäin kirkkaana mielessä pakkokeinon käytöstä aiheutuvan vahingon ja siitä saatavan hyödyn välinen suhde.

PP:n ehdokas Lilja Tamminen
kirjoittaa esityksistä kovin
sanoin blogissaan.
Kuva: liljat.fi

Kun esitykset vielä sisältävät omituisia yrityksiä madaltaa poliisin kynnystä aiheuttaa tällaista vahinkoa niin epäillylle kuin sivullisillekin, ei voi kuin haukkoa henkeään ja toivoa että edes Piraattipuolueen tänään jättämä luonnos todella luetaan huolella ja näihin useisiin epäkohtiin puututaan.

Mainittakoon lopuksi niille, joita pitkä ja tylsä kirjoitukseni ei kiinnostanut, että aiheesta kirjoitti myös Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin ehdokas Lilja Tamminen varsin napakasti blogissaan.

--
On myönnettävä, etten itsekään noita esityksiä ole jaksanut kahlata läpi, joten joku nokkela voisi väittää lähdekritiikkini olevan retuperällä. Deal with it, tai kommentoi.
1) Olettaen, että arkkikoko on A4, johon mahtuu noin 350 sanaa.